Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Elämä ennen Muumeja

Ohjaaja Zaida Bergroth (vas.) on yllättynyt elokuvan hyvästä vastaanotosta. Tovea näyttelevä Alma Pöysti näytteli Tovea Svenska Teaternin lavalla jo vuonna 2017. Kuva: Joonas Tanskanen Ohjaaja Zaida Bergroth (vas.) on yllättynyt elokuvan hyvästä vastaanotosta. Tovea näyttelevä Alma Pöysti näytteli Tovea Svenska Teaternin lavalla jo vuonna 2017. Kuva: Joonas Tanskanen
Jo ohjaaja Zaida Bergrothin edellinen elokuva, viime vuonna nähty Marian paratiisi oli eräänlainen elämäkertaelokuva. Se kertoi saarnaaja Maria Åkerblomista ja tämän ympärille muodostuneesta kulttimaisesta yhteisöstä.

– Åkerblomin tarinaan juuri kenelläkään ei ole henkilökohtaista suhdetta. Siinä oli enemmän tilaa tehdä, tyylilaji yhdisteli satua ja vähän jopa kauhua. Päähenkilö oli nuori seuraaja. Se ja Tove olivat luonteeltaan aivan toisenlaiset. Tovessa paine siitä, että elokuva ammentaa todellisuudesta, oli tuhatkertainen verrattuna Marian paratiisiin.

– Tovessa oli lämpöä, joka tuli Toven hahmon kautta. Näinhän ei ollut edellisessä elokuvassani. Tulen tulevaisuudessakin liikkumaan genrejen välillä. Kaikissa omat ihanat erityispiirteensä.

Toven kuvaukset saatiin valmiiksi helmikuussa. Korona vaikutti sen verran, että Pariisiin suunnitellut kuvaukset piti tehdä nekin Suomessa.

– Janssonin suvun hallinnoimalle Moomin Charactersille on vuosien saatossa tarjottu useampiakin hankkeita. Nyt asiat osuivat yksiin. Suku oli valmis tekemään elokuvan Tovesta ja he antoivat myös vapaat kädet. Se oli onnekas sattuma. Tällaista elokuvaa ei voisi tehdä ilman vapautta.

Elokuvassa eletään pääasiallisesti 1940-luvun loppua, jolloin taiteilija vielä etsi itseään ja taiteellista identiteettiään. Juoni kiertyy Janssonin ja Krista Kososen esittämän Vivica Bandlerin suhteen ympärille.

– Jos teet perinteisempää draamaa, juonesta on löydyttävä konflikti, jonka ympärille rakennat draaman. Näiltä vuosilta löytyi onneksi hyvin materiaalia draamaelokuvaan. Myöhemmät vuodet Tuulikin kanssa olivat mahtavia, mutteivät draamallisesti yhtä kipinöiviä.

Bergroth sanoo, että elokuvalla haluttiin myös laajentaa kuvaa taiteilijasta.

– Tovesta tuli minullekin vielä muutama vuosi sitten mieleen viisas ja hieno ihminen, joka jollain mystisellä tavalla tietää enemmän kuin me muut. Sellaisesta hahmosta ei saa kiinni, koska se on tuolla jossain kaukana oman sädekehänsä ympäröimänä. Tove ansaitsee, että häntä inhimillistetään. Näitä asioita ei voinut kertoa silloin aikanaan. Nyt fokuksessa saa olla naisten rakkaustarina.

Elokuva on herättänyt kiinnostusta jo nyt ulkomailla. Esimerkiksi Variety ja Screen kirjoittivat elokuvasta useita viikkoja ennen Suomen ensi-iltaa. Kritiikit olivat kehuvia.

– Kun elokuva valmistui, niin tuntui, että nyt tulee se vaikein vaihe. Henkisesti piti varautua kaikkeen. Vastaanotto on yllättänyt, en rohjennut ajatella, että elokuva otetaan niin hyvin vastaan. Ulkomaisten elokuvalehtien arviot ennustavat, että elokuvallamme on mahdollisuus levitä moniin maihin.

Tove Janssonina nähdään harvemmin elokuvissa näyttelevä Alma Pöysti. Pöysti esitti Tovea jo vuonna 2017 Svenska Teaternin lavalla.

– Näytelmästä oli hirveästi hyötyä tähän, olin tehnyt suuren taustatyön jo silloin.

– Esityksessä oli tuolloin kaksi Tovea. Vanhempaa esitti Ylva Ekblad. Näytelmässä kuvattiin aikakautta, kun Tove oli Kotkassa. Siitä ajasta ei tiedetä paljoa.

Tove on budjetiltaan suurin Suomessa tehty ruotsinkielinen elokuva.

– Elämäkertaelokuvassa on monta haastetta. Sanoimme aluksi, että tässä ei voi kuin epäonnistua, mutta epäonnistutaan silloin mielenkiintoisella tavalla. Jossain vaiheessa meidän Tove rupesi elämään omaa elämäänsä. Parviäly vei omalla painollaan ja oikeita asioita rupesi tapahtumaan, näyttelijä kertoo.

Taustatyön merkitys korostuu, kun tehdään historiaan sijoittuvaa elokuvaa.

– Olen yrittänyt lukea kaiken mitä löytyy Toven elämästä sekä haastatellut ihmisiä, jotka tunsivat hänet. Anna Kortelaisen kuratoimasta Mieliala Helsinki -näyttelystä HAM:issa oli paljon hyötyä. Näyttely keskittyi juuri sota-ajan Helsinkiin ja siihen, miten sota vaikutti ihmisiin ja taiteeseen.

Jansson nähdään ensimmäisenä kirjailijana ja sarjakuvien tekijänä. Välillä unohdetaan, että hän oli myös taidemaalari.

– Kuvataide oli hänelle tärkein, hän halusi olla taidemaalari. Se oli pyhä asia. Hän pystyi välillä sanomaan, että ”ei enää muumeja, keskityn nyt maalaamiseen”. Se on mieletöntä, että hän uskalsi tehdä niin tuollaisen menestyksen jälkeen. Hän on tehnyt vanhemmalla iällä huikeita maalauksia. Tove vaati itseltään paljon maalarina.

Janssonista on viime vuosina tullut ulkomaillakin tunnettu taiteilija. Enää ei ole erikoista törmätä hänestä kirjoitettuun artikkeliin vaikkapa The New Yorkerissa.

– Hän on rakastettu, koska hänen arvonsa ovat niin tärkeitä ihmisille. Hän oli ympäristö- ja ihmisoikeusaktivisti ennen kuin se oli trendikästä. Tovella oli sosiaalinen lahjakkuus nähdä esimerkiksi näkymättömät lapset, lohduttaa heitä ja kertoa heidän tarinansa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä