Kurkistus vuoteen 2050

Muun muassa näiden teemojen ympärillä pyörii 2050-luvulla-podcast, joka on osa Itä-Suomen yliopiston ALL YOUTH -tutkimushanketta.

– Hankkeen lähtökohta on selvittää, millaisia esteitä tai mahdollisuuksia nuorilla on vaikuttaa tässä yhteiskunnassa, kertoo vastuututkija Nina Tokola.

Tutkimushankkeessa on perinteisten yliopistotutkijoiden lisäksi mukana nuoria kanssatutkijoita, jotka keräävät aineistoa omilla tavoillaan.

Yhden kanssatutkijaryhmän muodostavat podcastia tekevät Venla Siltovuori, 19, Oskar Mannelin, 18, Juni Sinkkonen, 25 sekä Sini Heikkala, 18.

2050-luvulla-podcastin jaksoissa kurkistellaan tuleviin vuosikymmeniin erilaisten tulokulmien kautta. Vuosiluku 2050 tuntuu nuorista sopivan läheiseltä ja kaukaiselta.

– Vuosi 2100 tuntuu aika absurdilta, vaikkei siihenkään ole kuin 80 vuotta, sanoo Joensuun normaalikoulun lukiossa opiskeleva Oskar Mannelin.

Askelmerkit vuoteen 2050 luodaan käytännössä lähivuosina. Tämän päivän poliittiset päätökset ja valinnat heijastelevat nykyisten nuorten aikuisuusvuosiin.

– Mielestäni on varsin olennaista, että me nuoret, jotka olemme tulevaisuuden sukupolvi, olisimme mukana päätöksenteossa jo tässä vaiheessa. Me olemme se sukupolvi, joka myös joutuu elämään näiden nyt tehtyjen päätösten kanssa, Oskar Mannelin huomauttaa.

Nykyisessä julkisessa keskustelussa tulevaisuus tuntuu usein näyttäytyvän synkässä sävyssä. Lämpenevä ilmasto, lajien katoaminen, väestöräjähdys, ylikulutus, merten muovit, jakautuneet kansat... Voiko tulevaisuudessa nähdä mitään lupauksia paremmasta?

– Moni nuori pyörittelee näitä dystopia-ajatuksia. Varsinkin ilmastoasiat huolestuttavat ja ahdistavat ihmisiä. Mutta maailmassa tapahtuu paljon hyviäkin asioita. Tätä toiveikkuutta olen halunnut tuoda esille, sanoo Juni Sinkkonen, joka on vetänyt esimerkiksi ilmastotunnepajoja ja opiskelee parhaillaan psykologiaa Itä-Suomen yliopistossa.

– Toivosta ja unelmoinnista saa voimaa aktivismiin ja toimintaan. Epätoivoon ja synkkään tulevaisuudenkuvaan vaipuminen ei edistä mitään, Sinkkonen huomauttaa.

– Näitä edistyksellisiä asioita haluamme nostaa esille podcastissa. Että maailmassa on toivoa ja muutos parempaan on mahdollinen.

2050-luvulla-podcastin tekijät toivovat, että eri-ikäiset kuulijat löytäisivät valonpilkahduksia ja oivalluksia podcastin jaksoista.

– Tulevaisuuteen on toki aina vaikea nähdä, mutta valo on nimenomaan siinä, että asioita voidaan tulevaisuudessa tehdä viisaammin ja paremmin, Venla Siltovuori huomauttaa.

Podcastin jaksojen teemat ovat vaihtelevia: ilmastonmuutoksen lisäksi puhetta on muun muassa eurooppalaisuudesta, globalisaatiosta, nuorten poliittisista vaikutusmahdollisuuksista, taiteen tekemisestä ja elämästä maaseudulla.

Keskinäisen keskustelun lisäksi areenalle marssitetaan vieraita, joiden kanssa tekijät kiikaroivat tulevaisuuteen.

Onko jokin aihepiiri, minkä suhteen tulevaisuutta on mahdoton visioida?

– Ainakin poliittisten valtasuhteiden arvuuttelu on aika turhaa. Sitä on mahdoton ennakoida, mikä puolue tai suuntaus pitää valtaa missäkin vaiheessa seuraavina vuosikymmeninä, Oskar Mannelin sanoo.

Siitä, millainen maailma ja Joensuu ovat 2050-luvulla on tämän päivän parikymppisillä monenlaisia toiveita.

– Toivottavasti täällä on 2050-luvulla sen ajan nuoria ihmisiä. Nuoret tuovat ympäristöönsä elämää kaikilla tasoilla, Venla Siltovuori miettii.

– Samoin toivoisin, että luonto säilyisi täällä yhtä läheisenä ja hienona. Pohjois-Karjalassa on paljon ainutlaatuista osaamista ja tekemistä; toivon mukaan näin on vuosienkin päästä.

Juni Sinkkosen toiveissa Joensuussa olisi 30 vuoden päästä entistä enemmän kulttuuritarjontaa.

– Toivoisin, että saisimme tänne entistä helpommin saavutettavia kulttuuripaikkoja. Joensuussa on jo nyt ihanan monipuolista kulttuuritarjontaa ja -elämää, mutta esimerkiksi tanssille sopivien tilojen suhteen on paljon kehittämistä.

Yksi toive on myös selvä: nuorten ääni pitäisi saada kuuluviin yhteiskunnassa nyt eikä vasta vuosien päästä.

– Kaikenlaiseen suunnitteluun ja päätöksentekoon kaivattaisiin lisää osallisuutta. Se että eri-ikäiset ihmiset pääsisivät vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen, toisi paljon hyvää, sanoo Oskar Mannelin.