Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Karpolla on jälleen asiaa

Ohjaaja Ari Matikainen kävi oikeasti Joensuussa, Hannu Karpo vain elokuvassa sekä pahvisena julisteena. Kuva: Joonas Tanskanen Ohjaaja Ari Matikainen kävi oikeasti Joensuussa, Hannu Karpo vain elokuvassa sekä pahvisena julisteena. Kuva: Joonas Tanskanen
Dokumentaristi Ari Matikainen on tehnyt henkilödokumentteja aiemminkin. Jussi-palkinnon voittanut Yhden tähden hotelli kertoi muusikko Jorma Kääriäisestä ja Venäjän vapain mies seurasi venäläistä toisinajattelijaa Viktor Jerofejevia.

– Ajatus Karpo-elokuvasta lähti jo silloin, kun tein 70-luvun sekahaku -sarjaa ja Kansankodin kuokkavieraita. Niitä varten katsoin Karpon tekemiä juttuja. Niistä huomasi nopeasti, että materiaali on ihan erilaista kuin muilla tuon ajan toimittajilla.

– Tyyliltään Karpo on kuin Suomen Michael Moore. Oikaistaan ja pelkistetään asioita.

Projekti alkoi, kun Matikainen lähetti Karpolle kirjeen. Kirjeen luettuaan Karpo soitti Matikaiselle ja elokuvan tekeminen lähti käyntiin.

– Luottamuksen saaminen vei oman aikansa, se että hän lähti puhumaan niin avoimesti kuin hän elokuvassa puhuu. Karpon lapset olivat lopputuloksesta hämmentyneitä – faija on aivan kuten kotona.

Toimittajana Karpo oli työnarkomaani, joka piti itse kirjaa ohjelmistaan ornitologin tarkkuudella.

– Materiaalia on tallessa yli 3 000 tuntia.

– Karpon työ dokumentaristina on jäänyt muun varjoon. Kun katsoo viideltä vuosikymmeneltä ihmiskohtaloita ja elämänkuvauksia, niin näkee että duuni on ainutlaatuinen. Ei tule ketään muuta mieleen, joka olisi kartoittanut suomalaisten ongelmia näin laaja-alaisesti.

Karpo oli Helsingin Katajanokan porttikongien kasvatti.

Kuten dokumentissakin todetaan, nuorena Karpo ajatteli, että maalaiset olivat junan tuomia tyhjäpäitä, joilla oli päässä vain hattu, eikä mitään muuta.

– Mutta kun hän tutustui ihmisiin, hän näki, että siellä oli elämänviisaus ja sydämensivistys kuten hän termiä hyvin käyttää.

Ensimmäisillä juttukeikoilla hänelle laitettiin päähän lippalakki ja puettiin pusakka, jotta toimittaja sulautuisi joukkoon.

– Helsingin bamlauksesta kukaan ei ymmärtänyt mitään. Hänen oli opeteltava hyvin selkeä intonaatio, jotta jokainen ymmärtää, mistä puhutaan.

Monet dokumentin haastatteluista on toteutettu tien päällä. Karpo ajaa autoa ja kertoo urastaan.

– Ajaminen oli luonteva ratkaisu. Auto on ollut vuosikymmenet Hannun konttori. Hannun silmät alkoi palamaan aina, kun auto lähti liikkeelle. Hän palasi työpaikalleen tai rikospaikalle, miten sen nyt haluaa sanoa.

Nykykatsojalle voi syntyä mielleyhtymä, että nykyinen tosi-tv lainaa paljon niitä tyylikeinoja, joita Karpo käytti jutuissaan.

– Tosi-tv:stä puuttuu journalistinen kehys, jonka Hannu antoi. Hän seisoi tasaveroisena esimerkiksi sotaveteraanin kanssa, ja totesi, että nyt on käynyt näin, luvatun 80 neliömetrin talon tilasta onkin saunamökki.

Nykymaailmassa yhteiskunnallisten syy-seuraus-suhteiden näkeminen on muuttunut vaikeammaksi.

– 1990-luvun alussa Neuvostoliitto meni nurin ja kansainvälinen rikollisuus rantautui Suomeen. Lintukodon rosvo ja poliisi -leikki hävisi kokonaan. Ei ole enää selvää, mistä tässä kysymys, jos viisi miestä pidätetään, niin ensi viikolla on viisi uutta tilalla.

Matikainen korostaa, että Karpon esiin nostamat ongelmat eivät ole kadonneet minnekään.

– Vakuutusyhtiöt ja pankit kusettavat samalla tavalla ihan niin kuin ennenkin. Karpon poistuminen ei tarkoita, että maailma olisi valmis ja Karpoa ei enää tarvita. Asiat ovat toki menneet monisyisemmiksi.

Toimittajia tarvitaan edelleen, mutta ihmisen oikeuksien puolesta taisteleminen ei ole helppo tie.

– Hyvä kysyä, mahtuuko tällainen toimittaja nykyaikaiseen mediakenttään. Karpolla oli selvä agenda. Tässä ollaan pienten puolella isoja vastaan. Televisio oli tuolloin uusi väline, joka tavoitti ihmisiä aivan eri tavalla kuin nykyisessä sirpaloituneessa maailmassa.

Kiinnostus maailmaa ja dokumentteja kohtaan on kasvussa.

– Suoratoistopalvelujen tilastoissa todella näkyy, että dokumentteja katsotaan. Aiemmin oli vitsi, että ihmiset sanoivat katsovansa asiaohjelmia ja dokumentteja, mutta tilastojen mukaan niitä ei katsonut kukaan. Nyt on tapahtunut muutos, että niitä todella katsotaan.

Ohjaamisen lisäksi Matikainen toimii tuottajana monissa dokumenteissa. Tällä hetkellä hän on tuottamassa muun muassa Elli Rintalan Helena Rannasta kertovaa dokumenttia.

– Suomalaisen dokumentin tila on vakiinnuttanut asemansa. Teattereissa nähdään vuosittain suomalaisia dokumentteja. Tekijöiden aiheiden spektri on laajentunut Mutta tästä ajasta ja nykyajan problematiikasta kertovia dokumentteja on vähemmän. Tätä tehdessä mietin, että esimerkiksi suomalaisista toimittajista ei ole tehty mitään.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä