Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Sinnittelijät eivät ihan heti apua hae

Tieto ikäihmisen ahdingosta tulee diakonialle usein jonkun yhteistyökumppanin kautta. Kuvat: Hanna-Mari Lappalainen Tieto ikäihmisen ahdingosta tulee diakonialle usein jonkun yhteistyökumppanin kautta. Kuvat: Hanna-Mari Lappalainen
Suomen evankelisluterilaisen kirkon Yhteisvastuukeräys auttaa tänä vuonna taloudellisissa vaikeuksissa olevia ikäihmisiä niin Suomessa kuin kehittyvien maiden kriisialueillakin.

Kerättävillä varoilla muun muassa järjestetään lyhytkursseina maksutonta digitaitojen opastusta vuodesta 2022 alkaen.

– Tietotekniset taidot eivät ole läheskään kaikilla ikäihmisillä semmoiset, että asioita pystyisi hoitamaan netissä, Vaara-Karjalan seurakunnan diakoni Suvi Luopakka kertoo.

Rantakylän seurakunnan diakoniatyöntekijä Olli Humalajärvi sanoo, että kaikilla ei ole lapsia tai lapsenlapsia, jotka voisivat opettaa digitaitoja, eivätkä kaikki edes halua opetella niitä.

– Monen kohdalla on aloitettava siitä, että pitää hankkia ensin passi tai henkilötodistus, että saisi pankkitunnukset, joilla pääsee Kelan sivuille ja hoitamaan omia pankkiasioitaan, Humalajärvi huomauttaa.

– Kyllähän digitaidot ovat erottava tekijä, mutta onneksi Kelalle voi tehdä vielä paperisiakin hakemuksia. Se on vain vähän hitaampaa.

Niin Vaara-Karjalassa kuin Rantakylässäkin on havaittu, että apua tarvitsevat ikäihmiset eivät mielellään tuo esille omaa tilannettaan.

– He ovat nähneet elämänsä aikana niin paljon ja ehkä niukempiakin aikoja, että sinnittelevät pitkään omassa tilanteessaan, Luopakka kertoo.

Humalajärvi toteaa, että moni tarvitsee avun hankkimisessa rohkaisua.

– Monille on häpeä lähteä hakemaan apua seurakunnalta saatikka mistään muualta.

Niin Vaara-Karjalassa kuin Rantakylässäkin on havaittu, että avun tarve näkyy parhaiten ruoka-avun hakemisena.

Yhteisvastuun 2021 kampanjateemana on ”Eniten yllätti köyhyys”. Moni yllättyy siitä, kuinka paljon elintaso laskee eläkkeelle siirtymisen jälkeen.

– Eläkkeethän ovat pienet, ja lapsillekin halutaan aina antaa kaikkea, ja sitten ollaan itse pienissä rahoissa, Humalajärvi kertoo.

– Monenkin ihmisen pitää töissä ollessaan hankkia se, mitä tarvitaan eläkkeellä. Jos säästöjä ei ole, kaikki raha menee elämiseen.

Luopakka huomauttaa, että omassa mökissään asuvilla asunnon kunnossapito voi tuottaa vaikeuksia.

– Voi olla kattoremonttia, ikkunaremonttia, lämmitysjuttuja tai putkijuttuja tai voi olla, että mukavuuksia ei ole ollenkaan, voi olla jopa kantovettä.

Yllätyksiä aiheuttaa myös tarkkuus, jolla Kela seuraa toimeentulotuen hakijoiden pankkitilejä.

– Monelle ikäihmiselle on kunniakysymys, että on niin sanottu arkkuraha, jolla voi hoitaa sen, että pääsee aikanaan hautaan, Humalajärvi huomauttaa.

– Jos tilillä on tonni tai kaksi tämmöisenä hätävarana tai arkkurahana, toimeentulotukea ei myönnetä siksi, että ihmisellä on säästöjä.

Suoraviivainen käytäntö on, että tilillä olevat rahat on käytettävä, ennen kuin tukea voi myöntää.

– On myös tapauksia, että perikunta omistaa jonkun mökin, joka on lahoamassa, ja jota ei voi myydä. Leski jos on osakkaana kuolinpesässä, niin eipä hän tahdo saada apua toimeentulotuesta, mutta ei hän pysty realisoimaankaan sitä mökkiä, Humalajärvi sanoo.

Tieto avun tarpeesta tulee diakoniatyölle usein yhteistyökumppanin kautta.

– Jos asiakas on antanut luvan, meihin saatetaan olla yhteydessä vaikkapa kotihoidosta tai sosiaalipuolelta, Luopakka kertoo.

Ensimmäisenä selvitetään aina mahdollisuudet saada yhteiskunnan myöntämiä tukia.

– Hakuvaiheessa jos on tiukka tilanne, voidaan antaa ensiapua, mutta samalla lähdemme työstämään ja hakemaan avustuksia muualta, Luopakka sanoo.

Korona tuo vaikeutensa myös Yhteisvastuulle.

– Nyt kun pandemia on päällä, emme pysty tekemään asioita, joita olemme aikaisemmin tehneet, Humalajärvi toteaa.

– Melkeinpä tämä keräys pyörii nyt netissä. Jos tilanne helpottuu, pystymme tekemään taas tapahtumia ja voimme tulla näkyviin enemmän.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä