Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Toarie ja tupakoiva nainen

Nuori nainen tupakoi Puumalan Lietvedellä kesällä 1989.  Kuva: Ari Jaskari Nuori nainen tupakoi Puumalan Lietvedellä kesällä 1989. Kuva: Ari Jaskari
Kuva on pysäyttävä.

Järvi, vene, koivut ja ranta ovat kuin 1800-luvulta. Nuori alaston nainenkin voisi olla Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta – ellei hän tupakoisi ja puhaltaisi itsetietoisena savua Suomen suveen.

Kuinka itsestään selvää oli, että tästä kuvasta tulee sekä kirjan että näyttelyn tunnuskuva?

– Oli se aika itsestään selvää sillä tavalla, että kuvasta avautuu heti valtavasti viitteitä suomalaiseen historiaan ja itäsuomalaiseen kulttuuriin, näyttelyn kuraattori Riitta Raatikainen vastaa.

– Sillä tavalla se taas ei ollut itsestään selvää, että kuvassa on kevyesti pyyhkeeseen verhoutunut, selkeästi tunnistettava ihminen.

Toimittaja Riitta Raatikainen kokosi kirjan nimeltä Suomen itä valokuvissa, jossa on otoksia kameran käyttäjiltä I.K.Inhasta 2020-luvun ammattilaisiin. Tällä viikolla Carelicumissa avautuu näyttely, jonka kuraattorin roolissa Raatikainen on nyt Joensuussa.

Esillä on tuttuja kuvia, muun muassa I.K. Inhan 1894 Uhtualla kuvaama Kaunis Toarie, josta Timoi Munne teki runsaat kymmenen vuotta sitten laulunkin Folkswagen-yhtyeelle. Näemme myös arkistolöytöjä, joihin ei ole aiemmin voinut tutustua.

Itä-Suomen ihmiset, luonto, elinkeinot, maailmanhistorian vaikutukset paikalliseen elämään ja arvojen muutokset tulevat esille.

Mutta miksi juuri Ari Jaskarin Nuori nainen tupakoi vuodelta 1989 tiivistää niin hyvin näyttelyn teeman, että se päätyi sekä kirjan kansikuvaksi että näyttelyn esitteisiin?

Raatikainen kertaa kuvan tutut piirteet: järvimaiseman, koivun veneen, kalevalamaisen Aino-hahmon.

– Tämä nainen ei ole kuitenkaan hauras hukuttautuja, vaan hän on selkeästi itsetietoinen, Raatikainen huomauttaa.

– Kuva toisen ajan ja toisenlaisten sukupolvien – toisen kulttuurin esitys yhteisestä kantakuvastostamme.

Raatikainen sanoo, että tietyt kantakuvat syntyivät 1800-luvun lopulla, ja runsaan sadan vuoden ajan niitä on kierrätetty, käyty uudelleen läpi, varioitu ja testattu. Uudet kuvat keskustelevat vanhan kuvaston kanssa ja uusi rakentuu vanhan päälle.

Nuori tupakoiva nainen nähdään nykykuvana, vaikka se on yli 30 vuotta vanha.

– Samaan aikaan se on ajaton ja oman aikansa kuva. Juuri tupakka tuo keskusteluun uusia elementtejä, ja moni on sanonut, että hyi tupakoiva tyttö, eihän kukaan nykyään tupakoi, Raatikainen sanoo.

Kuvan tarina on kertomisen arvoinen, koska siihen sisältyy myös etiikan kehittyminen. Nyt jos kuvan käyttötarkoitus muuttuu, siihen on pyydettävä erikseen lupa.

– Kuvaajalla oli sopimus kuvan käyttämisestä näyttelyssä. Ehkä se olisi voinut vielä olla täälläkin näyttelyssä, mutta ei enää koko hankkeen tunnuskuvana, Raatikainen pohtii.

Kuvaaja ja malli olivat tavanneet mikkeliläisessä baarissa ja veneilleet sen jälkeen viikon ajan Saimaalla.

– Sen jälkeen he eivät olleet olleet yhteydessä toisiinsa. Tiesin vain, että nainen oli muuttanut joskus 1980–90-lukujen taitteessa Berliiniin, Raatikainen kertoo.

– Siitä lähti käyntiin etsintä, jossa journalistinen ammattitaitokin auttoi. Aina tuntee jonkun, joka tuntee jonkun, ja sitä kautta sain häneen yhteyden ja hän suostui mielihyvin kuvan käyttöön.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä