Kiusaamisen pitkät jäljet

Näkyväksi-ryhmät on suunnattu aikuisille, jotka tai joiden läheiset ovat kokeneet koulu- tai työpaikkakiusaamista. KAKE-hankkeen oli tarkoitus käynnistyä jo viime vuoden keväällä, kunnes korona sotki suunnitelmat. Ensimmäinen yhdeksän kokoontumisen vertaistukiryhmä saatiin koottua viime syksynä, ja pian alkavat uudet ryhmät.

Riitta Leino vetää ryhmää yhdessä Riikka Linjaman kanssa. Hanketta rahoittavat Joensuun kaupunki, Etelä-Savon ely-keskus sekä Euroopan Sosiaalirahasto.

– Idea Näkyväksi-ryhmiin ei kummunnut mediasta, vaikka aihe onkin sattumalta ollut viime aikoina paljon esillä, toteaa Leino viitaten erityisesti viimeaikaiseen Koskelan murhatutkintaan.

Leino kertoo ajatuksen vertaistukiryhmän perustamisesta Joensuuhun olevan lähtöisin Lahden setlementin kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkun vertaistukimallista, johon kuuluu yhdeksän tapaamista, joiden aikana käydään esimerkiksi läpi omia kokemuksia ja tunteita.

– Pikkuhiljaa loppua kohden katse käännetään elämässä eteenpäin menemiseen, Leino kertoo.

Myös Riitta Leinolla itsellään on kosketuspintaa kiusaamiseen, mutta sitä hän ei avaa enempää.

– Lähtökohtaisesti vertaisohjaajakoulutukseen hakeutuvat kuitenkin ihmiset, joilla on jotakin kokemusta asiaan liittyen. Oikeastaan se on minusta välttämätöntä, Leino toteaa.

Leinon mukaan joskus koettu koulu- tai työpaikkakiusaaminen näkyy elämässä vielä pitkälle aikuisuuteen.

– Jos asiaa ei ole käsitellyt perusteellisesti, se voi näkyä esimerkiksi syrjäytymisenä, koska ihmiselle voi tulla epäluottamus muita ihmisiä ja järjestelmää kohtaan – herää kysymyksiä, että miksi tämän on annettu jatkua näin pitkään ja eikö kukaan välitä, Leino kertoo.

Jo syksyllä järjestetyssä ensimmäisessä vertaistukiryhmässä nousi Leinon mukaan esille tietty puhumattomuus kiusaamistaustasta.

– Asiaa saatetaan hävetä ja siitä voidaan kokea syyllisyyttä, mikä on todella surullista. Eikä sen pitäisi olla niin.

Leinon mukaan vertaistukiryhmässä apu voi löytyä juuri kokemusten jakamisesta ja siitä, että kukin voi huomata, ettei ole asian kanssa yksin – hän korostaakin, että vetäjät eivät ole psykologeja, vaan traumoja työstetään nimenomaan muiden tuella.

– Joskus jo pelkkä ääneen puhuminen selkeyttää asioita. Ja vaikka itse olisi sitä mieltä, että on ollut itse syyllinen omaan kiusaamiseensa, kun kuulee muiden tarinoita, ei varmasti ajattele, että tuo on itse ansainnut kohtelunsa – sitä kautta voi tulla armollisuutta omaa itseä kohtaan, Leino kuvaa.

Pian alkava vertaistukiryhmä on suunnattu myös kiusattujen vanhemmille.

– Trauma voi olla hyvin samankaltainen myös vanhemmille, ja he voivat kokea jäävänsä asiassa yksin. On ongelmallista, että kiusaamisen määritelmän täyttymiseksi kiusaaminen pitää pystyä todistamaan, ja siinä vaaditaan toistuvuutta.

Toistuvuuden vuoksi saatetaan Riitta Leinon mukaan menettää tilaisuus, jolloin asiaan puuttuminen olisi kaikista tehokkainta.

– Eli heti. Uusien kertojen odottaminen voi pudottaa pohjan perheen ja koulun väliseltä yhteistyöltä sen suhteen, että asia hoidettaisiin oikeudenmukaisesti.

Kiusaamisen syytä etsitään Leinon mukaan joskus vieläkin kiusatusta.

– Se on väärin. Kiusaaminen on vallankäytön ilmiö, ja nimenomaan kiusaajalla on tarve siihen valtaan. Kyse ei ole siitä, että kiusattu olisi jotenkin vääränlainen, Leino painottaa.

Leinon mukaan kiusaamisen juurisyihin pitäisikin pureutua enemmän juuri kiusaajan puolelta.

– Kiusattu reagoi useimmiten kiusaamiseen erilaisilla psykosomaattisilla oireilla ja esimerkiksi sillä, ettei halua kouluun. Mutta mitä kiusaajan kotona tapahtuu? Vanhempien vaikutus kiusaajien käytökseen on usein suuri, Leino pohtii.

”Jonkin pitää muuttua”

Koulukiusaamista vastaan on kehitetty useita toimintamalleja, joista tunnetuin lienee paljon puhuttu Kiva koulu -ohjelma. Kiusaamisen vastaista työtä tekevä Valopilkun koordinaattori ja perustajajäsen Tina Holmberg-Kalenius toi esille jo vuosia sitten, että Kiva koulu -ohjelma voi olla tehoton ja jopa haitallinen, jos sitä käytetään väärin – kuten jotkut koulut tekevät. Viesti tuli tuolloin koulukiusatuilta ja näiden vanhemmilta.

Viime vuosina joihinkin kouluihin on palkattu myös hyvinvointiohjaajaksi tituleerattu henkilö, jonka tarkoitus on muun muassa ennalta ehkäistä kiusaamista. Riitta Leino ei usko, että tälläkään ratkaistaan kiusaamisongelmaa täysin.

– Aikuisia vaadittaisiin välitunneille ihan hillittömästi, sillä kiusaaja osaa aina etsiä tilanteen, jolloin kukaan ei näe.

Tutkimusten mukaan kiusaaminen on viime vuosikymmenellä vähentynyt hieman, mutta sen sijaan se on saanut sosiaalisen median kautta uusia muotoja. Kyselytutkimuksiin vastanneiden mukaan kiusaaminen on myös raaistunut.

– Erityisesti viimeisen vuoden aikana koulukiusaaminen, tai oikeammin sanottuna väkivalta, on ollut esillä voimakkaasti, ja jostainhan se kertoo – jotakin on pielessä ja pahasti. Ilmiötä saadaan tuskin koskaan kokonaan kitkettyä, mutta jonkin nykyisessä toimintamallissa pitää muuttua, Leino summaa.

Seuraavat Näkyväksi-vertaistukiryhmät alkavat 8. ja 9. helmikuuta. Lisätietoja ja ilmoittautumiset sanaratas.net/nakyvaksi.