Julkaistu    |  Päivitetty 
Henri Jumppanen

Rento mailapeli koukuttaa

Padelissa pärjää tarkalla pallon sijoittelulla. Yhteistyö parin kanssa on keskeisessä roolissa. Perttu Lappalainen ja Topi Sormunen treenaavat yhdessä useamman kerran viikossa. Kuvat: Henri Jumppanen Padelissa pärjää tarkalla pallon sijoittelulla. Yhteistyö parin kanssa on keskeisessä roolissa. Perttu Lappalainen ja Topi Sormunen treenaavat yhdessä useamman kerran viikossa. Kuvat: Henri Jumppanen
Tennispallojen läiske lasiseinää vasten sekoittuu sisäpelikenkien vihellyksiin ja pelaajien syke väreilee tilassa.

Topi Sormunen, Perttu Lappalainen ja Miika Haapala odottavat Joensuun kuntokeitaalla vuoroaan päästä padelkentälle.

– Itselläni ei ollut esimerkiksi aiempaa mailapeli taustaa kun aloitin lajin harrastamisen, Sormunen aloittaa.

– Joo tämä on ehdottomasti helpompi peli aloittaa kuin vaikka tennis, Lappalainen jatkaa.

Monista muista mailapeleistä eroten padelia voi pelata mielekkäästi myös eritasoiset pelaajat. Peliäly on voimaa tärkeämpi elementti.

– Tämä on hyvä hikiliikuntamuoto ja täällä näkee pelaamassa kaiken ikäisiä sukupuolesta riippumatta, Miika Haapala kertoo havainnoistaan.

– Kyllä tässä sykkeetkin nousevat ja varsinkin kulutus pelin aikana on kovaa. Puolentoista tunnin vuorolla palaa helposti yli tuhat kaloria, Perttu Lappalainen summaa.

Padelissa pallo saa kimmota lasiseinien sekä kentän kautta, tämän vuoksi pallot ovat pidempiä kuin useissa muissa mailapeleissä. Lyhytvartinen padelmaila on täynnä reikiä.

– Näitä mailoja on kolmea eri muotoa, on pyöreä, pisara ja timantti. Pyöreällä mailalla hallitaan peliä sekä puolustetaan, kun taas timantinmuotoisella hyökätään, näin karkeasti tiivistettynä Haapala kiteyttää.

Joensuussa olevat padelpuitteet saavat kolmikolta kiitosta.

– Nämä on ihan huippupuitteet, kenttiä on vissiin erilaisia, mutta nämä on tietääkseni ne parhaat, Sormunen osoittaa kahta kuntokeitaan sisäkenttää.

Pelaamiseen tarvittavia varusteita mailan lisäksi ovat sisäpelikengät ja pallo. Lajia on myös mahdollista harrastaa ulkona. Tätäkin miehet ovat kerinneet jo kokeilla.

– On tämä huomattavasti haastavampaa ulkona. Tuulen ja auringon vaikutus tulee mukaan, ja kentästä on vaikeampi löytää kiintopisteitä, Topi Sormunen sanoo.

Padel löysi tiensä Joensuun kuntokeitaalle noin vuosi sitten, ja yrittäjä Rauno Biesin mukaan laji on vakiintunut hyvin osaksi paikallista palloilukulttuuria.

– Laji on löydetty todella hyvin. Pitkään aprikoin, kuinka pelaajia löytyy kun kyseessä on nelinpeli, mutta kyllä niitä pelaajaryhmiä tuntuu löytyvän.

Peli onkin synnyttänyt oman kävijäkuntansa.

– Lajin on voinut aloittaa nollasta. Monet, jotka ovat olleet mailapeleistä kiinnostuneita, mutta eivät syystä tai toisesta löytäneet omaa lajia, ovat hurahtaneet padelin pauloihin.

Rauno Bies itse innostui pelistä Espanjan reissuillaan.

– Huomasin lomalla ollessani kuinka tenniskenttien viereen oli ilmestynyt padelkenttiä ja ne olivat aina aivan täynnä. Pitihän sitä lajia käydä siinä itsekin kokeilemassa, ja nopeasti huomasin, kuinka helposti lajiin pääsee sisään, Bies muistelee ensikosketustaan lajiin.

Kuntokeitaalta löytyy tällä hetkellä kahden sisäkentän lisäksi kaksi ulkokenttää ja kolmas on tekeillä. Erikoisuutena on myös singlekenttä, jossa peliä voi treenata kahdestaan. Joensuun lisäksi Suomen toinen singlekenttä löytyy Helsingistä.

Padelin tulevaisuuden Bies näkee valoisana ja lajin suosio nousee myös espanjankielisten maiden ulkopuolella.

– Uskon padelin vakiintuvan osaksi palloilukulttuuria myös Suomessa. Peli tuskin nousee kovaksi kilpailulajiksi kuten tennis, mutta harrastajapohja kasvaa tasaisesti.

– Uusien pelaajien lisäksi on ollut hienoa nähdä aktiivisten harrasteporukoiden muodostuminen lajin pariin. He pelaavat padelia säännöllisesti ja kehittyvät lajissa koko ajan.

Vielä viimeiset venyttelyt ja miehet ovat valmiita peliin. Kuinka kolmikko sitten aikanaan päätyi lajin pariin?

– Olin varmaan ihan ensimmäisiä, jotka tulivat testaamaan padelia vuosi sitten kenttien valmistuttua. Kuulin pelistä ja päätin kokeilla. Semmoinen kipinä syttyi heti ja siitä saakka noin kolme kertaa viikossa on tullut pelattua, Perttu Lappalainen miettii.

– Lisäksi tämä on tosi sosiaalinen laji ja harrastuksen myötä on tullut uusia kavereita. Kaiken kaikkiaan tämä on erittäin miellyttävä mailapeli, Topi Sormunen summaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä