Julkaistu    |  Päivitetty 
Heikki Tarma

Rappeutumisen kautta taas loistoon

Linnunniemen huvilan pihapiri oli tarkoin suunniteltu, ja siellä vietettiinkin myös kulttuuririentoja. Kuva: Olli Saikkosen albumi Linnunniemen huvilan pihapiri oli tarkoin suunniteltu, ja siellä vietettiinkin myös kulttuuririentoja. Kuva: Olli Saikkosen albumi
Linnunniemen huvila valmistui vuonna 1879, ja sen rakennutti luutnantti Axel Axelsson. Hän oli syntynyt Karjaan Mustiossa vuonna 1838 ja oli avioitunut Helena Sofia Sundvallin kanssa. Perheessä oli kuusi lasta: Uno Vilhelm, Sigrid Sofia, Axel Väinö, Johan Willian, Walter ja Harald Julius. Walter ja Harald muuttivat sukunimensä Linnaniemeksi Linnunnimen huvilan mukaan.

Axel Axelsson oli suorittanut saksan kielen tutkinnon ja sai opettajan paikan Joensuun lyseosta vuonna 1868. Axel opetti myös venäjää, kaunokirjoitusta ja piirustusta.

Axelsson teki kaupungin kanssa vuokrasopimuksen kahden tynnyrialan (noin hehtaari) vuokraamisesta Linnunniemeltä 25 vuoden ajaksi vuonna 1879. Samana vuonna valmistui huvila, josta tuli heti kaupunkilaisten mielenkiinnon kohde sen hyvän sijainnin ja huvin suuruuden sekä kauneuden mukaan.

Rakennus oli kolmekerroksinen, ja asuinhuoneita siinä oli peräti 14. Kolmannessa kerroksessa oli vielä neljä kesähuonetta, joita ei lämmitetty talvisaikaan. Kuisteja tai verantoja oli eri ilmansuuntiin seitsemän. Talo oli alkujaan hirsinen, ja myöhemmin se verhoiltiin laudoilla.

Pihapiiri oli huoliteltu ja tarkoin suunniteltu. Huvilan ympärille oli istutettu tammia, jalavia ja hopeapajuja. Talon etuosan kohdalla pihassa oli tekolampi, jonka keskellä oli kaunis, kukkia kasvava ”Iirissaari”.

Huvilan sauna oli rannassa ja sieltä johtivat lautatrallit päärakennukseen. Pihapiirissä oli myös ulko- ja talousrakennuksia. Koko alue oli suunniteltu hyvin tarkasti, ja siellä vietettiin myös kulttuuririentoja.

Helena Sofia kutsui mielellään vieraita huvilalle, ja etenkin lyseolaiset vierailivat siellä usein. Linnunniemessä musisoitiin ahkerasti, sillä kaikki Axelssonin lapset olivat kaunisäänisiä ja hyviä laulajia.

Axelsson myi huvilan vuonna 1901 komissionimaanmittari Karl Herlinille. Axelssonit asuivat vuokralaisina huvilassa vielä pari vuotta. Sen jälkeen huvila siirtyi Harlineilta piirilääkäri Simon Fritioff Parviaiselle.

Vuonna 1921 huvila siirtyi kansakoulujen tarkastaja Adof Seth Kilpeläiselle. Kilpeläinen teki muistiinpanoja Linnunniemestä ja kaupungista yleensä. Hänen muistiinpanovihkonsa on säilynyt jälkipolville.

Vuonna 1932 huvilan ostivat Repola Oy:n johtaja Juho Pulli ja kirjakauppias Matti Saikkonen.

Vuonna 1956 Pulli luopui osuudestaan, ja koko rakennus tontteineen siirtyi Saikkosen suvun hallintaan. Kauan heidän jälkeensäkin huvilaa kutsuttiin Saikkosen huvilaksi.

Vuonna 1973 huvila siirtyi Joensuun kaupungin omistukseen. Huvila oli välillä tyhjillään ja kylmillään, ja siitä alkoi kauniin huvilan rappeutuminen.

Huvilan toinen kerros vuokrattiin Joensuun Pursiseuralle vuoteen 1989 saakka, ja alakerta toimi vanhusten toimintakeskustilana vuoteen 1980 saakka. Sen jälkeen huvila oli taas tyhjillään.

Huvilasta olivat kiinnostuneet useat eri ostajat, mutta kauppoja ei tullut kaupunkilaisten kovan vastustuksen takia. Vuonna 2006 Pohjois-Karjalan Koulutuskuntayhtymä osti huvilan tontteineen Joensuun kaupungilta yhden euron kauppahinnalla. Koulutuskuntayhtymä kunnosti rakennuksen oppilastyönä, ja nyt huvila on taas kukoistuksessaan.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä