Julkaistu    |  Päivitetty 
Pentti Stranius

Sivuhenkilö ja primus motor

Seppo Timonen olisi jo valmis takaisin lavoille. Viimeisen vuoden ajan juontajakonkarilla on ollut kalenterissa tilaa.  Kuvat: Markku Kuronen Seppo Timonen olisi jo valmis takaisin lavoille. Viimeisen vuoden ajan juontajakonkarilla on ollut kalenterissa tilaa. Kuvat: Markku Kuronen
– Juontaja on monen tapahtuman primus motor ja tunnelman luoja, mutta aika usein vain taustalla, sivuhenkilö. Häntä ei edes ohjelmassa mainita – ellei satu olemaan valtakunnan julkkis! Silti homma on vaativa. Rooli alkaa valmistautumisesta, koska aina pitää tutkia taustat. Ei voi noin vain mennä yleisön eteen juontamaan tapahtumaa siitä mitään tietämättä.

– Tilanteet vaihtuvat, bändit Kerubissa ja ulkoilmaesiintymiset lavalla Ilovaarissa, aina erilaisia. Hetkessä pitää ottaa huomioon yleisön ikärakenne ja fiilis, kapakka vai kirkko ja muut tekijät. Näin pohtii Seppo Timonen, kun tapaamme haastattelun merkeissä maaliskuisena iltapäivänä Joensuun Ilosaaressa.

Juontajan työssä varmasti auttaa näyttelijän ammatti, ihmistuntemus ja roolit teatterissa?

Ehdottomasti, se on kaiken A ja O. Mutta tuo valmistautuminen on aina oma juttunsa: lukea käsikirjoitus, tuntea teema, kiertää alue, tsekata yleisö. Tutustuminen juonnettaviin bändeihin, artisteihin vaatii aikansa ennen tilaisuutta – pitää ottaa taustat selville. Siinä ammattinäyttelijä voi olla vahvoilla , tajuta yleisön mielialat, odotukset.

Juontajan työssä voi käydä niin, että tutustuu liiankin hyvin juonnettaviin?

Kerran juuri Ilovaarirockissa istuin lavan takana Suzi Quatron kanssa. Keskustelimme niin hartaasti, että meni melkein juonto ohi ennen kuin tajusin, että yleisö odottaa Quatroa jo lavalle. Pieni moka sattui, kun juonsin Lauri Tähkää. Piti kuuluttaa, että “Elonkerjuu”-orkesteri ja mikkiin meni, että ”Elonkorjuu”. Tähkä itse nauroi katketakseen, mutta fanittajat hermostuivat lavan edessä.

Kerro vielä juontajan erilaisista rooleista?

Yleisö ja juontaja yhdessä määrittävät paljolti sitä, miten tapahtuma lähtee johonkin suuntaan. Se pitää aistia ja oivaltaa, oli sitten kysymys viihteestä, vakavasta tai vaikka esimerkiksi kilpailusta, arvonnasta, mitä niitä onkaan.

Hienot muistot minulla on myös esimerkiksi Radio Rexin Yövalvojana toimimisesta. Sekin oli juontotyötä, jota tein yhteensä pari vuotta. Lähetys alkoi kello 23 ja jatkui kolmeen yöllä. Puolenyön vieraina oli iso joukko pohjoiskarjalaisia kulttuuripersoonia, joiden kanssa käydyt keskustelut piti valmistella aina huolella.

Entä ne muistorikkaimmat kokemukset? Miten päädyit juontajaksi?

Niitä kokemuksia riittää. Juontajana seurasin Alpo Kettusen jalanjälkiä joskus 1990-luvun lopulla.

Ensimmäiset keikat tein juuri Ilovaarirockin pienellä Laguunilavalla, sen muistan. Siitä se laajeni: oli Teatteriravintola, Rääkkylän Kihaus, sitten Joensuun laulujuhlat ja Pop-kadulla Jaakko Teppo -illat, Heinäveden ikimuistoiset vauhtiajot. Teimme myös valkosipuliruokatapahtumaa “Tuhat ja yksi syötävää” Tarmo Waseniuksen kanssa. Mikä fiilis, Tanen kanssa oli aina sama aaltopituus.

Kihauksessa ja monissa juonnoissa oli sitten se Carlos Santana -hahmo, jota Pepe Willberg katseli ihmetellen olan takaa, kun en millään malttanut lopettaa “kitaransoittoa” , juontoon kuuluvaa Santana-esitystä.

Kiirettä piti usein. Kihauksessa sai juosta teltasta toiseen, miettiä spiikkaukset kunnolla – nehän olivat silloin kolmen päivän festivaalit. Yleiskuulutukset ja 12-tuntisia juontopäiviä parhaimmillaan, haastava homma.

Joensuun upeat laulujuhlat juonsin vain kerran. Menivät konkkaan juuri samana vuonna, ehkä syy ei ollut minun.

Huikein muisto on Ilosaarirockista joskus 2000-luvun alussa, juonsimme June Hyden kanssa alkupuolen aatamin asuissa, aivan alasti. Eipä ollut lehdissä kuvia, ymmärrän...

Nyt taitaa elämä olla aika rauhallista?

Hiljaista on juontajan elämä juuri nyt. Toivottavasti ensi kesä antaa uutta puhtia ja hommia.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä