Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Nyt on pizza, latte ja pyhä Johannes

Automies Rouhiainen piirsi karttaansa katkoviivoin kesän 1971 tietyöt. Kuva: Henri Jumppanen Automies Rouhiainen piirsi karttaansa katkoviivoin kesän 1971 tietyöt. Kuva: Henri Jumppanen
Kesällä 1971 Karjalan Heili eli ensimmäistä kesäänsä ja päätoimittaja Markku Rouhiainen, automies, räväytti piirtämällä käsivaralta kartan, jota seuraamalla sai nauttia 400 kilometrin verran pohjoiskarjalaisista maisemista.

– Aikaa on varattava koko päivä, sillä kiirettä ei pidä ottaa mukaansa, evästi Rouhiainen.

Markku huomautti, että voi reittiin varata kaksikin päivää, jolloin voi yöpyä jossakin reitin varrella olevassa lomakohteessa.

Nyt 50 vuotta myöhemmin on aika lähteä Rouhiaisen jäljille ja katsoa, mikä on muuttunut. Yöpymispaikaksi Heili valitsi Ilomantsista Pogostan Hovin, se kun on sopivasti matkan puolivälissä.

Pizza ja latte, niitä ei Liperin saaristossa ollut puoli vuosisataa sitten – eikä ollut koko Saariston puotia, joka kesällä 2021 noitakin makuelämyksiä tarjoaa.

Nimenomaan Saariston puodin pizzat ovat tämän kesän juttu, ne nostavat pohjoiskarjalaiset pizzastandardit jollekin aivan uudelle tasolle. Uutta tasoa edustaa myös Arvinsalmen lossi.

– Sehän on hirveen iso, ihan kun autolautta!

Noin ällisteltiin, kun uusi lautta tuli – kuulemma siksi, että ne aiemmat eivät enää olleet riittävän isoja nykyisille rekoille.

Tie vie kohti Rääkkylä, jota lähestyttäessä katse osuu tien vieressä koivuun, ilmeisesti myrskyn kaatamaan, joka jostain syystä on jätetty törröttämään pystyyn. Syy paljastuu, kun auto ehtii koivun luo.

Siinähän on lokin pesä. Onneksi auton kuori suojaa äitilokin syöksyltä.

Hammaslahdessa on siltatyömaan vuoksi käytössä vain yksi kaista ja liikennevalot, jotka ohjaavat sen käyttöä. Tämähän kannattaa mainita, koska automies Rouhiainenkin oli merkannut karttaansa katkoviivoin kesän 1971 tietyöt.

Kirkkoja oli Rouhiainen kuvannut oman karttansa yhteyteen, nyky-Heili kuvaa Kiihtelysvaaran kirkon palaneen ristin. Uuden kirkon rakennusprojekti etenee, mutta onhan tämä näky omalla tavallaan kirkkorakennusta vaikuttavampi: mustaksi hiiltynyt risti ja taustalla ehjäksi jäänyt kellotapuli.

Ristin eteen on rakennettu väliaikainen alttari, jonka edessä olevat puupenkit viestittävät, että väki on kaikissa olosuhteissa tervetullut.

Matka jatkuu kohti Ilomantsia.

Korsun oviaukonkin oli Rouhiainen kuvannut. Heilin nykyraati arvelee, että se saattaa olla karttaan merkityltä Petkeljärveltä.

Korsuja ja juoksuhautoja sieltä löytyy nytkin, mutta kesällä 2021 emme kuvaa niitä, vaan suuntaamme Petter Martiskaisen kanssa aivan kansallispuiston tuntumassa olevalle pienelle järvelle, jonka rannalla on entinen metsänvartijan talo, nykyinen partiokämppä.

Partiokämppänä se oli jo 1971, jolloin Martiskainen oli teini-ikäinen Pogostan poikien partiolainen.

– Remontoitiin niihin aikoihin tuota kämppää. Saattoi olla vuosi 1969, -70 tai -71, Martiskainen sanoo ja käy noutamassa avaimen ”vanhasta paikasta”. Sieltä se samasta kätköstä löytyy kuin 50 vuotta sittenkin.

Kämpän seinällä ovat rinnakkain partioliikkeen perustajan Robert Baden Powellin kuva ja ortodoksinen ikoni.

– Meillähän oli silloin Ilomantsin partiolaisista puolet tai yli ortodokseja, Martiskainen sanoo.

Ortodoksisuus näkyy muutamaan tuntia myöhemmin, kun Heili majoittuu Pogostan Hoviin ja saa kuulla, että juuri tänään on Parppeinvaaran tsasounan praasniekka. Luterilainen toimittaja aikoo kuvata juhlaa ujosti kauempaa, mutta isä Ioannis huomaa tarkkailijan, tulee kohti ja kehottaa astumaan peremmälle.

Käy ilmi, että Kaikkien pyhien tsasouna on rakennettu 1980 Ylen dokumenttielokuvaa varten. Sen praasniekkaa juhlitaan viikko helluntain jälkeen.

Toisen päivän aamuna matka jatkuu Kokonniemen kalmistosta, josta tuli ajankohtainen syksyllä 2018, jolloin Konstantinopol kanonisoi sata vuotta aiemmin Siilaisella ammutun Johannes Karhapään.

Kansallistunto oli kiehahtanut yli nuoressa valtiossa ja ”ryssänkirkkolaisen” aktiivin toiminta nähtiin niin vaarallisena, että Karhapään hautakiveäkin hajotettiin, mistä näkyy yhä merkkejä. Ortodoksisen kirkon pyhien joukkoon Karhapää liitettiin nimellä pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen.

Nyt Kokonniemessä on rauhallista. Vielä eivät kiusaa edes ne kiukkuiset muurahaiset, jotka myöhemmin kesällä saattavat iskeytyä ilkeästi sandaalien paljastamiin jalkoihin.

Taas vie tie ja nyky-Heilille alkaa tulla tunne, että näinköhän retken kiinnostavin anti on takana. Ilomantsin jälkeen näkymät muuttuvat isojen sähkölinjojen hallitsemiksi tylsiksi aukeiksi.

Onneksi on Pamilonkoski, jolla kamerat ovat kuvanneet neljää elokuvaa, viimeisimpänä saksalaista Borowskin tangoa. Täällä on nähty ohjaajia ja näyttelijöitä Markku Pölösestä Teuvo Tulioon, Tauno Paloon ja Regina Linnanheimoon saakka.

Eihän koski nykyään vapaana kuohu, mutta Ala-Koitajokipa on luontopolulla olevan opastetaulun mukaan Suomen vanhin joki, joka syntyi, kun Koitereen jäävedet 10 000 vuotta sitten purkautuivat Rahkeenveden paikalle ulottuvaan Itämeren kielekkeeseen.

Turnausväsymystäkö lie, mutta reitin loppumatka ei enää innosta kuten alkuosuus, onhan tuo Ukko-Koli tullut nähtyä.

Rouhiainen palasi Kolilta Joensuuhun kuutostietä pitkin, nyky-Heili tekee radikaalin muutoksen ja kiertääkin Polvijärven kautta. Tienviitta näyttää, että vasemmalla olisi tanssilava ja kesäkahvila.

Viikko helluntain jälkeen näytti hiljaiselta. Nyt voisi käydä katsomassa uudestaan.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä