Julkaistu    |  Päivitetty 
Marko Siintomaa

Äijäauto Australiasta

Ford Ranger oli vuonna 2019 Euroopan suostuin lava-auto 13 600 kappaleen myyntimäärällä. Ranger Raptor on tästä levitetty ja korotettu äijämalli. Se on iso auto ja kadulla ihmisten päät kääntyvät. Ei ujoille. Kuva: Marko Siintomaa Ford Ranger oli vuonna 2019 Euroopan suostuin lava-auto 13 600 kappaleen myyntimäärällä. Ranger Raptor on tästä levitetty ja korotettu äijämalli. Se on iso auto ja kadulla ihmisten päät kääntyvät. Ei ujoille. Kuva: Marko Siintomaa
Lava-autot ovat olleet pitkään suosittuja Pohjois-Amerikassa, esimerkkinä Fordin F-sarja Yhdysvalloissa, joka on ollut siellä suosituin mallisarja viimeiset 42 vuotta. Suosituin on Ford F-150, jota myytiin vuonna 2018 yksi kappale joka 29,3 sekunti.

Nyt koeajossa olevan Ford Rangerin juuret ovat itse asiassa Australiassa, jonka Fordin sivuhaara vastasi automallin kehitystyöstä. Mallikoodin T6 tunteva Ranger on ollut tuotannossa vuodesta 2011 lähtien, ja tästä edelleen kehitetty Raptor tuli mallivuodelle 2019.

Ford Ranger Raptor eroaa yllättävän paljon tavallisesta Rangerista.

Ensimmäisenä ulkoa päin huomaa reilun levityksen, jota löytyy etulokasuojista ja myös lavasta. Tämän myötä raideväli on 150 milliä leveämpi.

Autoa on myös korotettu ja maavara on nyt 51 milliä korkeampi.

Iskunvaimentimet on valmistanut Amerikkalainen Fox Factory, joka on tuttu offroad-piireistä. Vaimentimet ovat silminnähden tuhdin näköiset ja liikeradat huomattavan pitkät.

Lava-autoissa perinteisesti takana oleville lehtijousille on annettu lähtöpassit ja tilalle ovat tulleet kierrejouset. Lisäksi rumpujarrut ovat vaihtuneet takana levyihin. Alustan kriittiset paikat on suojattu 2,3 millin paksuisilla teräslevyillä.

Sisällä penkit ovat vaihtuneet Raptor-tekstillä varustettuihin versioihin, joissa ainakin autotoimittajan oma kroppa siirtyi mukavasti useiden tuntien siirtymien ajan paikasta toiseen ilman väsymistä. Raptorin korkeus näkyy ja tuntuu siten, että autoon noustaan.

Apuna toimivat Raptor-tekstillä varustetut astinlaudat ja sisällä A-pilarissa oleva kahva. Myös hyväntuntuisesta ratista löytyy Raptor-teksti. Ohjaamoa on yritetty sisustaa muutenkin tyylikkäämmän näköiseksi. Ranger on kuitenkin alun perin tehty enemmän työkoneeksi kuin luksusautoksi, joten nahkan näköiseksi päällystettyä kojetaulun yläosaa koputellessa alta kaikuu muovin ääni.

Ohjaamossa on paljon nappeja joka puolella ja ne on selvästi merkitty. Plussaa pitää antaa matkustamon kolmesta 12V virtapistokkeista. Lisäksi löytyy USB:t sekä takana on 230V ”kotisähköpistoke”.

Liikkeelle lähtiessä auton alkuperä tulee äkkiä esille. Ohjaus on raskas ja siinä on myös tuntoa. Raskaus korostuu varsinkin kaupungissa pyöritellessä, jos on tottunut monien nykyautojen keveisiin ohjauksiin hitaissa nopeuksissa.

Maantiellä Raptor menee rungolliseksi autoksi ihmeen nätisti. Menossa on pientä tärinää, mutta se johtuu hyvin suurella todennäköisyydellä alla olevista All Terrain nappularenkaista. Näillä saavutetaan varsinkin huonolla pinnalla parempi pito. Hiljaisuus ja erittäin tasainen kyyti on toinen mikä kiinnittää huomiota. Raptorin kyytiä maantiellä voisi kuvailla lähinnä taikamatolla tapahtuvaksi leijumiseksi.

Lisäksi kyyti tuntuu sen kun vain muuttuvan ”paremmaksi”, jos tien pinta muuttuu huonommaksi. Tämä saa Raptor kuskin suun hymyyn, mutta tavan autolla ajava varmasti kiroaa tien kehnon kunnon. Menoa eivät hidasta pienemmät eikä vähän isommatkaan ruvet tiessä.

Moottorina Ranger Raptorissa on kahdella ahtimella varustettu 2.0 L rivinelonen. Tehoa saadaan kovan kuuloiset 213 hp ja vääntöä 500 Nm.

Auto on kuitenkin sen verran massiivinen, että tehoa voisi olla hyvinkin enemmän. Jos Raptorilla voisi ajaa 100 km/h, niin kiihdytyksen pitäisi kestää 10,7 sekuntia.

Tästä pääsemmekin aasinsillan kautta Raptorin kummallisuuteen ja vuonna 1958 Suomessa vuoden ajaksi väliaikaisesti käyttöön otettuun autoveroon, jota edelleen kerätään yli 60 vuoden jälkeen. Raptorista on nimittäin olevassa useampi versio, kiitos Suomen väliaikaisen autoveron.

Jos auton rekisteröi henkilöautoksi, hintalappuun kirjoitetaan summaksi hieman vajaa 100 000 euroa. Pakettiautoksi rekisteröinti alentaa hintaa noin 23 000 eurolla. Koeajoauton tapaisena kevytkuoma-autona hinta tippuu vielä lisää ja hinnaksi jää 63 580 euroa. Tällöin kuskin ajokortissa pitää olla tarpeellinen määrä kirjaimia ja huippunopeus on rajoitettu 89 kilometriin tunnissa.

Ei tarvitse olla kovin kummoinen selvännäkijä mikä malliversio on Suomessa suosituin, sillä monelle 35 000 euroa on paljon rahaa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä