Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Yhdessä syksyssä voittajaksi

Minna Norismaa voitti voimanoston N50-sarjassa alle 72-kiloisissa SM-kultaa viime viikonloppuna. Norismaa sai ylös jalkakyykyssä 102,5 kiloa, penkkipunnerruksessa 60 kiloa ja maastavedossa 137,5 kiloa. Kuva: Hanna Käyhkö Minna Norismaa voitti voimanoston N50-sarjassa alle 72-kiloisissa SM-kultaa viime viikonloppuna. Norismaa sai ylös jalkakyykyssä 102,5 kiloa, penkkipunnerruksessa 60 kiloa ja maastavedossa 137,5 kiloa. Kuva: Hanna Käyhkö
Mustatukkainen nainen pyörittelee kultamitalia käsissään kahvipöydässä. Ollaan Kuorevaarassa, syvällä Polvijärven sydämessä. Keltaista taloa kiertelevät hevosaitaukset, tuvan lattialla poukkoilevat jackrusselinterrieri ja kääpiöpinseri.

– Tämän minä asetin tavoitteeksi, kun voimanoston SM-kisat merkkasin kalenteriin. Mutta onhan se silti uskomatonta, että tulin sieltä kotiin kultamitalin kanssa, Minna Norismaa sanoo.

53-vuotias Norismaa on malliesimerkki siitä, kuinka kova tahto ja selvä päämäärä auttaa siirtämään vaikka vuoria.

– Aloitin voimanoston lajiharjoittelun viime elokuussa. Treenasin määrätietoisesti valmentajan ohjeiden mukaan ja pidin tiukkaa kuria ruokavalion kanssa, että pääsin tähtäämääni painoluokkaan.

– Kyllä siellä kisoissa muutamat kilpakumppanit olivat huuli pyöreänä, että mitä ihmettä, oletko oikeasti aloittanut lajin tänä syksynä. Mutta onhan minulla toki muuta taustaa voimailun ja urheilun parista

Kipinän urheiluun Minna Norismaa sai vajaa kymmenen vuotta sitten. Alkupamauksena toimi tammikuussa 2012 Joensuun raveissa sattunut onnettomuus, jonka seurauksena Norismaa oli menettää henkensä.

– Olin varikkovalvojana raviradan portilla. Eräs radalla juossut ravuri potkaisi ohjastajaa ja pääsi irti kärryt perässä. Vauhkoontunut eläin juoksi päin aitoja. Maa oli niin liukas, että en ehtinyt alta pois, vaikka näin, että hevonen tulee kohti.

– Portti teilasi minut. Maahan lentäessä tajusin heti että nyt sattui pahasti. Minut vietiin ambulanssilla Tikkamäelle, jossa todettiin, että useita kylkiluita on mennyt poikki. Jostain syystä kukaan ei tajunnut antaa minulle liuotusaineita, ja parissa päivässä menin osastolla tosi huonoon kuntoon: tuntui että keuhkot vain hiipuivat toimimasta.

Minna Norismaa muistelee edelleen lämmöllä hänelle tuntemattomaksi jäänyttä sairaanhoitajaa, joka kutsui paikalle lääkärin. Tämä tajusi hetkessä, että nyt on kiire: molemmissa keuhkoissa oli iso veritulppa.

– Magneettikuvissa paljastui, että minulla oli isoja sisäisiä verenvuotoja. Maksa ja perna olivat vioittuneet ja verihyytymiä oli eri puolilla vatsanseutua.

– Olin aivan voimaton ja toisten autettavissa. Minua hävetti se, että olin niin painava. Muistan, kun sanoin siellä osastolla, että tämä on kyllä viimeinen kerta, kun olen näin painava siirreltävä kenellekään.

Kuntoutuminen lähti kukonaskelin, mutta pikkuhiljaa Minna Norismaa pääsi kiinni uusiin elämäntapoihin. Ensin lähti 10 kiloa. Liikuntalajiksi valikoitui sauvakävely.

– Hilppaisin menemään kilometrin mittaista peltotietä. Kun kerran oli kiire lähteä hevosten kanssa raveihin, päätin mennä lenkin juosten. Siitähän se sitten lähti! Aloin juosta ihan mahdottomia lenkkejä.

Painoa tippui lopulta 38 kiloa. Muutaman vuoden Norismaa harrasti vain juoksua. Lenkit olivat pitkiä ja ruokavalio niukka. Seurauksena oli taas sairaalareissu.

– Hemoglobiini painui 77:ään. Olin tosiaan hoikistunut ja kovassa kunnossa, mutta vointi oli karmea.

Silloinen miesystävä houkutteli juoksuun hurahtaneen naisen kuntosalille.

– Ekalla kerralla katselin siellä, että mitähän näillä kaikilla laitteilla tehdäänkään. Mutta sitä kautta löysin TFW-salille, ja sain voimailun ideasta kiinni. Pitkään kyllä vastustin ajatusta kovilla painoilla treenaamisesta, kun olin jotenkin niin juoksija.

TFW-salilta Minna Norismaa löysi tiensä vuonna 2018 Juuan vahvin nainen -kisoihin, josta lohkesi kakkossija. Viime vuonna Norismaa mittelöi Suomen vahvin nainen SM-kisoissa. Kotiin tuomisina oli 9:s sija.

– Päätin että tämä 2020 on viimeinen vuoteni vahvin-lajien parissa. Kaikki kilpasiskot ovat 10–15 vuotta nuorempia. Ei siinä oikein panna kampoihin aidosti, ja iän myötä loukkaantumisriskikin kasvaa.

Korona muutti kuitenkin suunnitelmat: kisoja peruttiin ja saleja pantiin kiinni. Näytti, ettei viimeistä kisavuotta voimailun parissa tulekaan.

– Sitten satuin kohtaamaan Antti Pirhosen, jonka valmennukseen pääsin loppukesästä. Hän on aivan timanttinen valmentaja. Siitä tämä pyörä sitten lähti kunnolla pyörimään.

Minna Norismaa ylistää valmentajaansa maasta taivaisiin. Ilman Pirantti Sportia ei nyt tarvitsisi mitalikakkuja leipoa.

– Antti huolehtii niin vakaasti kaikesta. Ruokavaliot, treenit, ohjelmat, kisat, säännöt ja ohjeet, ihan kaikki. Itse ei tarvitse kuin noudattaa ohjeita ja tehdä mitä sanotaan.

– Hän tuntee minut läpikotaisin, ja osasi hienosäätää ruokailutkin niin, että pari viimeistä kiloa saatiin pois ennen kisoja.

Minna Norismaan kultamitali irtosi viime viikonloppuna Ylöjärven voimanoston SM-kisoissa yli 50-vuotiaiden ja alle 72-kiloisten luokassa.

– Voimanostossa painoluokat ja ikäsarjat tekevät siitä urheilijalle kiinnostavan lajin. Kilpailulajeina ovat takakyykky, penkkipunnerrus ja maastaveto. Minulle vaikein on penkkipunnerrus; olen treenannut sitä niin olemattoman vähän.

– Ylipäätään tekniikka on se, missä hiomista riittää eniten. Juoksuharrastus, TFW-treenit sekä vuosikymmenien hevosharrastus kyllä ovat luoneet pohjaa voimankertymiselle, mutta tekniikkaa on harjoiteltava rutkasti.

Seuraavat tavoitteet lajin parissa Minna Norismaalla on ensi vuodessa.

– SM-kisat ja EM-kisat ovat tähtäimessä nyt.

– Minulla on hirmuinen kilpailuvietti. Aiemmin tyydytin sitä ravihevosten parissa, mutta nyt tämä itseni haastaminen on vienyt mennessään. Voittaminen ja omien tavoitteiden ylittäminen on niin mahtavaa, Norismaa nauraa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä