Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Juhla kääntyi kivireen vetämiseksi

Rauno Halmeella on takana lähes 40 vuotta joensuulaista kulttuurivaikuttamista ja edessä uusi elämänvaihe Tampereen vaarina. Kuva: Aimo Salonen Rauno Halmeella on takana lähes 40 vuotta joensuulaista kulttuurivaikuttamista ja edessä uusi elämänvaihe Tampereen vaarina. Kuva: Aimo Salonen

Rauno Halme pakkaili pari viikkoa sitten Torikadun asunnossaan tavaroitaan. Takana on lähes 40 vuotta joensuulaista musiikkielämää, edessä uusi elämänvaihe Tampereen vaarina.

Milläpä mielellä mies hyvästelee kaupunkia, jossa on asunut yli puolet elämästään?

– Niin iso paketti se on, että en minä varmaan ole vielä pystynyt lopullista kantaani muodostamaan...

Mies miettii hetken ja toteaa, että olihan se kaikkinensa elämänmakuinen vaihe.

– Kyllä se positiiviseksi kääntyy. Niistä väännöistäkin ja kaikesta, mitä niihin mahtui, jäi elämänkokemusta.

Vääntöjä mahtui varsinkin Halmeen uran loppuvaiheeseen. Alku oli kuitenkin musiikin ja kulttuurin juhlaa.

 

Vuonna 1982, kun Halme nuorena klarinetistina tuli Joensuuhun, Carelia-salia ei vielä ollut. Kaupunginorkesteri oli jo ammattiorkesteri, mutta ei se vielä sillä tasolla ollut, jona se myöhemmin opittiin tuntemaan.

Nuorena poikana Halme oli imenyt muusikkoisänsä kautta Turussa itseensä pitkiä musiikkiperinteitä, ja perinteikäs oli myös Joensuuta työpaikkana edeltänyt Helsingin varuskuntasoittokunta, nykyinen Kaartin soittokunta. Sitten hän tuli kaupunkiin, jossa perinteitä vasta rakennettiin.

Halme tajusi tulleensa joukkoon, joka teki pioneerityötä.

– Siinä 80-luvun alussa, oikeastaan koko 80-luvun, oli hienoa aikaa. Oli Jorma Hynnisen vetämät laulujuhlat ja oli talvinen kamarimusiikkiviikko, jota johti Arto Noras, Halme muistelee.

– Ne olivat orkesterin kehittämisen kannalta keskeisissä rooleissa. Noraksen suhteilla tänne saatiin maailmanluokan huippumuusikoita, jotka antoivat meille myös koulutusta, ja laulujuhlat taas toi kaupunkiin esimerkiksi oopperakuvion. Orkesteri pääsi tekemään hienoja juttuja heti alkutaipaleellaan, ja se kasvatti ja koulutti joukkoa.

 

Halme kehuu myös kaupunginjohtaja Aaro Heikkilän tuolloin osoittamaa kulttuurimyönteisyyttä. Sitten tuli 1990-luvun alun lama, jolloin Aaro Heikkilän kelkka kääntyi.

– Heikkilä lähti puuhaamaan aisaparinsa, talous- ja suunnittelujohtaja Voitto Maksimaisen kanssa orkesterin lopettamista kokonaan.

Halme, joka oli tuolloin orkesterivaltuuskunnan puheenjohtaja, heittäytyi muusikkojen edustajana taistoon, jossa oli mukana myös kaupungin muu kulttuuriväki. Orkesteri säilyi, mutta sen kehittämisestä ei Halmeen mukaan enää vuoden 1991 jälkeen käyty keskusteluja.

– Kummallinen juttu on, kuinka pitkä se Heikkilän ja Maksimaisen heittämä varjo on. Jatkuvasti joudutaan keskusteluun, onko tässä kaupungissa orkesteria.

 

Toki Joensuun kaupunginorkesterin musiikilliset huippusuoritukset jatkuivat myös 1990-luvun alun jälkeen. Halme muistuttaa muun muassa Atso Almilan aikakaudesta, jolloin orkesteri teki paljon hienoja asioita.

– Minullahan oli tässä kaupungissa kaksi raidetta: muusikon raide, johon mahtui paljon upeita hetkiä, ja sitten luottamustehtäväraide, josta muodostui hirveän raskas kivireki, Halme sanoo.

Orkesterivaltuuskunnan puheenjohtajana Halme joutui vääntöihin, joita väritti kaupungin keskushallinnon yhä vahvempi tunkeutuminen alueille, joissa aiemmin oli luotettu orkesterin omaan asiantuntemukseen.

– Aiemmin intendentillä oli esittelyoikeus orkesteria koskevissa asioissa ja hänen asemansa on vahva. Nyt väliin on tullut kaiken maailman portaikkoa. Jossain vaiheessa kulttuurijohtajat alkoivat puuttua yhä vahvemmin orkesterin asioihin, ja sitten meille tuli vielä tänne hyvinvointijohtajakin.

Henkilöstöjohtajankin kanssa Halme joutui vääntämään loppuvuosinaan.

– Mauri Temisevä oli vielä oman alueensa ammattimies. Hänen kansaan kun neuvottelin luottamusmiehen kanssa, keskustelut olivat asiapohjaisia, eikä niissä ollut mitään epäselvää: asiat oli näin ja näin ja sitten sovittiin ja laitettiin nimet paperiin.

Halmeen mukaan asiat vaikeutuivat, kun Temisevä jäi eläkkeelle. Sittemmin Halme kertoo käyneensä vääntöjä, joissa kaupungin edustajat eivät vaikuttaneet tuntevan edes muusikkojen valtakunnallisesti tehtyjä sopimuksia.

 

Halme sanoo olevansa ennen kaikkea pettynyt, ei niinkään vihainen siitä, että Joensuussa ollaan peruskysymysten äärellä vielä yli 40 vuotta ammattiorkesterin perustamisen jälkeen.

– Kaupunkiin tarvittaisiin toisia kunnioittava keskustelukulttuuri, jossa työntekijät ja kaupungin johtavat virkamiehet voisivat yhdessä etsiä kipupisteitä ja kehittää orkesteria, Halme sanoo.

Nyt hän muuttaa Tampereelle, jossa asuu yksi hänen lapsistaan ja tämän lapset. Joensuuhun jää ystäviä, joiden luona Halme aikoo käydä jatkossakin, mutta nähdäänkö hänet jatkossa Carelia-salin katsomossa kaupunginorkesterin konsertissa?

– Siinä vaiheessa, kun Joensuun kaupunki tunnustaa oman orkesterinsa asiantuntijayhteisöksi ja täällä puhutaan aidosti orkesterin ydintoiminnan kehittämisestä, en malta pysyä poissa konserteista.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä