Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Kauhujen sillalta Kulhon lavalle

”Lamberg oksensi sappinestettä ja tärisi voimakkaasti. Hänen otteensa sillan kaiteesta kirposi ja hän valahti voimattomana selälleen.” Tuomas Lius: Magnum Opus, sivu 243. Kuva: Henri Jumppanen ”Lamberg oksensi sappinestettä ja tärisi voimakkaasti. Hänen otteensa sillan kaiteesta kirposi ja hän valahti voimattomana selälleen.” Tuomas Lius: Magnum Opus, sivu 243. Kuva: Henri Jumppanen
Maiju Lassila lienee ollut ensimmäinen, joka nosti kaunokirjallisuudessa esiin Join kaupungin (Tulitikkuja lainaamassa 1910), ja sen jälkeen kirjailijoita ja tekstejä on riittänyt moneen tyylilajiin.

Yksi järisyttävimmistä kuvauksista löytyy Tuomas Liuksen vuonna 2015 ilmestyneestä toimintakirjasta Magnus opus, jossa päähenkilö Jakob Lamberg kokee hurjia 800 metrin matkallaan Kimmelin parkkihallista Siltakadulla sijaitsevaan Bebop Street -baariin.

Hurjimmat hallusinaatiot osuvat Itäsillalle. Ilosaaren jälkeen Lamberg alkaa hiljalleen laskeutua todellisuuteen.

Henget sulautuivat sumuun, ja sen kostea vaippa alkoi vetäytyä Lambergin ympäriltä. Silta palautui ennalleen. Jalkakäytävät ja ajoväylä tulivat näkyviksi, kaiteet piirtyivät selvästi esiin ja alhaalla virtaava joki jatkoi rauhallista virtaamista. Vastakkaisella jalkakäytävällä seisoskeli ohikulkijoita, jotka katselivat kaidetta vasten makaavaa Lambergia kännykät valmiina.

Joensuuta ovat kuvanneet sekä paikalliset kirjailijat että valtakunnallisesti tunnetut nimet. Valtakunnallisesti tunnettuja paikallisia ovat vaikkapa Tuula-Liina Varis, Heikki Turunen ja Simo Hämäläinen, joiden kirjoista löytyy tutun oloisia ihmisiä ja paikkoja.

Hotelli-ravintoloista tunnetuin on Jokela, jota Turusen lisäksi ainakin Pasi Hirvonen on kirjoissaan kuvannut. Paikka nousi esiin myös silloin, kun Karjalan Heili kysyi paikallisilta kulttuuritietäjiltä Facebookissa Joensuu-kirjallisuusvinkkejä.

– Pentti Haanpään Muistikuvia yövytään joensuulaisessa hotellissa (todennäköisesti Jokelassa) ja istuskellaan torin laidalla pällistelemässä pohjoiskarjalaisia ihmisiä. Haanpää teki nuorena miehenä pyöräreissuja eri puolille Suomea, kertoi Jarmo Pasanen.

Haanpäätä löytyy Joensuun kaupunginkirjastosta, mutta juuri tuota teosta sieltä ei löytynyt, kun Heili pyörähti lainausosastolla.

Jussi Hyvärinen vinkkaus kirjastosta kyllä löytyi: Hannu Salaman Kosti Herhiläisen perunkirjoitus (1976). Jo kirjan takakannessa kerrotaan, että Kostin lapuudenystävä on Kookoo, josta tuli Pielisen kaupunginteatterin johtaja.

Jouko Turkan lisäksi tekstistä on tunnistettavissa muitakin 1970-luvun alun joensuulaisia. Kirjassa mainitaan muun muassa Pielinen-lehden nuori naistoimittaja, joka ehtii antaa Kookoon työstä myönteisen arvion, ennen kuin tullaan kohusyksyyn, josta Karjalaisen Ritva Väisänenkin on paljon kirjoittanut.

Elokuun alussa pidetyissä syyskauden avajaisissa uudesti syntynyt teatterinjohtaja sanoutui jyrkästi irti ”vasemmistolaisuudesta” (demarit ja revarit). Johtokunnan jokseenkin valtioviisaasti ja Muilusen henkilökohtaisesta painostuksesta kärkeen asettama ”Tulitikkuja lainaamassa” tuli uusien näyttelijöiden taholta hylättyä, he eivät hesalaisina olleet kypsiä siihen iän eivätkä murteen puolesta. (Kosti Herhiläisen perunkirjoitus, sivu—7)

Uutisotsikoihin nousseet aiheet näkyvät Joensuu-kirjoissa. Marja-Leena Tiainen on kirjoittanut Pikku skinin ja Turussa nykyisin asuva Tapani Kinnunen johdattaa oman nuoruutensa rock-Joensuuhun Noustiin kellareista -romaanissaan.

Kaupungin Urheilutalolla järjestetiin suuri bändikatselmus: eri puolilla maakuntaa toimivia rock-yhtyeitä oli kutsuttu soittamaan samaan tilaisuuteen. Oli Äpyli ja Utu Ptrui Tänne Prtui Kesälahdelta, Nurmekesta Mojova Lisä – ennen kaikkea paikalla olivat kuitenkin joensuulaiset ajan hermolla olevan yhtyeet Pilsner ja Outo Elämä.

Romaanien lisäksi Joensuu näkyy novellikokoelmasta. Jussi Hyvärinen muistuttaa joensuulaislähtöisestä tulenkantajasta Antero Kajannosta ja hänen novellikokoelmaan Rakas pikkukaupunki vuodelta 1948.

Kari Tahvanainen puolestaan mainitsee Markku Turusen novellikoelman Kaikki rakkauteni, jonka niminovellissa liikutaan kesälaivapoikana valkokylkilaivalla Savonlinnasta Joensuuhun ja takaisin.

Painopiste on Savonlinnassa, jonne sovituille treffeille päähenkilöllä on kiire, kun Joensuusta lähtenyt s/s Joensuu suuntaa aurinkoiselle, uneliaan autereiselle Pyhäselälle. Suursaaren laiturissa on muutamia ihmisä odottamassa ja kapteeni määrää laivan suuntamaan sinne.

Laiturilla olevat ihmiset tuijottivat epäuskoisina laivan tuloa ja lähtivät sitten perääntymään rannalle, ensin hitaasti ja sitten juoksujalkaa. Laivan matkustajat katselivat levottomina meitä ja toisiaan. Kapteeni kumartui komentosillan reelingin yli ja huusi käheällä äänellä:

– Varokee kaikki, meiltä tais puota potkur!

Luonnollisesti myös kaupungin paikat ikuistuvat kirjoihin.

Suvi Piiroisen esikoisdekkarissa Pahaa parempi (2016), vaikka se Joensuuhun sijoittuukin, paikkoja ei juurikaan tunnista, mutta sen jälkeen ilmestyneessä Menetetyt-kirjassa (2017) ei enää tarvitse arvailla, missä päin kaupunkia liikutaan. Heti alussa tapahtuu Pilkon sillalla jotain, joka saa yhden kirjan päähenkilöistä kuuntelemaan kerta toisensa jälkeen samaa puhelimeensa tullutta viestiä.

”Sinulle on yksi uusi viesti.”

Me ollaan ihan kohta siellä. Täällä sataa ihan hirveästi! Me ollaan jo melkein sen huoltoaseman kohdalla, mistä on lyhyt matka Cittarille. Äiti sanoi, että laita kahvi tippumaan. Ja laita mulle limpparia. Moikka!”

Minna Ronkaisen esikoisromaanissa 82140 Kiihtelysvaara (2016) liikutaan ympäri kaupunkia Hasanniemestä torille ja kaupungista Kiihtelysvaaraan. Ilpo Paanasen esikoisromaanissa Nuoruuden fillarivalssi (2013) käydään putkassa asti, mutta kaikki alkaa viattomasti siitä kauppahallista, joka kirjan tapahtuma-aikaan 1970-luvun alussa oli uusi, ja joka purettiin vuonna 2016.

Vaalea nainen jutteli kauppahallin käytävällä kalatiskin luona toisen naisen kanssa, kun astelimme sisään. Molemmat kääntyivät hymyissä suin meihin päin, ennenkuin he hyvästelivät ja tuntematon nainen poistui.

– Mitä ihmettä teille on sattunna. Kyllä on pojilla illalla Kulhon lavalla vientiä, nainen päivitteli.

Kulhoon vie myös Carelia-salilta startanneen Jakob Lambergin tie viitisenkymmentä vuotta Paanasen fillaristia myöhemmin:

Mitä tämä nyt on olevinaan? Lamberg mietti ja avasi sivuikkunan kokonaan. Oliko maestro unohtanut kulmakarvahattunsa hotelliin?

– Kylä Joensuun lähellä, Malina sanoi ja etsi paikannimeä puhelimen näytölle avaamansa viestin tekstistä. – Kulho?

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä