Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Vielä starttaa raivaajan Massikka

Talo on valmistunut 1949, Massikka joskus 1970-luvulla. Ilmari Kokko pitää huolta molemmista. Kuva: Aimo Salonen Talo on valmistunut 1949, Massikka joskus 1970-luvulla. Ilmari Kokko pitää huolta molemmista. Kuva: Aimo Salonen
Mies on iiksenniittyläisille tuttu näky: taas näkyy Kokon Ilmari kävelevän kylätiellä. Kokko itse tosin sanoo, että eipä hän enää juuri naapureiden kanssa ole tekemisissä.

– Alussa kun tänne tultiin, oltiin naapureiden kanssa tuttuja, mutta enää en tunne puoliakaan kylän asukkaista. Tuon Kurosen, lähinaapurin, kanssa aina haastellaan, 92-vuotias Kokko sanoo.

Ilmari Kokko oli parikymppinen nuorukainen, kun Ruskealasta evakkoon lähtenyt perhe saapui Vähäkyrö-koukkauksen jälkeen Joensuun kupeeseen, josta perheelle järjestyi tila. Talo valmistui 1949, ja sen ympärillä olevia peltoja raivattiin miesvoimin.

– Silloin sai kaivaa ojia riittävästi. Lapioillahan niitä siihen aikaan kaivettiin, vaikka oli täällä isompia ojia jo kaivettu koneellakin, Kokko muistelee.

Iiksenniitty on ja ei ole tyypillinen sodan jälkeen rakentunut suomalainen maalaiskylä.

Siinä mielessä se on tyypillinen, että ennen sotaa siellä oli vain muutama talo, ja sodan jälkeen alkoi kiivas peltojen raivaaminen ja talojen rakentaminen.

– Iiksenniitty on yhtenäinen alue, kuten sodan jälkeen rakennetut kylät ovat. Toisaalta se on kaupungin lähellä olevaa hyvää ja tasaista aluetta, historiantutkija Ismo Björn sanoo.

– Sodan jälkeen alueita kun raivattiin ties minne korpeen kauas ihmisten ilmoilta, Iiksennitty oli kaikkea muuta kuin kylmää korpea. Tilat olivat elinkelpoisia ja vielä hyvällä paikalla.

Björn korostaa, että varmaa tietoa hänellä ei ole, mutta semmoinen mielikuva hänellä on, että kylälle muutti nimenomaan siirtolaisia ja erityisesti pälkjärveläisiä. Tiedolle antaa tukea Pälkjärven pitäjäseuran sihteeri Maija Närhi:

– Tarkkoja lukuja minulla ei ole, mutta tosi, tosi paljon sinne meni pälkjärveläisiä perheitä.

Ruskealasta lähtemään joutunut Kokon perhe oli suuri, isän ja äidin lisäksi siihen kuului seitsemän tyttöä ja kaksi poikaa.

– Tytöistä kaksi oli jo meidän tänne tullessa omilla matkoillaan, ja muutkin sitten lähtivät. Eihän tänne jäänyt kuin yksi tyttö, nuorin oli syntynyt 1943 ja kävi täällä koulut, Ilmari Kokko kertoo.

Ilmari itse lähti pian Iiksenniitylle tulon jälkeen Lahteen suorittamaan varusmiespalvelustaan, mutta armeijasta päästyään hän palasi kotitilan töihin.

– Peltoa tässä oli 17 hehtaaria, ja tuon navetan lehmämäärä oli 10–12. Maanviljelyn lopetin 1982, ja melkeinpä se navetta on sen jälkeen ollut tyhjillään.

Mies sanoo pitäneensä lomaa eläkkeelle jäämisensä jälkeen, mutta jouten hän ei ole ollut. Talon nurkalla olevan Massey Ferguson 148:n perässä on haastatteluhetkelläkin äes.

– Tuota maata muokkasin justiinsa, Kokko paljastaa.

Massey Ferguson, Massikka, on yhtä oleellinen osa suomalaista sodan jälkeistä maaseutua kuin kylät ja niiden pellot, joilla tehtiin työtä aluksi hevosten ja sittemmin traktoreiden voimin. Suomen historiaan jäävä klassikko siis odottaa yhä toimintavalmiina käynnistymistään Kokon talon nurkalla.

– Ajan traktoria, kun perunanistuttajat istuu takana pudottelemassa siemenperunoita maahan, Kokko sanoo.

– Kylvetään sinne myös porkkanoita ja punajuurta. Tulee tuohon niiden apuun tulevienkin perunoita. Kihlattuni oli heidän sukulainen. Kuoli sitten, kun sairasteli pitkään.

Massikan luo mentäessä Kokko näyttää maassa pitkällään olevaa suurikokoista koivua, jonka rungossa on jäljellä vielä muutama niin paksu oksa, että voisi olla pienemmän puun runko.

– Tänä aamuna karsin sitä moottorisahalla, Kokko kertoo.

Mikä on pitänyt miehen toimintakykyisenä, säännöllinen kylätiellä kävelykö?

– Enhän minä kävele kuin silloin tällöin, Kokko vastaa.

Oletko sinä sitten muuten harrastanut kuntoilua?

– Pesäpalloa pelattiin Kulhon Kunnon joukkueessa. Maakuntasarjaa pelattiin, olin siellä kopparina.

Tuvan pöydällä näkyy nytkin olevan Karjalainen avoimena kohdasta, josta on luettavissa pesäpallojuttu.

Koti on siisti. Kokko sanoo siivoavansa itse, yksin kun kerran taloaan asuu.

Kotiapuako et tarvitse?

– Eihän tuota vielä tule. Kävi täällä Kontiolahdelta kaksi naista, että ruuankin tuo tänne, mutta sitten ne soittivat, että eivät ne tänne asti ruokaa rupea kuljettamaan. Itse minä ruokani teen, ostan paljon noita valmiita ruokia.

Pihalle kun mennään kuvausta varten, Kokko näyttää pihlajan juurella olevaa pientä pöytää ja sen luona olevaa tuolia.

– Tuossa on kuumana kesäpäivänä hyvä juoda kahvit.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä