Julkaistu    |  Päivitetty 
Heikki Tarma

1921 lupasi kansalle hyvää

Kuva Suojärven markkinoilta vuodelta 1920, jolloin kansalaissodan muistot alkoivat olla takana päin ja suomalaisten ostohalut alkoivat lisääntyä. Kuva: Marja Kähkösen albumi Kuva Suojärven markkinoilta vuodelta 1920, jolloin kansalaissodan muistot alkoivat olla takana päin ja suomalaisten ostohalut alkoivat lisääntyä. Kuva: Marja Kähkösen albumi

Vuosi 1921 sata vuotta sitten alkoi toiveikkaissa merkeissä. Uusi vuosi toi uutta intoa, iloa ja odotusta alkavalle vuosikymmenelle. Edellisen vuosikymmenen kiroukset ja vaikeudet tuntuivat olevan voitetut ja takanapäin.

Uuden vuoden saarnassaan pastori Ansu Pärnänen puhui uudesta vuodesta ja uudesta elämästä: ”Kun me nyt tervehdimme uutta vuotta ja toivotamme hyvää toisillemme, niin tuskinpa parempaa voisimme toivottaa kuin rauhaa ja hyvää tahtoa läheisille ja kaukaisille, rauhaa ja hyvää tahtoa Suomen kansalle.”

Pärnänen jatkoi, että nyt on keskinäinen uhittelu lopetettava ja tartuttava eheyttämiseen ja uudistumiseen, lujuuteen ja yksimielisyyteen. Niihin päästään kyntämisellä, äestämisellä, kylvämisellä ja yleensä rauhan työllä ja rakentavalla työllä. ”Nyt meillä on mahdollisuus tehdä työtä sekä hävittää työttömyys, vitsauksista pahin”, saarnasi Pärnänen.

 

Toiveikkuutta lisäsi se, että usko kestävään rauhaan oli tuntuvasti vahvistunut. Tämä näkyi kirjoittajien mukaan siinä, että rajat ulkomaailmaan olivat auenneet ja patoutuneet ostohalut olivat alkaneet lisääntyä. Esimerkiksi Suomen puutavaran kysyntä oli lisääntynyt tuntuvasti kautta maailman.

Tästä ostohalusta kertovat karut tilastot. Kun vuosina 1918 ja 1919 Suomeen tuotiin tavaraa 3 010 miljoonan markan arvosta, meiltä vietiin tavaraa vain 1 099 miljoonalla markalla. Siis kauppa-alijäämä oli peräti 1 911 miljoonaa markkaa. Tämän lisäksi valtio joutui lainaamaan ulkomailta rahaa suuria summia, että maa ylipäätään selviäisi kaikista pakollisista maksuistaan.

 

Ongelmia lisäsi vielä se, ettei Suomen kansa ollut halukas säästämään tai kiristämään vyötä yhtään enempää. Kuitenkin valtiovallan oli pakko tehdä rankkoja toimenpiteitä asian korjaamiseksi.

Vuoden 1920 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana tilanne alkoikin helpottua, ja kauppataseen alijäämä oli enää 588 miljoonaa markkaa.

Syksyllä 1920 Suomen Pankki pääsi ensimmäistä kertaa noteeraamaan valuuttakursseja vapaasti eivätkä niitä enää sitoneet tiukat rajaukset. Tilanne alkoikin muuttua heti maallemme edulliseen suuntaan, kun valuuttasääntely poistui.

Maatalous, josta valtaosa Suomen väestöstä eli, ei vielä ollut päässyt nauttimaan hyvistä luvuista eikä se ollut vielä päässyt sille tasolle, jolla sen piti olla. Vilja- ja heinäsadot olivat huonoja eikä voin vientikään ollut vielä alkanut.

Lisäksi kallista viljaa jouduttiin ostamaan ulkomailta. Syksyn säät onneksi suosivat viljelijöitä ja vuoden sato oli jo kohtuullisella tasolla.

Talvella 1920–21 maataloustuotteiden vienti pääsi kunnolla alkuun, ja se oli kolmannella sijalla puutavarateollisuuden ja paperiteollisuuden jälkeen.

Nämä luvut lupasivat hyvää ajatellen vuotta 1921.

Ei siis ihme, että Suomen kansa odotti uudelta vuodelta hyvää sekä talouden että työllisyyden kannalta.

 

 

// Juttua muokattu 21.1.2021 kello 8.20: Kuva on Suojärven markkinoilta eikä Joensuun Heikinpäivämarkkinoilta.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä