Julkaistu    |  Päivitetty 
Marko Siintomaa

Kaappariovilla oleva sähkö-Mazda

Mazda MX-30:n erikoisuus on muun muassa BMW i3:sta tutut kaappariovet. Liukkailla talvikeleillä MX-30 tuntuisi kaipaavan toiset vetävät pyörät taka-akselille helpottamaan liikkeellelähtöjä. Automalli sai heti tuoreeltaan Red Dot -muotoilupalkinnon. 
Kuva: Marko Siintomaa Mazda MX-30:n erikoisuus on muun muassa BMW i3:sta tutut kaappariovet. Liukkailla talvikeleillä MX-30 tuntuisi kaipaavan toiset vetävät pyörät taka-akselille helpottamaan liikkeellelähtöjä. Automalli sai heti tuoreeltaan Red Dot -muotoilupalkinnon. Kuva: Marko Siintomaa
Alkuun pari havaintoa: Mazda on pyrkinyt tekemään sähköautostaan helposti lähestyttävän polttomoottorikuskille. Uusi Mazda MX-30 ei siis tarjoa samalla tavalla tajunnanäjäyttävää suorituskykyä kuin esimerkiksi melkein mikä tahansa Tesla.

Samalla tavalla ajettavuus ja voimanlinjan käyttäytyminen on hyvin samantyylistä kuin vanhan liiton polttomoottorilla olevassa autossa. Mazda ei siis ole kosiskelemassa Tesla-kuskeja, vaan nykyisiä ”polttiskuskeja”.

Muotoilun suhteen MX-30 on tällä hetkellä trendikäs crossover eli korotettu henkilöauto. Akut ovat auton pohjassa ja muutenkin auton mittoja tutkiessa tulee mieleen, että onko tämä nyt vain Mazda CX-30:n sähköistetty versio. Valmistaja ei tätä asiaa tuo mitenkään erityisesti esille, mutta esimerkiksi akseliväli on millilleen sama. Samaten auton keulalla oleva moottoritila on lähes tyhjää täynnä, koska sähkömoottori vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin polttomoottori.

WLTP-mittauksen mukaista toimintamatkaa lupaillaan olevan 200 kilometriä, ja Mazda on suunnannut auton lähinnä lyhyeen kaupunkiliikenteeseen. Jo lyhyt toimintamatka kertoo, että tämä auto ei ole ehkä Suomen ympäriajoon paras vaihtoehto.

Mazda MX-30:n linjakkaat muodot on huomioitu kansainvälisellä saksalaisella Red Dot -muotoilupalkinnolla. Saman palkinnon saanut myös CX-30, joten muotoilun suhteen Mazda vaikuttaisi olevan hyvässä vedossa.

Sähköautoa kehutaan puhtaista linjoista ja minimalistisista ääriviivoista, jotka kyllä pitävät paikkansa. Vaikka kattolinja näyttää kaartuvan voimakkaasti takana Coupe-auton tyylisesti, tämä on eri väreillä tehtyä optista harhaa ja katto jatkuu kuitenkin normaalisti takapenkkiläisten päiden taakse.

Sivuovia avatessa selviää MX-30:n suurin erikoisuus: takana on kaappariovet, eli takaovet on saranoitu takalaidasta ja ne avautuvat taaksepäin. Samalla avautuu iso tila, josta pääsee kulkemaan niin eteen kuin taaksekin. Takapenkille mahtuu istumaan myös aikuinen ihminen, mutta nuorempi ja lyhyempi väki tuntui olevan enemmän innoissaan takapenkistä. Kaupunkiauto siis myös takapenkin suhteen.

Etupenkille istuessa kuskin edessä on tutun näköinen kojetaulu, joka on lähes suora kopio CX-30:sta. Vaihteenvalitsin tai oikeammin sähköauton tapauksessa suunnanvalitsin on nostettu keskikonsolissa korotetulle omalle saarekkeelleen.

Mazda kehuu, että sisämateriaaleissa on käytetty esimerkiksi kierrätettyjen muovipullojen materiaalia ja korkkia. Tällä säästetään valmistajan mukaan maailman raaka-aineita. Samaa linjaa kerrotaan pidetyn auton akun kapasiteetin kanssa.

Jos auto on tarkoitettu lähinnä kaupunkiajoon, on turha laittaa autoon liian isoa akkua. Mikäli päivittäinen ajosuorite on reilut 50 kilometriä, jopa Suomen talvessa pärjää MX-30:n 35,5 kWh:n akun toimintamatkalla.

Koeajo tapahtui nollan molemmin puolin olevassa kelissä. Sähkönkulutus näytti pyörivän noin 21–22 kWh/100 km lukemissa. Akun täyteen lataamalla toimintamatkanäytössä luki parhaimmillaan 174 kilometriä, mutta yleensä se oli lähempänä 150 kilometrin lukemaa, ja toimintamatka pikkupakkasessa vaikuttaisi olevan todellisuudessa samaa luokaa.

MX-30:n akun pitäisi latautua 10–80 prosenttia pikalatauksella (50 kW) noin 30–40 minuutissa. Valmistajan lupauksesta jäätiin aika tavalla, vaikka takana oli akun kapasiteetin verran ajoa ja akku oli siten lämmin.

Kotilatauksen luvataan tapahtuvan parhaimmillaan 4,5 tunnissa auton omalla 6,6 kW:n vaihtovirtalaturilla, ja kotitalouspistorasiastakin latauksen pitäisi tapahtua yön aikana reilussa 14 tunnissa.

Liikkeelle lähtiessä huomio kiinnittyy etupään harmittavan herkästi häviävään vetopitoon. Jopa paljaalla asfaltilla etupää sutii hyvin herkästi, vaikka tehoja selvästi rajoitetaan kaasua painaessa. Melkein sääliksi kävi nastarenkaita. Syy löytyy kevyestä keulasta, joten toivomuslistalle tulee merkintä toisista vetävistä pyöristä taka-akselille.

MX-30:sta jää hieman ristiriitainen vaikutelma, vaikka ajo-ominaisuudet ovat sinänsä kunnossa. Moni valmistaja tuntuu tänä päivänä panostavan pidempään 300–500 kilometrin toimintamatkaan. Tähän kisaan Mazdan sähköautolla ei ole asiaa.

Jos hakee korotettua autoa kaupunkiajoon ja lyhyehkö toimintamatka riittää, siihen Mazda MX-30 on ihan soiva peli.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä