Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Penkillä saa istua

Maija Helasvuon Joensuu-tausta näkyy veistoksessa, joka kohoaa syksyllä Ylisoutajan sillan jatkeelle. Kuva: Aimo Salonen Maija Helasvuon Joensuu-tausta näkyy veistoksessa, joka kohoaa syksyllä Ylisoutajan sillan jatkeelle. Kuva: Aimo Salonen
Ylisoutaja on viime vuosina iskostunut niidenkin junan Joensuuhun tuomien tietoisuuteen, joilla ei ole omakohtaisia muistoja Suvantosiltaa (valmistui 1974) edeltävältä ajalta. Ylisoutajan silta kun valmistui 2014, paikallismediassa oli runsaasti tarinoita veneestä, jolla ihmisiä kuljetettiin keskustan puolelta Pielisjoen itärannalle, jossa kaupungin elämään vaikutti muun muassa Penttilän saha.

Syksyllä soutaja ja hänen veneensä konkretisoituvat, kun Ylisoutajan sillan päähän Ylisoutajanaukiolle pystytetään kuvanveistäjä Maija Helasvuon pronssinen Eväät mukaan! -veistos.

Viikonloppuna Helasvuo oli Joensuussa valamassa teoksensa perustuksia. Millaisia eväitä hän meille oikein tarjoaa?

– Tämä tulee olemaan kohtalaisen suurikokoinen kolmeosainen veistos, jonka lähtökohta on ylisoutajan veneessä ja sen penkeissä, Helasvuo aloittaa vastauksensa.

– Siihen tulee kaksi pronssista penkkiä, joista toiselle ylisoutajalta on jäänyt käärepaperit ja toiselle villasukka, jossa on ollut lasipullo. Ylisoutajan eväät ovat siis mukana, ja sitten siinä on iso appelsiinin kuori, eli on siinäö vähän nykyajankin eväitä.

Veistos tulee kolmion muotoiseen tilaan, joka on jo erotettavissa. Kolmioon tulee kivipolku, joka ottaa kolmiotilan haltuunsa ja ylhäältä päin katsottuna tuo mieleen Pielisjoen.

Helasvuo sanoo, että penkeillä voi istua ja veistokseen voi nojata, mutta kiipeillä ei saa.

– Siihen voi vaikka ottaa omat eväät mukaan ja istuskella. Toiselta penkiltä näkyy Pyhäselälle ja toiselta kaupunkiin, Helasvuo paljastaa.

– Ajattelin, että tästä tulisi keidas näille asukkaille. En minä tässä itselleni ole tekemässä monumenttia, olen tekemässä joensuulaisille paikkaa, missä voi levähtää hetken ja katsoa hienoja maisemia.

Helasvuon ideointiin vaikutti muun muassa kirkko, jonka torni näkyy joen toisella puolella.

– Tärkeää on sekin, että teosta voi katsoa myös tuolta ylhäältä, Helasvuo sanoo.

– Se kivipolkuhan näkyy paremmin noista kerrostaloista. Sekin oli ajatuksena, että asukkaat voivat katsoa sitä ikkunoistaan. Pronssin pinta on elävä, ja se näyttää aina vähän erilaiselta eri vuorokaudenaikoina, kun valo osuu siihen eri tavoin.

Hyvinkäällä asuva Helasvuo voitti Ylisoutajan aukion taideteoksesta viime syksynä järjestetyn kutsukilpailun. Minkä verran työhön sitten vaikutti se, että hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Joensuussa?

– Aika paljon. Vanhempani muuttivat tänne työn perässä 1970 ja minä mukana, vastaa taiteilija, joka Joensuuhun tullessaan oli 2-vuotias.

– Mielestäni olen istunut vanhempieni ja veljeni kanssa ylisoutajan veneessä, mutta en mielestäni tässä kohtaa. Olisikohan se ollut tuossa Suvantosillan kohdassa. Minulla on muistikuva, että me oltaisiin menty muuton jälkeen vähän niin kuin turisteina katsomaan paikkoja.

Penttilän sahankin Helasvuo muistaa, pyöräilihän hän teininä alueella.

Veistos on tällä hetkellä teossa Taidevalimo Jorma Kärkkäisellä Kellokoskella.

– Valut ovat onnistuneet hyvin. Nyt tietysti on kaikenlaista putsaamista, siselöintiä, osien yhteen hitsaamista ja taas putsaamista ja siselöintiä.

Ajatuksena on, että veistosta päästäisiin pystyttämään ja paljastamaan elokuussa tai viimeistään syyskuussa, ennen lumia joka tapauksessa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä