Julkaistu    |  Päivitetty 

Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus

Ilja Teppo menee mietteliääksi, kun häneltä kysyy,  millaisia riimejä voisi olla laulussa, jossa talven ihmemaat ja rekiretket on päivitetty tähän aikaan. Kuva: Aimo Salonen Ilja Teppo menee mietteliääksi, kun häneltä kysyy, millaisia riimejä voisi olla laulussa, jossa talven ihmemaat ja rekiretket on päivitetty tähän aikaan. Kuva: Aimo Salonen
Jouluihmiseksi tunnustautuva muusikko-lauluntekijä Ilja Teppo paljastaa, että on hänkin yrittänyt tehdä joululauluja.

– Oon yrittänyt, joo. En vain ole saanut tehtyä kyllin hyviä. Joululauluissa rima on tavallista korkeammalla.

Haastattelua tehdään Kanervalan lähikahvilassa marraskuisena aamuna koronan kiihtyessä. Ikkunan takana tihuuttaa vettä.

Ilmastonmuutos ja korona. Millaisen joululaulun voisi saada aikaan näistä aineksista?

Teppo menee mietteliääksi.

– Tähän jouluun voisi varmaan mennä nimenomaan ihmisläheisyys. Laulua voisi lähteä rakentamaan sitä kautta, että ympäri maailmaa on ihmisiä, jotka eivät ole päässeet viettämään erilaisia asioita. Että jos nyt edes jouluna pääsisi.

Teppo haluaisi tehdä niin hyvän joululaulun, että sen kanssa voisi elää loppuelämänsä – ehkä jopa semmoisen, joka jäisi elämään tekijänsä jälkeenkin.

– Niitä on kuitenkin aika vähän näitä hyviä modernimpia joululauluja. Pekka Simojoen tämä, mikä se nyt on... Tulkoon joulu. Se on niitä harvoja hyviä moderneja, Teppo miettii.

Haastattelija ja haastateltava hakevat hetken yhdessä Simojoen laulun alkua. Niityillä lunta, hiljaiset kadut / Taakse jo jäänyt, on syksyn lohduttomuus. Muistojen virtaa, lapsuuden sadut / Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Kahvilan pöydässä vallitsee yksimielisyys: kyllä nuo sanat sopivat näihin tunnelmiin, joissa halutaan vapautusta koko ahdistavasta vuodesta 2020.

Marraskuinen aamu on mitä on. Teppo alkaa pohtia sanoitusta, joka sopii aikakauteen, jolloin talven ihmemaat ja rekiretket eivät välttämättä puhuttele.

– Ehkä siihen voisi tuoda ripauksen sitä Simojokeakin: nyt on harmaat marraskuiset illat ohi, ja edes sen yhden päivän ajan olisi mahdollisuus johonkin valoon.

Teppo hahmottelee, että laulussa voisi olla pariskunta tai vaikka vain yksikin ihminen, joka katsoo ikkunasta ulos ja miettii, että onpa maisema muuttunut.

– Siitä voisi keksiä värssyn tyyliin Kun katsomme ulos joulumaisemaa ja ulkona sataakin lunta niin me toisiamme korvasta nipistämme sehän olikin vain pelkkää unta / Ei täällä valkeata joulua olla laulettu enää vuosiin niin on Joulupukkikin jo apureineen vaihtanut kesäkuosiin.

Teppo palauttaa pohdinnan vanhoihin tuttuihin lauluihin, jotka sittenkin virittävät myös jouluun 2020.

– Monet joululaulut kestävät aikaa paremmin kuin vaikka kupletit, jotka ovat sidotut aikaansa. Vaikka joululaulu olisi kirjoitettu 70 vuotta sitten, se sama henki löytyy vielä.

Lauluntekijä haluaa ajatella joulua syvällisenä juhlana, jolloin tiettyyn tunteeseen virittyy, uskoopa joulun kristilliseen sanomaan tai ei.

– Jouluun sisältyy vahva lataus, jossa muistot nousevat pintaan erityisen voimakkaina, hän sanoo.

– Silloin rupeaa miettimään menneitä ja ihmisiä, joita ei enää ole, mutta joiden kanssa sai aiemmin viettää jouluja. Joulu herättää herkkyyden, että saa hetkeksi mennä istumaan mummon kanssa siihen pirtinpöytään.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä