Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Rakkaudesta käsillä tekemiseen

Nimi Mokomia syntyi seitsemisen vuotta sitten, kun Mia Turunen keksi yhdistää kolmen lapsensa etunimet. Lapset olivat myös alkusysäys Turusen käsityöläisyyteen. Nimi Mokomia syntyi seitsemisen vuotta sitten, kun Mia Turunen keksi yhdistää kolmen lapsensa etunimet. Lapset olivat myös alkusysäys Turusen käsityöläisyyteen.

Haave oli kytenyt joensuulaisen sairaanhoitajan Mia Turusen, 45, ajatuksissa useita vuosia. Nuorempana vaatetusartesaaniksi opiskellut Turunen oli aina tuntenut suurta intohimoa käsillä tekemistä kohtaan, ja parinkymmenen vuoden ajan hän oli ommellut kolmelle lapselleen vaatteita, neulonut ja virkannut, tehnyt kaikkea mahdollista.

Turunen oli miettinyt omille tekstiileilleen tuotemerkinkin, Mokomia.

Noin vuosi sitten haaveen ääriviivat alkoivat terävöityä. Turusen päivätyössä ja työympäristössä keskussairaalassa oli tapahtunut lyhyessä ajassa paljon muutoksia, ja hän koki joutuneensa oravanpyörään. Tuli tarve keksiä pakokeinoja, joita Turunen löysi käsitöiden parista. Unelma käsityöyrityksestä heräsi taas henkiin. Turunen totesi, ettei hänen haaveestaan voi tehdä totta kukaan muu kuin hän itse.

– Päätin, että nyt perustan toiminimen. Siinä vaiheessa minulla ei ollut ihan selkeää ajatusta, mitä alan tehdä, Turunen muistelee Mokomian syntyhetkeä.

 

Turusella ei ollut ennestään minkäänlaista hajua yritystoiminnasta, mutta kaikki oli opeteltavissa.

Päätyönsä ohessa hän alkoi opiskella toiminimi- ja verotusasioita osallistumalla muun muassa lukuisiin webinaareihin sekä rakentaa Mokomialle verkkokauppaa. Se puolestaan vaati valokuvaukseen perehtymistä sekä valtavasti taustatyötä. Myös sosiaaliseen mediaan piti sukeltaa yrityksen roolissa.

Seuraavaksi Turunen alkoi suunnitella ja valmistaa Mokomian tuotteita, joista ensimmäisenä syntyi pellavainen koristetyynynpäällinen. Jäljelle jääneestä pellavakankaasta hän ompeli ensin meikkipusseja ja sitten hiusdonitseja. Ihan pienimmistä tilkuista syntyi vielä korvakoruja.

– Pyrin minimoimaan materiaalihävikin, koska on sääli heittää hyvää kangasta roskiin. Siksi pyrin käyttämään kankaan niin pitkälti kuin se on mahdollista, Turunen taustoittaa.

Alun perin tuotevalikoiman piti jäädä suppeaksi, mutta Turuselle kävi niin kuin hänelle innostuessa tuppaa aina käymään: Mokomia lähti niin sanotusti lapasesta. Noljakassa asuvan Turusen työhuoneessa ompelukone jatkoi surinaansa, minkä myötä verkkokauppa täydentyi pyyhkeillä, patalapuilla, hiusturbaaneilla ja erilaisilla kestotuotteilla.

Aluksi Turunen esitteli tuotteitaan tutuilleen ja ystävilleen, mutta viime syksynä hän pääsi mukaan joensuulaisen Designkulman järjestämään pop-up-myymälään kauppakeskus Isoon Myyhyn. Lokakuun lopussa Turunen avasi myös Mokomian verkkokaupan.

 

Esteetikoksi tunnustautuva Turunen luonnehtii Mokomian tuotteita persoonallisiksi ja kauniiksi, periaatteessa yksinkertaisiksi mutta pienellä jujulla maustetuiksi. Hän suosii luonnon materiaaleja sekä mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja, kuten nahkaa.

Tarvikkeet ja kankaat hän pyrkii ostamaan kotimaisilta pienyrittäjiltä.

Mokomian tuotevalikoiman punaisena lankana kulkee musta. Turunen kertoo rakastavansa värejä, mutta jostain syystä juuri musta tuntuu hänestä siltä kaikista omimmalta. Syynä siihen saattaa olla Turuseen 12-vuotiaana iskenyt esiteinikapina, sillä siitä asti hän on pukeutunut mustaan, eikä ole päässyt tavasta irti.

Ja nyt sitä samaista väriä löytyy lähes kaikista Mokomian tuotteista.

– On ehkä kliseistä sanoa, että musta on tyylikäs ja ajaton väri, mutta sitähän se on. En koe sitä yhtään synkkänä värinä vaan voimaannuttavana ja rauhoittavana. Kun mustaan yhdistää muita värejä, lopputulos on hillitty, hallittu ja tyylikäs, Turunen perustelee.

Hän pitää tuotteiden yhtenäistä ilmettä tärkeänä. Myös tekijän oma persoonallinen kädenjälki saa näkyä Mokomiassa.

– Kammoksun tusinatuotantoa. On ihanaa, kun saa vapauden tehdä juuri sen näköisiä tuotteita, joita haluaa.

Turusen mukaan Mokomia on kiinnostanut ihmisiä mukavasti. Suosituimmiksi tuotteiksi hän listaa korvakorut, meikkipussit ja kestotiskirätit. Myös Ison Myyn pop-up oli Turuselle positiivinen yllätys. Joulun alla hän sai niin paljon tilauksia, että päivätöistä kotiuduttuaan sivutoiminen yrittäjä joutui välillä ihan oikeasti sumplimaan, miten ehtisi saamaan kaikki tilatut tuotteet ajoissa valmiiksi.

 

Mokomia alkaa jo sujua, mutta yhden asian kanssa Turunen tuskailee lähes päivittäin: omien käsitöiden hinnoittelu on todella vaikeaa. Materiaalit maksavat, ja kivijalkaliikkeiden vähyyden takia Turunen joutuu tilaamaan suurimman osan käyttämistään tarvikkeista useista eri verkkokaupoista, jolloin postikuluillekin kertyy yllättävän paljon hintaa.

Kulut ovat korkeat, mutta samalla Turusen on huomioitava, ettei hän hinnoittele tuotteitaan liian kalliiksi.

– Ja silloin omalle työlle jää tosi vähän hintaa, hän lisää.

Silti Turunen haaveilee, että jonain päivänä hän voisi työskennellä kokopäiväisenä käsityöyrittäjänä.

– En tiedä, toteutuuko se koskaan, mutta jos vain jaksaa olla tarpeeksi sinnikäs ja tehdä itseään näkyväksi, on se mahdollista jopa Suomessa, Turunen pohtii.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä