Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Omassa metsässä näkee elämäntyönsä voiman

Markku Räsänen pystyy seuraamaan metsiensä kehitystä aina omasta taimituotannosta alkaen. Arkistokuva on vuodelta 2014. Kuva: Ilpo Paananen Markku Räsänen pystyy seuraamaan metsiensä kehitystä aina omasta taimituotannosta alkaen. Arkistokuva on vuodelta 2014. Kuva: Ilpo Paananen
Metsätalousinsinööri Markku Räsänen sanoo, että muistaahan hän ensimmäisen taimenistutuksensa.

– Sehän on ihan tässä talon vieressä tuo kuusikko. Isä sen suurimmaksi osaksi istutti, mutta muutamia satoja taimia istutin minäkin.

Elettiin 1970-luvun alkupuolta ja Räsänen muistelee olleensa tuolloin noin—–15-vuotias.

– Koulussa kun oli joku luppopäivä toukokuussa, en saanutkaan lorvia, vaan jouduin töihin. Ei se vastenmielistä ollut, mutta varmaan minua patisteltiin. Tuskin minä itse tarjouduin sitä tekemään, vaikka lähdinkin mielelläni, kun pyydettiin.

Nyt tuo kuusikko alkaa olla kypsä vaikka päätehakkuuseen.

Räsänen itse on vuosikymmenten aikana kirjoittanut ylioppilaaksi, suorittanut varusmiespalveluksen, opiskellut Kotkassa, ollut kymmenisen vuotta töissä muualla Suomessa, palannut kotiin, tehnyt vielä Outokummussa jonkin aikaa oman yrittämisen ohella töitä vieraalle ja keskittynyt sitten täysin itsenäiseen yrittäjyyteen taimitarhassaan ja omissa metsissään.

– Vuonna 1990 tehtiin sukupolvenvaihdos isältä minulle. Nyt olen 63-vuotias, ja pikku hiljaa ollaan siirtämässä kaikkea tätä toimintaa kahdelle pojalleni, Räsänen kertoo.

Markku itse on vuosikymmenten aikana kasvattanut metsiensä pinta-alaa. Oma metsä on aina oma metsä, ja siihen suhtautuu toisella tavalla kuin palkkatyöläisenä toisten metsien hoitamiseen.

– Onhan tämä minulle intohimoinen juttu, Räsänen tunnustaa.

– Taloudellinen näkökohta on tietysti iso, kun se on minulle elinkeino, mutta minulla on tähän semmoinen talonpoikaistyyppinen malli, kokonaisuuden ja jatkuvuuden ajattelu.

Kvartaalihyötyjen repimisen sijasta Räsänen suunnittelee metsiensä hoitoa pitkäjänteisesti.

– Paitsi että tämä on elinkeino, tämä on muutakin. Metsä on rentoutumispaikka, missä saa ajatella omia ajatuksiaan.

Ensimmäinen itse istutettu taimikko on kasvanut lähes päätehakkuukypsäksi metsäksi samalla, kun omat pojat ovat kasvaneet valmiiksi ottamaan vuorollaan vastuun perheen metsistä.

Millaisia ajatuksia tuo herättää ihmiselämän ja metsän välisestä suhteesta?

– Ihmisen elämään jos vertaa, niin metsä on aikajänteenä vielä pysyvämpi, Räsänen vastaa.

– Metsä kehittyy, eikä lopu ikinä. Kun sen nyt istutat, se kasvaa aikansa ja se hakataan ja taas se kasvaa, jos sitä hoidetaan. Huolenpito näkyy.

Räsänen sanoo, että hänelle on iso tyydytyksen lähde se, kun näkee itse tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksen metsään.

– Metsänhoito toimii arvon kasvuna, kun taimet kasvavat tukkipuiksi, ja kehityksen näkee myös luonnon kannalta.

Räsänen korostaa, että metsä ei lopu hakkuuseen.

– Siitä alkaa uusi elämä. En tuijota yhtä kohtaa, vaan näen alueita, joilla on erilaiset vaiheensa.

Vuosikymmenet kehitykseen mahtuu metsän eri osissa erilaisia vaiheita.

– Jossakin vaiheessa tietyllä alueella on marjoja, jossakin sieniä. Jossakin vaiheessa siellä viihtyy jänis, jossakin hirvi. Koko ajan se alue elää.

Taimitarha tuli kuvioihin mukaan 1990-luvun alun sukupolvenvaihdoksen tienoilla.

– Nythän se kehityksen näkee omista siemenistä asti. Koivulla aloitettiin, ja 30 vuodessa ensimmäiset omista siemenistä lähteneet koivut ovat kasvaneet 20-metrisiksi, Räsänen kertoo.

Omien metsien lisäksi Räsäsen tarhan taimia ja niistä kasvatettuja metsiä on tosi paljon muuallakin lähiseutukunnilla.

Palatkaamme siihen ihan ensimmäiseen taimikkoon, 1970-luvun alussa istutettuun kuusikkoon.

– Nyt kun pinta-alaa on niin paljon, ehdin käydä katsomassa joidenkin alueiden tilanteen ehkä kerran vuodessa, mahdollisesti kahdessa. Tätähän seuraan päivittäin, kun asun tässä vieressä, Räsänen sanoo.

– Nyt sinne joutuu menemään taas huoltamaan vähän, kun kesä-heinäkuun vaihteen myrsky katkoi sieltä jonkin verran puita.

Istutuksen jälkeen on hoidettu taimikkoa ja ehditty tehdä kolme harvennushakkuutakin – aluksi käsin, tuorein jo pojan tekemänä motolla. Seuraava hakkuu onkin jo päätehakkuu, josta alkaa metsän uusi kehitys.

– Puut kyllä alkavat olla siinä vaiheessa, mutta ihan vielä se ei ole ajankohtaista. Tässä on edellä kiireellisempiä kohteita, Räsänen miettii.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä