Julkaistu    |  Päivitetty 
Henri Jumppanen

Akrobatiaa ja yhteishenkeä

Akrobatia on keskeinen osa kilpacheerleadingia. Kuvassa Mist-joukkueen urheilijat tekevät pyramidin. Kuvat: Henri Jumppanen Akrobatia on keskeinen osa kilpacheerleadingia. Kuvassa Mist-joukkueen urheilijat tekevät pyramidin. Kuvat: Henri Jumppanen
Cheerleadingin suosio on kasvussa. Suomen naisten maajoukkue on lajin kaksinkertainen ja hallitseva maailmanmestari.

Joensuussa lajin harrastajat saivat upouudet puitteet, kun Joensuun Cheerleadingseura JCS muutti alkusyksystä nykyisiin harjoittelutiloihinsa Kuurna Cheer Centeriin osoitteeseen Kuurnankatu 43.

Hallin aktiivisiin käyttäjiin kuuluvat muun muassa junioreiden edustusjoukkue Mist. Joukkueen jäsenet ovat 2004–2008 syntyneitä tyttöjä. Joukkueessa on 34 jäsentä sekä kaksi päävalmentajaa ja kaksi apuvalmentajaa. Lisäksi on joukkueenjohtajat sekä akrobatiavalmentaja.

Vuonna 2018 perustettu Mist tähtää huipulle ja joukkueen tavoite on voittaa kilpacheerleadingin junioreiden Suomen mestaruus kesällä 2021.

Joukkueessa on neljä kapteenia. He ovat Taika Kemiläinen ja Erika Turunen sekä Wilma Heikkinen ja Saimi Räsänen. Haastatteluhetkellä mukana on myös joukkuetta valmentava Viveka Rosén, joka toimi Suomen naisten cheerleading maajoukkueen kapteenina vuonna 2018, kun Suomi saavutti ensimmäisen maailmanmestaruutensa.

Millaisesta lajista kilpacheerleadingissa on kyse?

– Tämä on vauhdikas ja showtyylinen laji. Stuntit, eli erilaiset nostot ovat isossa roolissa, 27-vuotias Viveka Rosén kertoo.

– Ilma-akrobatian sekä heitot ovat oleellinen osa lajia, hän lisää.

Lajissa kilpasarjat jaetaan cheerleadingiin ja cheertanssiin. JCS:ssä toiminta keskittyy puhtaasti cheerleadingiin. Kerrallaan matolla kilpailun aikana on 24 urheilijaa.

Lajissa kilpaillaan kolmessa eri ikäluokassa. Kilpatasoja lajissa on kuusi. Mist kilpailee tällä kaudella toiseksi ylimmällä tasolla, eli junioreiden SM-tasolla. Haastatteluhetkellä joukkueella on menossa peruskuntokausi.

– Nyt käydään läpi paljon perusjuttuja, kuten stuntteja, pyrtsejä eli pyramideja sekä akrobatiaa 15-vuotias Wilma Heikkinen kertoo.

Joukkueella on kolme kertaa viikossa yhteinen lajitreeni sekä kerran viikossa erillinen akrobatiatreeni.

– Lisäksi meillä on omatoimitreenit. Joka viikolle asetetaan oma tavoite. Se voi olla esimerkiksi vapaavalintainen stuntti, mitä treenataan oman stunttiryhmän kanssa, lajia neljä vuotta harrastanut Taika Kemiläinen lisää.

– Nyt peruskuntokaudella on tosiaan paljon fysiikkatreeniä lajitreenin lisäksi, valmentaja Rosén täydentää.

Mist on kehittynyt parissa vuodessa ja joukkue on päässyt menestyksen makuun.

– Me on pärjätty tosi hyvin ja voittoja on tullut. Edellisissä kisoissa oltiin toisia ja sitä edelliset voitettiin,—-vuotias Saimi Räsänen sanoo.

– Kahdessa vuodessa joukkue on noussut alemmilta tasoilta kilpailemaan Suomen mestaruudesta, luokanopettajaksi opiskeleva valmentaja Viveka Rosén summaa.

Mistin ydinryhmä on pysynyt pitkään samana ja joukkue on hioutunut parissa vuodessa yhteen.

– Meillä on poikkeuksellisesti pysynyt joukkue pitkään suhteellisen samana. Yleensä vaihtuvuus joukkueissa on suurempaa. Tämän joukkueen kaarta on ollut todella mielenkiintoista seurata. Tämä on makein joukkue mitä olen valmentanut, pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Rosén tuumaa.

Suomen arvokisamenestyksen myötä cheerleading on saanut näkyvyyttä ja lajiin liittyvät ennakkokäsitykset ovat murenemassa.

– Ihmisten tietoisuus lajista kehittyy koko ajan. On vieläkin tyyppejä, jotka luulevat tämän olevan vain huiskien heiluttelua, mutta iso osa porukasta on jo silleen, että kyseessä on makea laji, Wilma Heikkinen pohtii.

– Erityisesti pääkaupunkiseudulla lajia ei tarvitse selitellä enää kenellekään. Täällä on vielä hieman pinttyneitä käsityksiä, mutta ne ovat katoamassa, vuodesta 2005 saakka lajia harrastanut Rosén kertoo.

Mistin kapteenit kertovat cheerleadingin oleva laji, joka sopii kaikille joukkueurheilusta pitäville.

– Lisäksi tämä on laji, jossa erilaisuutta hyväksytään ja kaikki ovat tervetulleita mukaan. Myös pojat voivat harrastajaa tätä, Taika Kemiläinen sanoo.

Joensuun Cheerleading -seurassa on myös mukana yksi poika, hän urheilee minien Flake joukkueessa.

Voittaminen on Mistin yhteinen tavoite.

– Mietittiin kauden alussa valmentajien kesken, että tavoite tälle kaudelle olisi päästä viiden parhaan joukkoon SM-tasolla.

– Sitten pidettiin palaveri, jossa esitettiin idea urheilijoille. Nuoret miettivät hetken ja tuumivat, että ihan kiva tavoite, mutta kyllä me halutaan voittaa, Viveka Rosén muistelee.

Joukkuehenki ja yhteisöllisyys on tavoitteen saavuttamisen kannalta aivan keskeisessä roolissa. Mutta mistä tämä yhteishenki syntyy?

– Meillä omia juttuja, joille nauretaan. Käydään myös kimpassa syömässä. Kaikki pienet käytännön jutut tekevät sen yhteishengen. Ilman tätä yhteishenkeä me ei oltaisi tämä joukkue, Saimi Räsänen muotoilee.

– Ollaan muutenkin ihan parhaita kavereita, kapteenit kiteyttävät yhteen ääneen.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä