Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Jokaisella on variksensa

Armi Pulli (vasemmalla) sai ystävältään Paula Leinolta savisen syntymäpäivälahjan.
Kuvat: Aimo Salonen Armi Pulli (vasemmalla) sai ystävältään Paula Leinolta savisen syntymäpäivälahjan. Kuvat: Aimo Salonen
Miksi juuri varis?

– Siksi, että sillä on sellainen luonne ja ulkonäkö, kaupunkitaiteilija Johanna Turunen vastaa.

– Varis on ulkoisesti vaatimaton, semmoinen harmaa ja arkisen näköinen, mutta sillä on kiva liikekieli. Jotenkin se on nukkavierun oloinen ja älykäs.

Turunen on ensimmäinen tämän kesän kolmesta kaupunkitaiteilijasta, jotka Joensuun taiteilijaseura on palkannut Leader-rahotteisesti yhdessä Joensuun kaupungin, ely-keskuksen ja EU:n sosiaalirahaston kanssa vetämään työpajaa.

Turusen pesti kestää kesäkuun loppuun, heinäkuussa Toni Ahokas teettää katutaidetta ja elokuussa Mia Maljojoki korutaidetta.

Turunen haluaa, että jokainen voi kokea onnistumisen iloa. Muottitekniikalla saadaan savinen varis, jonka jokainen voi tuunata omansa näköiseksi.

Paula Lehto on tekemässä silinteripäistä varista. Hänen ystävänsä Armi Pulli vähättelee omaansa ensikertalaisen tekemäksi möykyksi, mutta ilmeikäshän se on – jollakin tavalla Muumi-hahmon, ehkä Mörön, mieleen tuova.

– Tämä on Väinö-varis. Nimi on perinne, Väinö on pojan koiran nimi, kertoo Pulli, joka tuli työpajaan, koska Paula Lehto maksoi sen ystävälleen syntymäpäivälahjana.

Lehto sanoo, että onpa mukavaa saada koronan jälkeen lopultakin kätensä saveen.

– On tätä odotettukin, että pääsisi tekemään. Kansalaisopiston kursseilla olen käynyt vuodesta 1994 saakka.

Johanna Turunen paljastaa, että työpajasta tuli tosi suosittu. Lehdon ja Pullin varikset ovat järjestysnumeroltaan 21 ja 22, ja kaiken kaikkiaan töitä kertyy kesäkuun loppuun mennessä yli 70.

– Kaikki ajat on jo varattu, mutta saa tänne Ahjoon tulla vapaasti katsomaan, mitä me teemme, Turunen kannustaa.

Varis on kaupunkilintu, ja menneiden vuosikymmenten maalaislapsille se tuli tutuksi elättinä, jollaisen ottaminen ymmärretään nykyään vähemmän suotavaksi: pesästä haettiin poikanen, josta tuli kesän aikana perheenjäsen.

Johanna Turunen sanoo kuulleensa noita tarinoita työpajassaan, ja Paula Lehtokin kertoo syöttäneensä lapsena varikselle kokkelipiimää ravinnoksi.

– Isoveli kävi hakemassa sen ihan pesästä, Lehto muistelee.

Ilmiöstä on äskettäin ilmestynyt kirjakin. Karjalan Sivistysseura julkaisi alkuvuodesta karjalan- ja suomenkielisen kuvateoksen nimeltä Kalle-varoin starinoi–Kalle-variksen tarinoita.

Elättivariksia joskus hoitaneilla on tarinoita leikkisästä linnusta.

– Kuulin minäkin nyt tarinan variksesta, joka leikki kissanpoikasen kanssa, Turunen kertoo.

– Varis oli ollut kissanpoikasen kanssa puussa ja vaihtanut vähän kerrallaan paikkaa aina, kun kissa oli lähestynyt sitä. Se oli mennyt oksalta oksalle ja lopulta aivan ohuen oksan päähän asti, ja kissa oli seurannut. Lopulta varis oli lentänyt pois ja kissa tipahtanut alas oksalta, joka ei enää kestänyt sen painoa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä