Julkaistu    |  Päivitetty 
Sara Korppila

Sukella alitajuntaasi

Selkounella on monta eri kutsumanimeä kuten tietoinen tai kirkas uni, selväuni tai lucid-uni. Suomen kielessä puhutaan eniten selkounesta. Kuva: Sara Korppila Selkounella on monta eri kutsumanimeä kuten tietoinen tai kirkas uni, selväuni tai lucid-uni. Suomen kielessä puhutaan eniten selkounesta. Kuva: Sara Korppila

Haluaisitko lennellä pilvilauttojen seassa, tutkia koralliriuttoja merenpohjassa tai tavata ihailemasi filmitähden? Tai tekisikö mielesi kokeilla elämää ötökkänä, kenties vierailla Marsissa? Voit toki sulkea silmäsi ja kuvitella kaiken, mutta todentuntuinen ja kaikilla aisteilla koettava vaihtoehto on toteuttaa villeimpiä haaveitaan selkounessa.

Selkounia kymmeniä vuosia harrastanut ja selkounitekniikoita lähes 15 vuotta opettanut Olli Erjanti tiivistää selkounen tietoiseksi uneksi.

– Selkounessa uneksija ymmärtää näkevänsä unta. Hän tulee tietoiseksi siitä, että ympärillä tapahtuvat asiat eivät ole totta. Usein havahtumiseen on syynä jokin todella hassu tai outo tapahtuma, joka saa uneksijan tajumaan kaiken olevan unta. Tietoisuus tuo uneksijalle vapauden ohjata untaan, eli selkounessa voit päättää mitä haluat tehdä, missä ja miten, Erjanti kertoo.

Selkouni alkaa usein tavallisena unena, joka muuttuu spontaanisti selkouneksi. Ensimmäisillä kerroilla selkouni jää yleensä lyhyeksi, sillä erityisesti kokematon selkouneksija herää pian tiedostettuaan olevansa unessa.

– Harva näkee selkounia jatkuvasti luonnostaan, vaan niiden eteen on nähtävä hieman vaivaa. Taito on kuitenkin jokaisen harjoiteltavissa, Erjanti sanoo.

 

Keinoja selkounien näkemiseen on monia. Ensimmäisenä kannattaa lähteä liikkeelle unimuistinsa kehittämisestä ja pitää unipäiväkirjaa.

– Jos uniaan ei muista, on niistä vaikea tulla tietoiseksi. Siksi muistiinpanojen tekeminen kannattaa, eikä kaikkea tarvitse muistaa heti. Riittää, että laittaa ylös katkelmia ja tunnelmaa. Unimuisti kehittyy hiljalleen paremmaksi, Olli Erjanti sanoo.

Kyky ja taipumus selkouniin on yksilöllistä, mutta unipäiväkirjan pitäminen voi tuoda tuloksia jo parissa viikossa. Seuraava askel on unien sisältöön keskittyminen, todellisuustestien tekeminen sekä lopulta selkounen näkeminen ja siinä pysyminen.

– Useimmilla on unissaan toistuvia teemoja, joista voi tunnistaa olevansa unessa. Unessa voi esiintyä esimerkiksi ihmisiä ja lapsuuden paikkoja, joita ei enää ole olemassa. Kun näihin toistuviin merkkeihin kiinnittää huomiota, ne voivat auttaa tulemaan tietoiseksi unessa, Erjanti kertoo.

Todellisuustestien tarkoituksena on nimensä mukaisesti tarkoitus auttaa uneksijaa testaamaan, onko hän unessa vai hereillä. Erjanti testaa todellisuuttaan mieluiten yrittämällä nousta leijumaan.

– Yleensä se ei onnistu, koska en ole unessa. Mutta kun niin tapahtuu ja pystyn lentämään, tiedän olevani unessa ja voivani tehdä, mitä haluan. Useimmiten lennän, sillä se on vapauttavaa ja täysin erilaista, mitä arkitodellisuudessa voi tehdä.

Selkounessa pysyminen vaatii malttia.

– Selkounessa tulisi välttää liiallista innostumista, sillä se herättää kehon ja hormonitoiminnan, jonka vuoksi unesta herää helposti. Kannattaa yrittää uteliaasti pohtia, mitähän seuraavaksi tapahtuu, mitä voisin kokeilla tehdä?

 

Selkounet voivat olla hauskanpitoa ja huimia seikkailuja, mutta niistä voi olla myös hyötyä omaan arkeen. Selkouni on turvallinen tila kohdata esimerkiksi painajainen, käsitellä pelkojaan tai harjoitella urheilusuoritusta. Olli Erjanti on päässyt selkounien avulla eroon esiintymisjännityksestään ja kuolemanpelostaan.

– Nuorempana jännitin esiintymistä hirveästi ja päätin kokeilla, voisinko harjoitella taitoa selkounessa. Päätin esiintyä täydelle Helsingin Olympiastadionille, sillä mitä pahaa olisi voinut tapahtua? Tiesinhän olevani unessa. Tilanne meni lopulta hyvin, enkä unen jälkeen enää jännittänyt esiintymisiä opinto- tai työelämässä. Olen täysin sitä mieltä, että se on selkouneni ansiota.

Kuolemanpelko haihtui sen jälkeen, kun Erjanti kuoli selkounessaan putoamalla vauhdikkaasti rantakivikkoon. Kun Erjanti näki unikehonsa veripisaroiden imeytyvän maaperään, tajusi hän tulevansa yhdeksi maapallon ja lopulta koko universumin kanssa.

– Uni poisti psykologisen kuolemanpelkoni ja auttoi hyväksymään ajatuksen, että syntymän jälkeen kenelläkään meistä ei ole muuta vaihtoehtoa. Enää ajatus ei tuntunut pahalta, vaan täysin luonnolliselta, Erjanti kuvailee.

 

Loputtoman viihteen lisäksi juuri pelkojen kääntäminen voimavaraksi on Olli Erjantin mielestä selkounien parhaita puolia.

– Unessa näemme omia tunteitamme ja ajatuksiamme. Jos unessa eteesi hyppää hirviö, kuvastaa se yleensä jotakin pahaa tunnetta. Selkounessa voit toki vetää hirviötä turpaan, mutta myös neuvotella sovinnon sen kanssa. Kun kohtaat pelon unessa, se voi tapahtua myös päivällä.


Tärpit: Kohti selkounta

- Paranna unimuistiasi pitämällä unipäiväkirjaa.
- Kiinnitä huomiota uniesi sisältöön. Keitä henkilöitä unissasi on, missä paikoissa olet?
- Tee todellisuustestejä päivisin. Katso esimerkiksi puhelinta tai digitaalista kelloa, siirrä katse hetkeksi muualle ja jälleen takaisin. Jos olet unessa, teksti ja numerot näyttävät yleensä erilaisilta tai oudoilta.
- Rauhoita ilta ja nukkumaanmeno. Samalla voit sanoa itsellesi, mistä aiot seuraavana yönä nähdä unta.
- Päästyäsi selkouneen, malta mielesi ja pysy uteliaana. Koska kaikki on unta, voit tehdä mitä ikinä haluat, missä ikinä haluat. Tapahtui mitä tahansa, mitään pelättävää ei ole.
- Suurimalle osalle selkounet sopivat, mutta jos homma ei tunnu omalta jutulta, ei sitä kannata väkisin tehdä.


Kommentti: Vapaaksi painajaisesta

Omat selkouneni alkoivat parikymppisenä, kun näin viikoittain painajaisia lentämisestä. Kesken unen tempauduin irti maasta, kohosin vinhaa vauhtia kohti pilviä ja avaruutta. Kokemus oli aina erittäin ahdistava ja vastenmielinen. Kerran kesken tällaisen unen havahduin hetkeksi tilanteen outouteen. Miten jokin outo voima voisi tempaista minut ilmaan? Entä miksi tämä tapahtuu jatkuvasti? Ei ole mahdollista!

Heti ajatuksen jälkeen heräsin. En ollut kauhuissani, vaan oloni oli sangen omituinen. En heti tajunnut käväisseeni unessa tietoisuuteni portilla, hipaisseeni selkounen hentoa reunaa.

Kun tutustuin selkounista kertoviin teksteihin, innostuin saman tien. Motivaatiota unipäiväkirjan kirjoittamiseen sekä todellisuustestien tekemiseen toi tieto, että saattaisin päästä eroon lentämispainajaisestani. Kun lopulta koin ensimmäisen selkouneni, oli kokemus ainutlaatuinen. Muistan riemun ymmärtäessäni, ettei lentoon tempautumiseni voinut olla totta. Minun oli pakko olla unessa! Työnnyin eteenpäin, levitin käteni ja kun päädyin minne halusin, tajusin ohjaavani untani itse. Mikä ilo!

Jonkin aikaa näin runsaasti selkounia, joissa päätin aina lentää. Eräs mieleenpainuvimmista unistani oli, kun päätin poistua ikävästä keskustelusta, pamautin oven perässäni kiinni ja ponkaisin ilmaan suoraan ylöspäin. Tein kieppejä pilvissä ja nauroin, sillä tunne oli niin upea. Lentäminen ei ollut vastenmielistä, vaan antoi minulle kaipaamani vapauden.

Hiljalleen unipäiväkirjan pitäminen ja selkounet jäivät. Haastatellessani Olli Erjantia alkoi vanha innostus mieleni perukoilla heräillä. Millaista olisikaan elämä ilman esiintymisjännitystä tai vesipelkoa? Ikuinen avaruusfani minussa myös miettii, miltä tuntuisi nähdä Saturnuksen renkaat omin silmin. Tai singahtaisinko sittenkin ilmojen halki Ranskaan viinitilalle, jossa siemailisin Rieslingiä auringonlaskua katsellen?

Tämän jutun ilmestyessä uuden unipäiväkirjani ensimmäiset sivut ovat jo täyttyneet.

Sara Korppila

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä