Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Suven suloisin viikko tuoksuu ponille

Essi Lappalainen (vas.), Siiri Kakkonen ja Peppi Kulmalainen saivat yhteiseksi leiriponikseen pilkukkaan Kassun.  Tyttöjen mielestä parasta leirillä on ratsastus, ponien hoito ja uudet kaverit.  Kuvat: Hanna Käyhkö Essi Lappalainen (vas.), Siiri Kakkonen ja Peppi Kulmalainen saivat yhteiseksi leiriponikseen pilkukkaan Kassun. Tyttöjen mielestä parasta leirillä on ratsastus, ponien hoito ja uudet kaverit. Kuvat: Hanna Käyhkö
Ratsastustalliyrittäjä Johanna Venho on täydellisen tyyni, vaikka ympärillä käy kuhina. Käynnissä on Tikun Puuhevosen kesäleiri numero yksi. Niittylahden Tikunselässä sijaitsevalle tontille on kokoontunut 24 lasta, iältään 6–12 vuotta, hevosia ja poneja on 20 sekä apukäsinä muutama leiriohjaaja. Äkkinäistä saattaisi vauhti pyörryttää.

– Voi, tähän on niin tottunut! Johanna Venho naurahtaa ja neuvoo siinä sivussa oikeaoppista satulan poisottoa ja ohjaa viemään kirjavan ponin laitumelle ja jättämään ruskean ponin maneesiin.

Monelle lapselle ratsastusleiri on kesän kohokohta. Tänä vuonna tulijoita on ollut enemmän kuin paikkoja olisi ollut.

– Teimme lopulta niin, että jaoimme ryhmän kolmeen osaan, eli yhdessä porukassa on 8 lasta, ja jokaisella ryhmällä on oma apuope. Minä sitten ohjaan tätä kaikkea. Ehkä korona-aika vaikuttaa siihen, että lapsille kaivataan tekemistä kesälomalle nyt aivan erityisesti, Johanna Venho pohtii.

Tämä lasten ponileiri on päiväleiri. Varsinainen leiriaika on kello 10–15.

– Osa tulee tuntia aikaisemmin, ja osa lähtee myöhemmin, ihan jo vanhempien työaikojen takia. Kyllä täällä touhua riittää näin leiripäivinä aamusta iltaan.

Tikun Puuhevosen toiminta rakentuu sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ympärille. Lapsesta asti ratsastusta harrastanut Johanna Venho on aikoinaan työskennellyt sosiaaliohjaajana, ja sitä kautta löytänyt kipinän hevosten ja sosiaalipedagogiikan yhdistämiseen.

– Meillä asioi ihmisiä monenlaisista taustoista. Hevoset ja niiden kanssa toimiminen ovat eri-ikäisille lapsille ja nuorille mahtava keino kasvattaa sosiaalisia taitoja, hallita tunteita ja lisätä yhteistyötaitoja.

– Hevosten kanssa tekeminen yhdistää ihmisiä: täällä on syntynyt monia ystävyyssuhteita. Ja sekin lisää ihmisen hyvinvointia, kun pääsee puuhastelemaan konkreettisia asioita, huolehtimaan eläimestä ja sen hyvinvoinnista sekä löytää yhteyden eläimen kanssa.

Ison ryhmän leirillä Johanna Venho tarkkailee ensialkuun osallistujia: millaisia lapsia nyt on mukana, kenen temperamentti sopisi yhteen toisen kanssa, millainen dynamiikka syntyy tähän ryhmään ja mikä hoitoponi sopii kenellekin.

– Nykyään ryhmäytyminen ja yhteishenki ovat äärettömän tärkeitä. Kaukana ovat onneksi ne ajat, kun ohjelmassa olivat leirikasteet, joissa oli vähän sellainen kiusaamisen meininki.

Leiriläisille järjestetään monenlaista ohjelmaa. Ratsastusta on jokaisella tunti päivässä. Sen lisäksi on perushoitoa: harjausta, kavioidenputsausta, ruokintaa ja ponien pesua.

– Ja sitten on poniagilityä, keppihevoskisailua, tallinpihasuunnistusta, hevosaiheista askartelua, hevosvarusteiden putsausta ja niin edelleen, Johanna Venho luettelee.

– Tärkeintä kaikille lapsille ovat ponit ja hevoset: kunhan ohjelma liittyy niihin, ovat leiriläiset varsin tyytyväisiä.

Kun tämän vuoden leireille tulokkaita oli enemmän kuin paikkoja, päätti Johanna Venho palkata leireille työparikseen Iida Honkasen, joka opiskelee kasvatustieteitä – ja on luonnollisesti pitkänlinjan hevostyttö itsekin.

– Sen lisäksi minulla on leiriavustajina tallityttöjä, jotka ovat käyneet meidän tallillamme jo vuosia. Ja omat 12- ja 6-vuotiaat tyttäreni auttavat myös. Ilman tätä apujoukkoa ei todellakaan homma toimisi, Johanna Venho kiittelee.

Venhon perhe muutti Tikunselkään aikoinaan juuri hevosharrastuksen takia.

– Olen itse ihan kaupunkilaistyttö Utrasta. Ostimme tämän tilan 2009, ja aluksi meillä oli viisi hevosta. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta tuli mukaan jo aika pian; koin heti omaksi sen tyylisuunnan. Lasten ja nuorten kanssa toimiminen on minulle hyvin luontaista.

Tallin pihaan nousi maneesi viime vuoden lopulla.

– Maneesi helpottaa kaikkea valtavasti. Rakensimme tähän 70-neliöisen sosiaalitilan samaan yhteyteen; sieltä voi seurata ikkunasta ratsastustunteja tai vaikka pitää evästaukoa. Joskus vanhemmat jatkavat tässä työpäivää läppärin ääressä, kun lapset ovat ratsastamassa.

Tosin aika usein Tikun puuhevosen ratsastustunneilla hevosen selässä ovat samaan aikaan vanhemmat ja lapset. Tallin vakiotunteihin kuuluva perhetunti on varsin suosittu.

– Minusta on ihanaa, jos harrastus yhdistää perheitä. Ettei aina tarvitse mennä lasten omiinsa ja vanhempien omiinsa, vaan perheet pääsevät yhdessä tekemään ja kokemaan asioita. Yhteys perheenjäsenten kesken voi nousta tällaisten asioiden kautta aivan uuteen kukoistukseen.

Johanna Venhon oma elämä pyörii tiiviisti tallin ja hevosten ympärillä. Työtä riittää varhaisesta aamusta myöhään iltaan.

– Täytyyhän tästä tykätä, että tätä jaksaa. Tässä yhdistyvät työ, harrastus ja elämäntapa. Enkä minä tätä mihinkään vaihtaisi.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä