Julkaistu 
Hanna-Mari Lappalainen

Korjattuja käsityksiä Paiholasta

Paiholan sairaalan peruskorjaustarve oli jo tiedossa vuonna 2006. Paiholan sairaalan peruskorjaustarve oli jo tiedossa vuonna 2006.

Toukokuussa 2006 Karjalan Heilin toimittaja Karita Hentunen teki visiitin Paiholan sairaalaan, jota jo jutun alussa kutsutaan pahamaineiseksi – mitä se kenties tuolloin olikin. Monella oli vielä pitkään käsitys, että mikäli kerran Paiholaan joutuu, ei sieltä poispääsyä ole.
Paiholan sairaalan nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1951. Sairaansijoja rakennuksessa oli 130, hoitajia vuonna 2006 suunnilleen yhtä paljon.
Ylilääkäri Pekka Ropponen ei Heilin jutussa kiistä, etteikö sairaalaa olisi pidetty joskus ”hullujenhuoneena”. Ropposen mukaan Paiholan kaltaisilla sairaaloilla oli aikanaan muitakin funktioita kuin ihmisten hoitaminen, vaikkei asiasta puhuttukaan.
– Eihän sitä koskaan ääneen sanottu, mutta kyllä niihin aika paljon ihmisiä syrjään eristettiin. Sairaaloiden syrjäinen sijainti oli omiaan lisäämään mystistä ja myyttistä kuvaa, Ropponen toteaa jutussa.
Paiholan sairaalasta on puhuttu kyseisellä nimellä vielä pitkään, vaikka jo tuohon aikaan sitä ei virallisesti ollut enää olemassakaan – kyseessä oli Pohjois-Karjalan keskussairaalan psykiatrinen yksikkö.

Vaikka sairaalan maine on ollut toinen, olivat ylilääkärin mukaan kroonikkopotilaat poistuneet sairaalasta käytännössä täysin jo vuoteen 2006 mennessä, ja hyvin pitkäaikaisia potilaita oli lähinnä oikeuspsykiatrisella ja vanhuspsykiatrisella osastolla. Kuten Heilin kesäkuisesta jutusta kymmenen vuotta myöhemmin selviää, oikeuspsykiatrisella osastolla potilaat saattavat olla viidestä kuuteen vuotta. Keskimäärin potilaat ovat psykiatrisessa sairaalassa hoidossa kuitenkin kahdesta kolmeen viikkoa.
– Niin hyvä elokuva kuin Yksi yli käenpesän onkin, niin se on tehnyt hyvin paljon hallaa psykiatriselle sairaanhoidolle. Meillä ei ole koppeja, eikä kaltereita, eikä pakkopaitoja, Pekka Ropponen heittää.
Suljettu osasto on ollut monelle pelkoakin herättävä käsite, mutta termin taakse kätkeytyy tahdosta riippumattoman hoidon moninaisuus; jos ihminen on psykoosissa eikä ymmärrä hoidon tarvetta, voidaan häneen kohdistaa tahdosta riippumatonta hoitoa. Jos taas yhdellä osastolla on paljon tahdosta riippumattoman hoidon potilaita, voidaan osaston ovet pitää suljettuina.
– Se tarkoittaa sitä, että ovi on pääsääntöisesti lukossa. Harva potilas on kuitenkaan jatkuvasti niin sanotulla suljetulla osastolla. On vapaa kävelyoikeus ja ulkona liikutaan, mutta rakenteellisesti osasto on suljettu, Pekka Ropponen avaa jutussa.

Psykiatrinen yksikkö muutti Pohjois-Karjalan keskussairaalan yhteyteen rakennettuun uuteen psykiatriataloon eli L-taloon vuonna 2016. Taustalla oli monia seikkoja, kuten kalliiksi koituva peruskorjaustarve sekä tasa-arvon lisääminen: sekä Suomessa että maailmalla siirryttiin vähitellen pois vanhoista, eristyneistä mielisairaaloista, ja potilaat haluttiin hoitaa siellä, missä muitakin sairaita hoidetaan.
– Psykiatrisetkin potilaat tarvitsevat somaattisia hoitoja ja tutkimuksia, jotka voidaan tehdä Tikkamäen tiloissa. Täällä on ollut melkoinen trafiikki, kun on taksilla ajeltu sinne pitkin päivää aina, toteaa ylihoitaja Kaija Nuutinen Heilin jutussa vuonna 2016.
Viimeinen muuttokuorma Paiholasta Tikkamäelle lähti 9. kesäkuuta 2016. Tämän jälkeen vanhan sairaalan tilat olivat jonkin aikaa tyhjillään, kunnes vuonna 2017 tiloihin muutti ympärivuorokautista päihdekuntoutusta tarjoava Tervassalo Oy.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä