Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Jäätielle päälle kannen Pielisen

Tasainen harmaus toi oman sävynsä avausviikonlopun lauantain elämykseen.  Kuva: Aimo Salonen Tasainen harmaus toi oman sävynsä avausviikonlopun lauantain elämykseen. Kuva: Aimo Salonen

Pakettiauto pyörähtää Vuonislahden rantaan.

– Ylittääkö uutiskynnyksen?

Jari Rautiainen on nähnyt jäälle parkkeeratun Karjalan Heilin auton ja kysyy, että juttuakos olet tekemässä. Kolin–Vuonislahden jäätie on auki toista päivää, ja tokihan tuo kiinnostaa tänä oikeana talvena, kun lauhan talven jälkeen pääsee taas ajamaan Pielisen yli.

– Tulin katsomaan, että minkälainen on liikenne, Vuonislahdessa asuva Rautiainen kertoo.

 

Suureksi vuonislahtelaiseksi tapaukseksi Rautiainen ei avausviikonloppua sano, mutta onhan matkan lyhentyminen nyt merkittävää.

– Hyvähän se on, että kolilaiset pääsee liikkumaan Lieksaan asioille ja tältä puolen pääsee Kolille, Rautiainen sanoo.

– Elämyskin tämä on. Voihan tuo jää ja jäätie olla etelän ihmisille ihmeellinen kokemus.

Ihmeellinen se on Joensuustakin tulleelle ensikertalaiselle. Lauantai on harmaa ja pilvinen, ja Kolia kohti kun auton nokan suuntaa, tulee hölmistynyt olo.

Missä se tie oikein menee?

 

Edessä näkyy pelkkää harmaata.

Kolin suunnasta sumun keskeltä näyttää lähestyvän auton valot, peruutuspeilissä näkyy Vuonislahdesta lähestyvä auto. Itse ei uskalla ajaa noin lujaa, että ei eksy reitiltä ja tupsahda hankeen.

– Näkeehän siinä ne aurausviitat. Silmä tottuu niin, että rupeaa reunaa näkemään, on Panu Puranen sanova myöhemmin Kolin päässä, mutta nyt on tottumaton vielä Pielisen jään alkupäässä.

Edessä alkaa häämöttää liikennemerkkejä ja – kappas – kaksi rantatuolia.

 

Onpas veikeä idea paikallislehdeltä.

– Huiloo hetki, lukase lehti, kannustaa valkoinen teksti Lieksan Lehden punaisessa postilaatikossa.

Ei mikään hassumpi ajatus.

Kevättalven auringossa on varmaan mukava istahtaa näille tuoleille, avata reppu ja sieltä löytyvä termospullo, kaivaa lehti laatikosta ja nauttia kahvi- ja lukuhetkestä.

Nyt on kuitenkin tuulinen ja kylmä helmikuinen lauantai. Viima pureutuu hanskojen läpi, kun kameraa suuntaa kohti tuolia ja sen takana lähestyvää autoa.

Päässä alkaa soida Jukka Raitasen ääni.

 

Maantielle vaan

Joukkoon ensimmäisien

Alle tuulten jäisien

Taas painuttiin.

 

Lumikenttien kutsuhan se 1970-luvun tv-sarja oli. Keskellä Pielisen talvituulten tuiverrusta tunnelma on jotenkin sama kuin sarjan tunnariin sanoitetussa laulussa.

On tässä vähän irrallinen olo.

Kamerakin menee vinksalleen lunta pöllyttäviä autoja kuvattaessa. Alan ymmärtää, mistä poika puhui, kun se vuosia sitten kertoi belgialaisille ystävilleen järjestämästä elämyksestä.

Olivat menneet Joensuusta junalla Vuonislahteen, tilanneet sinne taksin ja hurauttaneet jään yli Kolille.

Vieraat olivat tykänneet.

 

Kolin päässä on parkkeerattu auto ja sen luona kaksi ihmistä.

– Tultiin tarkistamaan avattu jäätie, että maisemat olisivat kohdallaan ja saisi vähän Kolinkin puolta kuvattua, lieksalainen Panu Puranen kertoo.

– Itse tykkään käydä Kolilla kuvaamassa ja hän myös, Puranen viittaa auton vieressä seisovaan Sirja Käyhköön.

Dronen lennättämisestä ja sillä kuvaamisesta on kyse. Harmittaako, kun näkyvyys on mitä on?

– Säällehän ei mahda mitään. Pääasia on, että jäätie on auki, Puranen vastaa.

 

Puhe kääntyy siihen, kuinka hankala jäätietä on erottaa päivänä, jolloin kaikki on tasaisesti niin saman väristä.

– Puhtaan valkoisen lumen takia ajaminen kävi silmiin. Olisi pitänyt olla aurinkolasit, kuskina ollut Käyhkö sanoo.

Apukuskin paikalla istunut Puranenkin myönsi, että lasit olisivat auttaneet hahmottamaan, missä kohti leveää jäätietä mennään.

 

Sunnuntaina Pielinen on näköjään esitellyt kirkkaampia pakkaskasvojaan. Sosiaaliseen mediaan alkaa ilmestyä postauksia jäätieltä.

Maakuntajohtaja Markus Hirvonenkin on ollut liikkeellä. Niin Facebookista kuin Twitteristäkin löytyy kuva, joka on lauantaina napattuja kuvia terävämpi niin, että lumessakin on sävyjä.

– Tämä on nähtävyys itsessään. Jäätie lyhentää Kolin ja Lieksan keskustan välimatkaa talvisin 60 kilometriä, joka on paikallisille ihmisille merkittävä parannus arkeen, Hirvonen on näköjään tviitannut.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä