Julkaistu 
Hanna-Mari Lappalainen

Aika, jolloin parketteja kulutettiin

Monella liittyy kultaisia muistoja hotelli-ravintola Kareliaan, joka suljettiin vuonna 2012. Kuvassa tarjoilija Helka Muhonen. Kuva: Sakari Lindell Monella liittyy kultaisia muistoja hotelli-ravintola Kareliaan, joka suljettiin vuonna 2012. Kuvassa tarjoilija Helka Muhonen. Kuva: Sakari Lindell

Keräsimme kaupunkilaisten muistoja Joensuun baareista ja yökerhoista vuosikymmenten varrelta. Tässä niiden parhaimmistoa.

 

Ensitansseista 25 vuotta
Kultaisia olivat 80- ja 90-luvut tanssiravintoloiden ystävälle. Noina vuosina tuli tanssiparketteja kulutettua parhaimpina aikoina 5–7 kertaa viikossa. Tuolloin tosiaan elävää tanssimusiikkia oli joka päivä, ja kyllä siinä välissä tuli myös työt hoidettua.
Pekka Kettusessa oli aina hyvä meininki ja naistentansseissa sali oli aina täynnä. Vauhtia otettiin Marja Happosen puolelta. Erityisesti mukavat ja kohteliaat portsarit ovat jääneet mieleen.
Pekka Kettusen lopetettua tanssit 1985 siirryttiin käymään Karelian tansseissa, jonne siirtyivät myös Taken ja Kaken tanssi-illat sekä tiistain naisten tanssit. Kareliaan piti varata paikat myös maanantaiksi, muuten jäit ulos.
Joskus käytiin myös teatteriravintolassa, jossa oli myös orkesteri, sekä Shemeikassa.
Etenkin Kareliaan liittyy paljon muistoja ja kohtaamisia. Ja kyllä sen oikeankin sieltä voi löytää, ensitanssista hänen kanssaan on jo lähes 25 vuotta. Valitettavasti tansseja ei Joensuussa enää juurikaan viime vuosina ole ollut.
Tuula

 

Kun rakkaus discotanssiin syttyi
Olen niin onnellinen, että olen saanut elää nuoruudessani discoajan. Sen seurauksena olen rakastanut discotanssia koko elämäni. 80-luvun Joensuun parhaat discot olivat Kimmelin yökerho, Viinitär ja Shemeikka. Discoihin jonotettiin jo kello 22, ja kolmelta aamuyöstä parketin partaveitset olivat jo valmiita kotiin nukkumaan.
Vieläkin 40 vuoden jälkeen tuon ajan kappaleet tempaavat tanssiin ihan missä vaan ja milloin vaan. Kenet voisi esimerkiksi Go West by Village People jättää kylmäksi. Discotanssi on villiä ja luovaa, ja tanssiessa on vapauden tunne, jota kukaan ei voi tanssijalta riistää.
Tuhannet kiitokset silloiselle upealle henkilökunnalle näissä paikoissa ja erityiskiitokset mahtaville tiskijukille, jotka illasta toiseen jaksoivat pyörittää toivelevyjämme ja olitte luomassa illan uskomatonta tunnelmaa.
Entinen discohile


Ampiaisia ja vihreitä hissejä
Karelian lattialla tuli usein tanssittua. Silloin 80-luvulla siellä oli elävää musiikkia ja hyviä bändejä, kuten Souvarit, Finlanders ja monia muita huippuja esiintymässä. Aina sain tanssia, silmät kiinnikin, kun mies hallitsi tanssitaidon ja tiesin askelkuvion. Se oli nautintoa.
Oli monia ihastumisia, ja joku biisi voi vieläkin herättää muistot menneeseen, silloin Tekussa opiskelevaan mieheen ja Riki Sorsan biisiin Haaveissako oot mun. Se oli kuin meille tehty.
Monet juomasekoitukset tulivat tutuiksi, kuten ampiainen ja vihreä hissi, ne olivat sen ajan hittijuomia.
Kareliassa kävi niin sanottuja tavallisia ihmisiä, mutta Kimmeliä vierastin, koska siellä kävi hienompaa porukkaa ja se ei houkutellut. Karelian tunnelma oli vain omanlaisensa.
Ja vuosien myötä sieltä löytyi rinnalleni ihminen, joka on elämässäni edelleenkin.
Oli ikävää kun Karelia lopetti toimintansa, sillä sitä paikkaa jäi kaipaamaan moni, en yksin minä ja mieheni. Aika on katoavaa, mutta ihanat muistot elävät edelleenkin mielessäni.
Syksyntyttö


Korkojen kopinaa ja mukavia iltoja
Aikanaan oli kaksi mukavaa paikkaa Joensuussa. Ensin Pekka Kettunen, jossa likkakavereiden kaa käytiin. Puolukkavodkaa muutamat rinksut, lonkeroa lopuksi. Mukavia iltoja, korkojen kopinaa.
Toinen oli Karelia, sehän oli eri artistien myötä tunnelmallinen, ihmisläheinen tanssahteleva tupa. Kaupparatsuja riitti ja myös drinkin tarjoajia, siellä tuli maisteltua niitä, vettä kyytipojaksi.
Naistentanssit olivat huippuja. Kareliassa tapasin nykyisen mieheni. Rakkautta kahvikupposen, sokeripalojen äärellä, yhteistä taivalta jo 22 vuotta! Kun tämäkin mesta loppu, eipä sen jälkeen missään käyty. Pala historiaa hienoista paikoista elää muistoissa vain.
Talitintti

 

1970-luvun kantapaikka
Ollivaara Karjalankadun ja Tikkamäentie risteyksessä oli 70-luvun nuoruuteni kantapaikka. sininen enkeli oli silloin muotia, ja kaveripariskunnan kanssa siellä muun muassa uuttavuotta vietettiin. Lasit taisivat lentää ikkunasta ulos... Ei onneksi me. Portsari oli mukava ja pöytiintarjoilu pelasi.
Outi Sorsa


 

Ravintolakulttuuri: Paljon on muuttunut, mutta ydin on sama

Ravintolayrittäjä Mika Vähäniitty tietää ravintolakulttuurin muuttuneen vuosikymmenten varrella monessakin mielessä. Vähäniitty perusti Jet Setin Joensuuhun 31 vuotta sitten. Jet Setillä on vankka kanta-asiakaskunta, josta osa on käynyt Jetissä sen alkuajoista saakka.
– Rahayksikkö on muuttunut, alkoholilaki on muuttunut, anniskeluoikeudet ovat muuttuneet – melkeinpä kaikki muu on oikeastaan muuttunut, paitsi se, että alkoholia saa edelleen myydä, Vähäniitty toteaa.
Vaikka rahayksikkö on muuttunut ja hinnat ovat kallistuneet, on porukka valunut Vähäniityn mukaan baariin aina samaan aikaan.
– Vaikka jotkut sanovat, että ennen vanhaan paikat olivat täynnä jo iltaseitsemältä, ei se minusta niin ollut. Yhdeksän aikaan porukka alkoi siirtyä pikku hiljaa kuppiloihin, ja niin se on tänäkin päivänä.
90-luvulla Jet Setissäkin oli runsaasti erilaisia teemailtoja ja visailuja, jotka ovat sittemmin jääneet vähemmälle. Urheiluvisa kuitenkin on ja pysyy luultavasti hamaan tappiin saakka.
– Teemaillat ja muut aktiviteetit ovat tulleet aina pitkälti asiakkaiden omista tarpeista. Nyt esimerkiksi opiskelijat ovat meillä merkittävä kävijäryhmä, Vähäniitty kertoo.
Siinä missä alkoholimyynnin määrä on pysytellyt vuosien ajan suunnilleen vakiona, on Vähäniitty huomannut nykynuorison alkoholinkäytön muuttuneen aavistuksen rauhallisempaan suuntaan.
– Alkoholi voi kuulua tietyissä määrin sellaiseen rentoon seurusteluun ja ajanviettoon kavereiden kanssa, mutta nykyisin näkee koko ajan vähemmän sitä, että vedetään pää aivan täyteen. Ja näinhän sen pitäisikin olla.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä