Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Ninkan taikamaailmassa

Ninka Reittu-Kuurilan työhuone sijaitsee Niinivaaralla, jossa perheenäidin rooli vaihtuu päivisin kirjailijaksi ja kuvataiteilijaksi.
KuvaT: Hanna Käyhkö Ninka Reittu-Kuurilan työhuone sijaitsee Niinivaaralla, jossa perheenäidin rooli vaihtuu päivisin kirjailijaksi ja kuvataiteilijaksi. KuvaT: Hanna Käyhkö
Kynä tanssii iPadin pinnalla niinivaaralaisen kerrostalon pikkuyksiössä. Täällä, viidennen kerroksen korkeudessa ja työhuoneen täydellisessä hiljaisuudessa, syntyy parhaillaan Pulla Venhäsen seuraava seikkailu.

Pulla Vehnänen on Ninka Reittu-Kuurilan, 39, viimeisin satuhahmo. Veikeä ja utelias pikkuponi, jolle sattuu ja tapahtuu. Ninka Reittu-Kuurila puolestaan on palkittu ja rakastettu kuvataitelija ja lastenkirjailija, josta ei ainakaan kirjailijaa taidettu odottaa koulun alaluokilla.

– Olen lapsesta asti piirtänyt ja maalannut, tehnyt käsilläni kaikkea. Mutta lukemaan opin todella hitaasti, vasta 8-vuotiaana. Minulla oli lukihäiriö, ja vaikka rakastin tarinoita ja satuja, lukeminen oli alussa vaikeaa ja raskasta.

Koulussa taiteellisen lapsen oli vaikea keskittyä lukuaineisiin ja istua paikallaan.

– Onneksi minulle sattui ihania opettajia, jotka ymmärsivät tämän ja osasivat tukea vahvuuksiani, Ninka Reittu-Kuurila muistelee nyt.

Ninka Reittu-Kuurila vietti lapsuutensa Rantakylässä, mikä oli vielä 1990-luvulla betoninen ja karukin asuinpaikka. Perhe eli vaatimattomasti.

– Onneksi pääsin jo pikkutyttönä Pekkalan kuvataidekouluun! Se oli keidas kaiken muun keskellä: kartanon pihapiiri, ne vanhat tunnelmalliset rakennukset ja ihanat opettajat, jotka olivat itse taiteilijoita. Olen saanut Pekkalasta niin paljon elämääni.

Peruskoulun jälkeen Reittu-Kuurila opiskeli ensin Joensuussa ammattikoulussa kiviseppä-artesaaniksi ja sen jälkeen ammattikorkeakoulussa kuvataitelijaksi.

– Pääsin Pekkalaan opettajaksi, ja työskentelin siellä kymmenisen vuotta. Opetin lapsia, mikä sopi minulle hyvin, kun elän omassa päässäni yhä sellaisessa lasten maailmassa. Opettamisen ohessa tein toki omaa kuvataidettani.

Ovi lastenkirjojen pariin avautui hiukan sattumalta.

– Joensuulainen lastenkirjailija Tarja Makkonen kysyi minua kuvittamaan teostaan, jolla ei vielä ollut kustannussopimusta. Innostuin asiasta. Tarjosimme kirjaa useampaan kustantamoon. Karisto julkaisi sen kirjan, mutta Otavasta kustannustoimittaja otti yhteyttä, että voisinko lähettää heille portfolioni.

– Olin silloin eräopaskoulussa, enkä tehnyt asialle mitään, kunnes Otavalta soitettiin uudestaan, että etkö nyt laittaisi jotain näytekuvia lisää, kun me kyllä haluttaisiin sinut kuvittamaan kirjoja, Ninka Reittu-Kuurila kertoo nauraen vajaan kymmenen vuoden takaisia käänteitä.

– Olin hirveän epävarma siitä, että pidettäisiinkö kuvistani oikeasti.

Otavan inspiroiva ilmapiiri lumosi Reittu-Kuurilan oitis.

– Meillä on mahtava tekijäporukka siellä. Vaikka tämä työ on periaatteessa yksin puurtamista, mikä sopii introvertille luonteelleni erinomaisesti, on yhdessä luominen ja ideoiminen ihan parasta.

Ensimmäinen oma teos, Messi ja Mysteeri – Kaikki järjestyy! ilmestyi vuonna 2013.

– Messin ja Mysteerin hahmot syntyivät unessani. Olin katsonut ja lukenut Sherlock Holmesia, ja tämä jännitystarina lähti syntymään päässäni näiden hahmojen kautta.

Ensimmäinen versio Messistä ja Mysteeristä joutui melkoiseen giljotiiniin:

– Kustannustoimittajani sanoi heti, että tämähän on ihana, mutta aivan liian pitkä. Olin tehnyt romaanimittaisen kuvakirjan! Tarinan pätkiminen oli raastavaa, mutta se oli vain pakko tehdä.

Yhteensä Reittu-Kuurilan kädenjälki on tallentunut tähän mennessä liki 20 teokseen. Kokonaan omia kirjoja ovat esimerkiksi Sinä olet superrakas ja Oma rakas supernapa.

Sinä olet superrakas poiki ilmestymisvuonnaan 2017 Finlandia Junior -palkintoehdokkuuden. Yhdessä Hannele Lampelan kanssa toteutettu Prinsessa Pikkiriikki on puolestaan paisunut tähän mennessä 8-osaiseksi kirjasarjaksi.

Kirjojen tekemiseen lapsille pätee Ninka Reittu-Kuurilan mukaan samat lainalaisuudet kuin kaikkeen taiteeseen: laskelmointi ja kohderyhmän liika miettiminen ei kanna yleensä pitkälle.

– Elän itse varmaan edelleen jonkinlaisessa lasten taikamaailmassa. Mieleeni pulpahtelee satuja ja tarinoita, jotka näen kuvina ja animaatioina. Sitten vain alan piirtää ja kirjoittaa niitä.

– Lapsille kirjoittaessa on toki hiukan mietittävä ikätasoja, mutta liikaa ei pidä miettiä sitä, mitä muut tästä ajattelevat. Ehkä edelleenkin teen näitä itselleni, siksi että haluan itse kertoa sen tarinan kuvin ja sanoin.

Alkujaan Ninka Reittu-Kuurila piirsi työnsä tussilla, mutta nyt työvälineeksi on vaihtunut iPad ja Procreate-piirrosohjelma.

– En ole ikinä tykännyt koneista, mutta pakko myöntää, että onhan tämä ihanan helppoa. Tälle paperintuntuiselle ruudulle piirtää aivan samalla tavalla kuin paperille, ja voin vain tallentaa version ja lähettää Helsinkiin. Ennen matkustin originaalit salkussa junalla Helsinkiin puoli päivää niitä viemään.

Kerrostalon hiljaisen työhuoneen ulkopuolella Ninka Reittu-Kuurilan arjen täyttävät pienet lapset, aviomies, lammaslauma, hevonen ja paimenkoirat. Sekä toki talo maalla.

– Liperin kotimme on täynnä elämää ja työtä. Talo on mieheni Lassen kotipaikka, vanha pappila 1800-luvulta. Välillä meillä oli lampaita enemmänkin, mutta nykyään enää parikymmentä. Ne ovat tärkeässä työssään perinnebiotoopin hoitajina.

Kun aamuisin lampaat, koirat ja kissat on ruokittu ja hoidettu, lapset saateltu päiväkotiin ja mies mennyt töihinsä, hurauttaa Ninka Reittu Niinivaaralle, ja muuttuu perheenäidistä jälleen kirjailijaksi ja kuvataitelijaksi. Pulla Vehnäsellä näyttää olevan taas metkut mielessä.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä