Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Huumorin keinoin maailmasta

Joonas Saartamo nähdään elokuvassa Tommina. Oikealla ohjaaja Reetta Aalto. Kuva: Joonas Tanskanen Joonas Saartamo nähdään elokuvassa Tommina. Oikealla ohjaaja Reetta Aalto. Kuva: Joonas Tanskanen
Naurun varjolla on ohjaaja Reetta Aallon esikoistäyspitkä fiktioelokuva. Aiemmin hän on tehnyt lyhytelokuvia ja dokumenttielokuvia ja ollut käsikirjoittajana ja ohjaajana Tottumiskysymyksessä. Uudessa elokuvassa päähenkilö Mariaa esittää Elena Leeve.

– Elena oli sellainen, josta olimme käsikirjoittajan ja tuottajan kanssa samaa mieltä, että hän on hirveän hyvä näyttelijä ja hänestä löytyy molemmat – sekä draama että komedia. Samoin Joonas tuli mukaan nopeasti.

Ohjaajan mielestä on tärkeää, että tarinan kaikkiin henkilöihin voi tavalla tai toisella samaistua.

– Tarinassa on mukana toisinaan epämiellyttävästi käyttäytyviä henkilöitä, niihinkin on ohjaajan löydettävä rakkaudellinen katse. Kun uskon siihen maailmaan ja näen hahmot kokonaisina henkilöinä, sen jälkeen on helppo lähteä tarjoamaan lisämausteita. Elokuvaan pitää rakastua tai muuten siitä ei tule mitään.

Elokuvassa työttömäksi jäänyt Maria päätyy kansalaisopiston stand up -kurssille. Reetta Aalto on esiintynyt itsekin muutamia kertoja stand up -lavalla. Laji on kuitenkin vaikea ja vaativa.

– Olen käynyt kaksi kertaa stand up -kurssin, se oli molemmilla kerroilla aivan hirveää. Ensimmäistä kurssia mainostettiin, että täältä on muun muassa Krisse Salminen ponnistanut kuuluisuuteen. Olin silloin parikymppinen ja kuvittelin kai olevani jonkinlainen kovis ja tein siitä lavapersoonani. Jostain kainalokarvoista yritin siellä vitsailla, Brežnevit kainalossa oli joku punch-line. Jännitti ihan hulluna, huusin mikkiin vihaisena, eikä kukaan nauranut.

S&S-kustantamo julkaisi kesällä Aallon autofiktiivisen Vadim-romaanin, jossa liikutaan Pietarin boheemeissa taiteilijapiireissä. Autofiktiossa ja stand upissa tekijä yleensä hyödyntää tarinoiden materiaalina omaa elämäänsä. Niitä ei silti voi Aallon mukaan verrata toisiinsa.

– Kirjaa kirjoitetaan yksin, peiton alla pimeässä. Itseksensä voi kirjoitella mitä hyvänsä, mutta on aivan toinen asia mennä latelemaan juttujaan yleisöjen eteen.

Reetta Aalto sanoo Hannah Gadsbyn tehneen vallankumouksen stand upissa.

– Diggaan Gadsbysta ihan hulluna, ja olin Kulttuuritalolla Helsingissä katsomassa häntä. Kun hän tuli lavalle, Madonnan Like A Prayer soi ja yleisö suorastaan värisi innostuksesta. Se oli huikeaa. Ja sitten me kuuntelimme kuin hurmoksessa kun hän kertoi meille muun muassa autismistaan. Ei tämmöistä olisi voinut tapahtua kymmenen vuotta sitten.

Korona hidasti elokuvan tekoa ja on asettanut haasteita koko elokuva-alalle. Aalto kuitenkin kehuu elokuvateatterien toimintaa korona-aikana.

– Hienoa että elokuvateattereissa yritetään pitää yllä edes jotain normaalia, kun koskaan ei tiedä kauanko tämä jatkuu. Yhdessä koetut elämykset, oli se stand upia tai elokuvaa, ovat niin tärkeitä, ne ovat kuin ruoka, happi ja vesi.

Joonas Saartamo esittää elokuvassa Tommia. Aloittelevat esiintyjät Maria ja Tommi sekä Kira (Aino Sirje) ja Karri (Ernest Lawson) tekevät elokuvassa pienen stand up -kiertueen.

– Vaikka Maria onkin näkökulmahenkilö, kaikki neljä ovat äärimmäisen tärkeitä hahmoja kertoessamme sekä yhteiskuntamme ajan hengestä että stand upin maailmasta.

Näyttelijä tiedostaa lajin vaikeuden. Koko ajan on oltava hereillä ja osattava ottaa yleisö ja sen kommentit huomioon.

– Stand up tuntuu olevan lajina sellainen, että sitä pitää vain tehdä, tehdä ja tehdä. Sinne kaljapaikkaan pitää mennä ja kokeilla vitsejä. On päästävä kokeilemaan vuorovaikutuksellista tilannetta. Mitä reaktioita energiasi ja kehosi ja olemisesi herättää muissa ja miten voit käyttää sitä hyväksesi. Pitää olla yhtä aikaa improvisoija, dramaturgi, mieletön vitsien keksijä ja näyttelijä eli ilmaisija monella tavalla.

Saartamo kertoo, että komedian avulla yhteiskunnallisia asioita voidaan tuoda näkyviin. Positiivisessa valossa välitetty viesti voi mennä paremmin perille kuin esimerkiksi mielenosoituksessa.

– Komediassa on läsnä tietty vaara. Jo commedia dell’arten ajoista valtaapitäville on haluttu ja pystytty nauramaan. Satiiri ja komedia ovat mieletön lahja koko maailmalle.

Saartamo on näytellyt tasapuolisesti niin elokuvissa, tv-sarjoissa kuin teatterilavallakin.

– Tunne ja se, mitä olet rakentanut hahmoa varten, ovat sama riippumatta missä näytellään. Tärkeintä ovat volyymi ja rytmi, dramaturgia on saatava toimimaan. Kameran kanssa juttuja leikataan, niin näyttelijä ei kanna niin paljon niitä siirtymiä. Teatterissa on oltava koko kolmetuntinen hallussa, kun taas leffassa on parempi, että keskityt vain siihen kohtaukseen ja hetkeen, jota tehdään.

Näyttelijä on ehtinyt olla monessa mukana. Sveitsiläisessä elokuvassa The Zurich Affair Saartamo esitti säveltäjä Richard Wagneria.

– Se oli Sveitsissä kuvattu, maailmanmarkkinoille tehty semi-taideleffa, mutta ei ole koronan myötä nähnyt vieläkään Sveitsin ensi-iltaansa. Upea kokemus, pääsin harjoittelemaan säveltämistä ja orkesterinjohtamista. Siksi rakastan tätä ammattia, pääset tutustumaan täysin uusiin ammatteihin ja kulttuureihin, pakottaa sut ymmärtämään erilaisuutta.

Tammikuussa Saartamo nähdään Jani Pösön ja Teemu Nikin Mister8-komediasarjassa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä