Julkaistu    |  Päivitetty 
Henri Jumppanen

Lähiretkeilyä helpoimmillaan

Utran Asukasyhdistys Ry huolehtii Utran saarten ylläpidosta. Tulipaikoille viedään mönkijällä polttopuita päivittäin.  Kuva: Henri Jumppanen Utran Asukasyhdistys Ry huolehtii Utran saarten ylläpidosta. Tulipaikoille viedään mönkijällä polttopuita päivittäin. Kuva: Henri Jumppanen
1800-luvun loppupuolella Utran saarten ympäristössä kävi vilske, kun tehdasyhteisö eli loistokauttaan. Koski pauhasi ja suuret sahat tuottivat puutavaraa maailmalle. Teollisuusyhteisö työllisti yli 700 ihmistä.

Utran vanhat sahat hiljenivät vuoteen 1905 mennessä, ja lähistöllä sijainnut lasitehdas paloi perustuksiaan myöten vuonna 1906. Utrassa toimi tämän jälkeen pieni saha ja höyläämö vuoteen 1961 saakka, jolloin sahatoiminta alueella päättyi lopullisesti.

1990-luvulla Utran saaret kunnostettiin virkistysalueeksi. Aivan saarten parkkipaikan kupeessa on nykyään Utran sahan muistomerkki, joka osaltaan muistuttaa alueen teollisesta historiasta. Muistomerkki on Jouko Solosen käsialaa ja se paljastettiin vuonna 1981.

Teollisuusmies Nils Ludvig Arppen rakennuttaman sulun jäänteet taas sijaitsevat saarille vievän ensimmäisen sillan alla, josta retkeilijä voi bongata kivirakentamisen mallia vuodelta 1832. Utran saarien alueella on lisäksi muutamia muitakin kanavarakennelmia, jotka rakennettiin aikanaan sahalaitoksen tarpeisiin.

Nykyään Utran saaret ovatkin monelle joensuulaiselle tuttu ja turvallinen valinta päiväretkikohteeksi tai lenkkeilypaikaksi. Vajaan kahden kilometrin mittaisen ja helppokulkuisen reitin varrelta löytyy kolme laavua ja yksi varauskota, jotka ovat ahkerassa käytössä. Alueelle on myös retkeilijöille avoin ulkokäymälä.

Polku ja laavut ovat myös talvella aurattuja, joten saarten historiaan ja tunnelmaan voi uppoutua ympäri vuoden.

Nykyään virkistysalueen ylläpidosta vastaa Utran asukasyhdistys ry.

Ulkoilualueen siltojen yhdistämän kokonaisuuden muodostavat Kalasaari, Pätsinsaari sekä Utransaari, jossa tulipaikat sekä varauskota sijaitsevat. Saarien alueella on myös vierasvenelaituri ja kalastuslaituri.

Utralaislähtöinen Aune Timoskainen muistaa ajan, kun Kuurnan voimalaitoksen rakentaminen vaimensi Utrankosken kuohut 1970-luvun alussa. Hän muistaa myös, kuinka saarille mentiin ennen siltojen rakentamista kosken kuohuista esiin paljastuneita kiviä pitkin.

– Sillathan tehtiin sitten aikoinaan talkoilla, kun kaupunki halusi paikan virkistyskäyttöön, hän muistelee.

Utran asukasyhdistyksen emäntänä työskentelevä Timoskainen kertoo, että Utran saarella sijaitseville laavuille ja kahteen liiteriin kuljetetaan puita joka päivä. Puiden menekki on hänen mukaansa runsasta.

– Kaupunki toimittaa meille puut, jotka sitten tehdään tässä asukastuvan pihalle. Siitä ne kuljetetaan mönkijällä saareen, Timoskainen kertoo.

– Samalla myös siivotaan roskat ja vaihdetaan roskapussit, hän lisää.

Utran saarten suosio virkistysalueena ja keskeinen sijainti asutuksen läheisyydessä on näkynyt vuosien aikana myös ilkivallan tekoina ja näkyy edelleen. Roskaaminen ja yhteisten puitteiden turmeleminen on Aune Timoskaisen mukaan valitettavan yleisestä.

– Kaikki saaren levähdyspaikoilla olevat penkit ja muut yhteiset tavarat on laitettu riimuilla ja lukoilla kiinni. Muuten ne lähtevät menemään sen siliän tien.

Aune Timoskainen toivoo, että ihmiset noudattaisivat yhteisiä pelisääntöjä. Esimerkiksi saaressa pyöräily ja mopoilu on kiellettyä. Ihmisten tulisi myös pitää koirat saaressa kytkettynä ja kerätä näiden jätökset talteen

– Nämä saaret ovat kuitenkin meidän kaikkien yhteinen keidas, joten pidetään se yhteispelillä jatkossakin sellaisena.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä