Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Karjalainen ortodoksi Joensuun kuvaajana

Toimittajat ja muutkin kaupunkilaiset ovat oppineet kääntymään Heikki Tarman puoleen, kun kaivataan tietoja menneen ajan Joensuusta. Kuva: Aimo Salonen Toimittajat ja muutkin kaupunkilaiset ovat oppineet kääntymään Heikki Tarman puoleen, kun kaivataan tietoja menneen ajan Joensuusta. Kuva: Aimo Salonen
Miten niin huonosti rakennettu?

Toimittaja on kysynyt paikallishistoriaa paljon tutkineelta tietokirjailija Heikki Tarmalta, mitä tulee ensimmäisenä mieleen Joensuusta, ja vastaus yllätti. Perustelujahan tuo kaipaa.

– Sen näkee esimerkiksi siitä, että täällä ei ole yhtään ihmisiä, Tarma sanoo.

– Tori on liian suuri nykykaupunkiin ja Vapaudenpuiston pilasivat kokonaan. Eurooppalaisittain katsottuna keskustasta hävisi elävyys ja tilalle tulivat kaljakuppilat.

Alkusyksyisellä torilla kieltämättä näyttää autiolta. Toisin on kirjoista ja lehtijutuista löytyvissä Tarman tarinoissa, missä kuvataan menneiden vuosikymmenten joensuulaista torielämään.

– Joensuun torihan oli ennen vanhaan kaupankäynnin keskus, Tarma muistuttaa.

– Täällä oli valtavasti ihmisiä, koska kaikki tulivat ensin torille vertaamaan hintoja. Tämä oli tapaamispaikka. Nythän täällä ei ole mitään, nyt on Citymarketit ja Prismat. Kaikki tapahtuu kaupungin ulkopuolella.

Tarma on Joensuussa syntynyt ja kasvanut ja tunnustautuu joensuulaiseksi. Vieläkin enemmän hän tunnustautuu ortodoksikarjalaiseksi.

– Karjalan kieltä en valitettavasti osaa, Tarma sanoo.

– Olen kyllä kuullut sitä perheessäni. Ukkini puhui sitä silloin tällöin, samoin kuin venäjääkin, vaikka hän aina sanoi lapsille, että venäjää ei saa puhua.

Hyppäämme tarinassa nyt koronavuodesta 2020 espanjantautivuoteen 1918, kun Vienan Karjalassa Akonlahdessa tartunnan saanut Ivan Dobrinin päätti tulla kuolemaan Joensuuhun.

– Hänellä oli täällä Nadja-vaimon sisko Maria ja hänen miehensä Simeon Saharoff. Ukki tuli tänne ja odotti, että nyt se kuolema tulee varmasti, mutta hän toipui siitä. Saharoff sanoi, että kun kerran olet täällä, niin miksi et jäisi, perustetaan yhdessä kauppa.

Näin tapahtui. Jossakin vaiheessa sukunimi vaihtui, ja Tarmat opittiin tuntemaan Joensuussa kauppiaina ja tehtailijoina.

Heikkikin toimi kauppiaana 25 vuotta. Yliopiston kansainvälisellä osastolla hän ehti työskennellä Outi Savonlahden alaisuudessa kuusi vuotta järjestelemässä suomalaisia opiskelijoita maailmalle ja maailmalta tulevia Joensuuhun.

– Tehtiin uusia aluevaltauksia. Sitten sairastuin. Umpisuoli puhkesi ja menin niin huonoon kuntoon, että ryhdyin tutkimaan omaa sukuani, ja se vei mukanaan.

Ensimmäinen kirja vuonna 1986 kertoi Dobrinin-Tarman suvusta ja karjalaisista kauppiaista.

– Pikkuhiljaa laajensin. Löysin vanhan puhelinluettelon ja sieltä katsoin esimerkiksi eri ammattiryhmiä. Sitten eksyin maakunta-arkistoon, ja sieltä ei päässyt pois.

Niin toimittajat kuin muutkin kaupunkilaiset oppivat kääntymään Tarman puoleen, kun haluttiin tietoa menneen ajan Joensuusta.

Kuinka paljon mies mahtaa saada vinkkejä?

– Hyvin paljon. Ihmiset tekevät nykyään paljon sukuselvityksiä, ja saan posteja, joissa omista suvuista kerrotaan. Minulle soitetaan hyvin paljon, ja yleensä kaikissa tilaisuuksissa, joissa käyn, tulee joku nykimään hihasta ja sanomaan, että tässä ois sulle hyvä aihe.

Tarma sanoo käyttävänsä vinkkejä niin paljon kuin mahdollista.

– Minuahan kiinnostaa nimenomaan pieni ihminen ja tavallinen tarina.

Tällä hetkellä Tarma kirjoittaa niin Karjalan Heiliin kuin Karjalaiseen ja Kotiseutu-uutisiinkin, ja syksyllä on tulossa uusi kirja, Tarman tarinat V.

– Ajallisesti siinä liikutaan 1800-luvun puolesta välistä 1930-luvulle. Siellä on esimerkiksi joensuulaisen kauppiaan vanha kirjanpito ja nuoren kauppiaan kirjeenvaihtoa 1930-luvulta, kirjailija paljastaa.

– Sitten on kummallisia tarinoita kuten ortodoksihautausmaan ojasta löytynyt ruumis, jonka henkilöllisyyttä selviteltiin, ja kuinka pormestaria ammuttiin ja kaikkea tämmöistä.

Mies on Joensuussa syntynyt ja täällä työskennellyt, ja kaupungin menneet tapahtumat ja ihmisetkin ovat tulleet hänelle tutuiksi. Millaisen Joensuun hän on löytänyt, mikä on tämän kaupungin sielu?

– Kyllä tämä on hiljainen maalaiskaupunki.

Edelleen?

– Edelleen. Väittää olevansa kansainvälinen, mutta kyllä se sielu on edelleen hiljaisuus ja maalaisuus.

Onko se hyvä asia?

– On.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä