Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Mikä Heili, kysyi Allu

Ensimmäinen Allu Salorannan kansiossa oleva Sporttipalsta kertoo Joensuun Kiekko-Poikien pelimatkasta Mänttään SM-sarjakarsintaan, mutta ensimmänen Heili-juttu se ei kuitenkaan ole. Kuva: Aimo Salonen Ensimmäinen Allu Salorannan kansiossa oleva Sporttipalsta kertoo Joensuun Kiekko-Poikien pelimatkasta Mänttään SM-sarjakarsintaan, mutta ensimmänen Heili-juttu se ei kuitenkaan ole. Kuva: Aimo Salonen
Aulis ”Allu” Saloranta on liittynyt Heilin 50-vuotiseen taipaleeseen monella tavalla. Sporttipalstan pitäjänä hän aloitti vuonna 1971, ja viimeisen lukijamatkan hän veti 2018.

Sporttipalsta ja lukijamatka koskettivat toisiaan vuonna 1978. Päätoimittaja Markku Rouhiaisen vaatimus oli, että Allun olisi pitänyt viedä valmis juttu toimitukseen maanantaina, mutta mies availikin Kalevankatu 7:n ovea tiistaiaamuna.

– Tiesin, että sieltähän tulee tukkapöllyä, ja oven kun avasin, sanoin suoraan, että tehdäänkö Heilin lukijamatka, Saloranta muistelee.

– Se sanoi, että mikä se semmoinen on, ja minä selitin. Sitten vasta annoin jutun, eikä se huutanut.

Lukijamatkoja Allu veti koko Rouhiaisen ajan. Sitten tuli taukoa, kunnes matkanjohtaja pääsi taas 2004 Heikki Arpin kanssa sopimukseen reissujen käynnistämisestä uudelleen.

Mikä se semmoinen on, tuntuu olleen yleinen kysymys Salorannan ja Rouhiaisen välisessä sanailussa.

Allu esitti sen heti alussa, kun uuden lehden päätoimittaja meni kysymään, että rupeatkos kirjoittamaan urheilujuttuja Karjalan Heiliin.

– Mikä kysyin, että mikä se Karjalan Heili on, ja se selitti. Minä siihen, että mikäs siinä, jos tehdäänkin.

Jääkiekkoa Joensuussa pelattiin kuten nykyäänkin, avotaivaan alla tosin.

– Minähän olin Mehtimäen kentällä aamukahdeksasta iltakymmeneen, Allu taustoittaa rekryään.

Kiekko-Karhujen A-juniorien puolustaja oli voittanut vuonna 1957 piirinmestaruushopeaa, ja sittemmin hän oli kiekkoilussa mukana monessa roolissa. Kentillä ja kopeissa pyöriessä tuli muukin urheilu tutuksi.

– Otteluselostuksia en tehnyt, vaan aina pöyhittiin jotain muuta, jos vaikka sattuisi joku epäkohta löytymään. Monenlaista sieltä löytyikin.

Allu muistelee, kuinka sai kerran puhelun mainospäällikkö Erkki Turuselta.

– Erkki sanoi, että tulehan toimitukseen, täällä on mies kirveen kanssa.

Kyse oli jutusta, joka kertoi kaupungin urheilukenttien hoitajien työmoraalista.

– Olin saanut vihjeen, että kentän työntekijät tietää, milloin pomo tulee käymään, ja niillä on kopissa herätyskello, jonka ne panee soimaan ennen pomon tuloa, Allu muistelee.

– Menin kerran katsomaan, ja niinhän siinä tapahtui, että miehet oli kopissa ja sitten soi kello ja ne tuli ulos, ja sitten tuli pomo paikalle.

Ihan joka lehdessä Sporttipalstaa ei ollut. Joskus Saloranta ei itse vienyt sitä, joskus Rouhiainen jätti laittamatta jutun lehteen.

– Oli semmoisia katkoja. Oli muuta tärkeämpää, jolla lehti täyttyi.

Siihenkö se palsta loppui? Turhauduitko?

– En, vaan yksinkertaisesti ei enää löytynyt aiheita.

Allulla alkoi olla paljon muutakin tekemistä. Hän muun muassa veti Heilin ohella lukijamatkoja myös Karjalaiselle, Lieksan Lehdelle, Ylä-Karjalalle ja Pielisjokiseudulle.

Mitäpä kuuluu miehen elämään lokakuussa 2020?

– No eikö se näy? Pikku hiljaa tässä odotellaan matkalle lähtöä.

Matkustelemaan tottunut mies oli reissussa viimeksi helmikuussa. Maaliskuussa alkoivat sitten rajat sulkeutua.

– Jalat syyhyää jo perkeleesti, että jossain vois lähteä käymään. On vain tuo henki sen verran kallis, että en perhana lähde.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä