Julkaistu    |  Päivitetty 
Pia Paananen

Katin kalajumalan kainalossa

Esa Martikainen, Ahti Sinkkonen, Ulla Mustonen, Elina Makkonen, Oiva Kettunen, Kirsti Tolvanen ja Väinö Kettunen iloitsivat uuden uutukaisesta kyläkirjasta. Kuva: Pia Paananen Esa Martikainen, Ahti Sinkkonen, Ulla Mustonen, Elina Makkonen, Oiva Kettunen, Kirsti Tolvanen ja Väinö Kettunen iloitsivat uuden uutukaisesta kyläkirjasta. Kuva: Pia Paananen
Höytiäisen lounaisnurkalla, hyvien muikkuvesien keskellä, on Kunnasniemen kylään kuuluva Katinsaari, Höytiäisen laskun jälkeen mantereeksi muuttunut. Katin saaren keskellä, pirunpeltomaisen kivikon ympäröimänä, on erityinen kivi, Katin kalajumala.

– Se oli semmoinen kivi, että sille kalastajat toivat kalanperkeitä ja pikkukaloja uhrilahjana, kertoo kunnasniemeläinen Oiva Kettunen.

– Jos Kalajumala oli antanut isomman saaliin, annettiin enemmän ja jos saalista oli vähemmän, niin uhrikin oli pienempi, silleen siitä kivestä kerrottiin. Kalastajat tiesivät, että linnuthan ne perkeet veivät ja niitä lintuja pidettiin Kalajumalan lintuina.

Erikoinen sattuma on, että sama tarina löytyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoista Oivan isän Onni Vilho Kettusen kertomuksena. Isältä pojalle kulkevat paikallisperinteeseen liittyvistä tarinoista tärkeimmät edelleen.

Tarina Katin kalajumalastakin sisältyy uuteen Kunnasniemi – Ihmisiä ja elämää kotikylällä -kyläkirjaan, jota Oiva Kettunen ja Kunnasniemen perinnepiirin muut jäsenet Väinö Kettunen, Esa Martikainen, Jouko ja Ulla Mustonen, Paavo Ronkainen, Ahti Sinkkonen ja Kirsti Tolvanen ovat perinteentutkija FT Elina Makkosen johdolla työstäneet neljä vuotta. Kauniin kirjan taittoi Hanna Kavasto.

– Kylällä kokoontui vuosina 1997–2001 perinnepiiri, ja se teki neljä kylähistorialehteä. Ne olivat hyvä pohja kirjalle, Makkonen kertoo.

Jouko Mustonen kertoo, että Liperin kantapitäjän virallisiin kirkonkirjoihin ilmestyi vuonna 1732 maininta Kunnasniemestä.

– Siihen asti tämä oli varmastikin erästelykohde, alueen kalavedet on tunnettu ja ehkä joku sotkumalainen laittoi kaskenkin alueelle, mutta pysyvää asutusta ei alueella ollut.

Kylään syntyi muutama Sotkumasta ja Lehmosta alueelle muuttaneen perheen asuttama kantatila. Tiloja lohkottiin, myytiin uusille asukkailla ja asujamäärä kasvoi.

Kirjassa kantatilojen elävästi kerrotut kohtalot piirtää noin parinsadan vuoden kaaren 1730-luvulta 1900-luvun alkuvuosikymmeniin.

Kunnasniemikin on seutua, jonka maisemaa Höytiäisen lasku vuonna 1859 muutti. Katin saaresta on tullut mannerta ja kuusi paikallista tilallista saivat yhteensä 400 lisähehtaaria maata.

– Nyt täällä on noin 300 ihmistä, 120 taloa ja 150 kesämökkiä, eli alueen väkimäärä kasvaa kesäajaksi, Esa Martikainen summaa nykytilanteen.

Kunnasniemeltä on 30 kilometriä Polvijärven keskustaan ja saman verran Kontiolahden kylälle. Joensuuhun on 20 kilometriä, ja venematka Höytiäistä pitkin Kontiolahdelle on 12 kilometriä, eli maalikyliin kertyy matkaa.

Tämä voi selittää kylän ominaislaatuun kuuluvaa omatoimisuutta:

– Itse täällä on pitänyt tehdä asioita, aika turha on ollut odottaa apua kunnalta tai keneltäkään, kaikki on kaukana. Tässä vuosien varrella kyläläiset ovat keskenään pähkäilleet, olleet eri aatetta mutta silti saaneet yhdessä aikaiseksi kylään tien, vesiosuuskunnan ja tietoliikenneyhteydet, Kirsti Tolvanen kiteyttää.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä