Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Karjalan muistomerkistä rokkielämän tähdeksi

Karjalantalo valmistui vuonna 1954. Nykyisen suunnan rakennus sai 10 vuotta sitten. Kuva: Hanna Käyhkö Karjalantalo valmistui vuonna 1954. Nykyisen suunnan rakennus sai 10 vuotta sitten. Kuva: Hanna Käyhkö
Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön omistama Karjalantalo on oikea aikojen muuttumisen malliesimerkki. Alkujaan Ilosaareen suunniteltiin rajakarjalaistyylistä puutaloa, joka olisi ennen kaikkea muistomerkki rajan taakse jääneelle rakennustyylille.

Karjalantalossa haluttiin yhdistää Pohjois-Karjalan museo sekä Laatokan-Karjalan että vanhan itärajan takaisen Karjalan muistoja.

Joensuun kaupunki vuokrasi Ilosaaren Karjalantalon tontiksi, ja arkkitehti Einari Teräsvirran suunnitteleman talon rakennustyöt alkoivat kesällä 1953. Tuohon maailmanaikaan talkootyöt olivat vielä voimissaan. Rakennustyö sai myös lahjoituksena Penttilän sahan palaneen navetan tiilet. Valmista tuli syksyllä 1954.

Rakennus käsitti museon, juhlasalin 250 henkilölle, ravintolan, kokous- ja kerhohuoneiston karjalaispirtteineen, kirjaston, toimiston, saunan ja talonmiehen asunnon.

Karjalainen perinneruoka oli iso osa Karjalantalon henkeä. Viimeisimpänä ravintolana toimi Puukello.

Ensimmäiset vuosikymmenet Karjalantalolla olivat varsin vilkkaat. Esimerkiksi vuonna 1956 Rajakapteenin pirtissä järjestettiin 237 tilaisuutta.

Karjalantalo tuli monelle tutuksi erilaisten messujen pitopaikkana. Sen tiiliseinien sisällä esiteltiin niin nahkavaatteita, kuopiolaista matkailutarjontaa kuin vaikkapa vinyylilevyjäkin.

Vuosikymmenien myötä Karjalantalon toiminta kuitenkin hiljeni. 1980-luvulla suuret kulttuuritilaisuudet siirtyivät uuteen Carelia-saliin. Vuonna 1998 Pohjois-Karjalan museo muutti Carelicumiin.

Vuonna 2010 ravintolatoiminta ajautui lopulta konkurssiin, ja Karjalantalon historiassa alkoi kokonaan uusi aika: elämä rokkiväen kanssa.

Joensuun Popmuusikot oli suunnitellut jo pidemmän aikaa kulttuurikeskusta kaupunginorkesterin ja Karelia-ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelman kanssa.

Rokkiklubina maankuuluksi tullut Kerubi oli joutunut väistymään Keskuskujan alkuperäisistä tiloistaan, ja Popmuusikoilla oli intoa laajentaa toimintaa klubia suuremmaksi.

–Me tavallaan palasimme juurillemme tuolloin: Ilosaarirockhan järjestettiin alkujaan Ilosaaressa, muistelee Töminä Oy:n toimitusjohtaja Asko Piiparinen nyt.

Ravintola Kerubilla on nyt ikää 30 vuotta, josta siis kolmasosan se on ollut jo Karjalantalossa.

– Kymmenen vuotta on tosiaan mennyt äkkiä! Helmikuussa 2011 vietettiin ravintolan avajaisia. Karjalantalo on palvellut meitä rakennuksena oikein hyvin, vaikka toki vanhassa talossa on nykyajan vaatimuksiin välillä vaikea päästä.

Kun KKES päätti aikoinaan vuokrata Karjalantalon Popmuusikoille, taisi muutama perinteidenvaalija kohotella kulmakarvojaan.

– Minun muistiini ei ole jäänyt mitään negatiivista palautetta. Karjalantalossa oli ollut niin hiljaiseloa vuosien ajan, että varmaan aika moni tajusi, että tämä tuo vain elämää historialliseen rakennukseen.

Niin totisesti on käynyt: vaikea olisi kuvitella Joensuuta enää ilman Kerubin ruokaravintolaa, keikkoja, baaria tai mitä erilaisempia tapahtumia.

– Tältä kevättalvelta olemme joutuneet perumaan lähes kaikki keikat. Tässä sitä kuumeisesti odotetaan, mihin tämä tilanne ja rajoitukset kehittyvät. Onneksi ruokaravintola sentään on voinut toimia suht normaalisti, Asko Piiparinen kertoo.

Lähteinä käytetty: Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön 70-vuotisjuhlajulkaisu (2020), Karjalan Viesti (2/2004).

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä