Julkaistu    |  Päivitetty 
Pia Paananen

Reittejä halki Utran historian

Väinö, Jemina, Iia-Mari ja Kerttu Virrantalo pienellä tauolla ja pohtimassa mikä mahtaa olla seuraava rasti ja tehtävä Utran historiareitillä. Kuva: Pia Paananen Väinö, Jemina, Iia-Mari ja Kerttu Virrantalo pienellä tauolla ja pohtimassa mikä mahtaa olla seuraava rasti ja tehtävä Utran historiareitillä. Kuva: Pia Paananen
Iia-Mari Virrantalo, 10, katselee vuorotellen Utran saaria ja kännykkäänsä. Hänen kännykkänsä lataa parhaillaan opasteita ja reittiä. Ympärillä pyörivät pikkusisarukset Väinö, 4, ja Kerttu, 3 ja ihmettelevät veistosta Utran saaren parkkipaikalla. Jemina-äiti pakkaa varavaatetta ja juotavaa alkamassa olevalle seikkailuretkelle.

Virrantalojen retkikohteena on Utran saarta kiertävä lapsille suunnattu pieniä tehtäviä sisältävä museoseikkailu, aikamatka menneeseen.

– Utralainen mestariwaras on vienyt kaikki lähestyvän juhlan herkut ja tarjoilut, ja kätkenyt ne jonnekin. Saukkojen etsivätoimisto Lutra & Lutra tarvitsee apua, ja meidän pitää selvittää tämä kätköpaikka, Iia-Mari kirkastaa ja tiivistää retken juonen sisaruksilleen, äidilleen ja Karjalan Heilille.

Työnjako löytyy luontevasti: Jemina-äiti seuraa kännykkänsä kartasta missä kohtaa on syytä pysähtyä ja katsella esimerkiksi vastarantaa, jossa sijainnut lasitehdas paloi perustuksia myöten. Iia-Mari puolestaan avaa mobiiliopastetun rastin kännykästään ja lukee sisaruksilleen sieltä löytyvän opastuksen kysymyksineen. Mietimme yhdessä montako kirkonkelloa Utran kirkon torniin voi mahduttaa, paljonko niitä tukkeja pitkin Pielisjokea uitettiin ja millä välineellä Utran lasinpuhaltajat tehtaassaan lasia puhalsivat.

Väinöllä ja Kertullakin on omat tehtävänsä. He kieppuvat, kiipeillevät ja tutkivat, löytävät paljon sellaista, mihin reitin laatija ei ollut ymmärtänyt huomiota kiinnittää: kivien koloja, kallion uurteita, 4-vuotiaan korkuista viidakolta vaikuttavaa heinää, vihreän kävyn ja suuren määrän kantoja, joista kaadetut puut ovat hävinneet.

– Näissä voi seistä korkeella, Väinö sanoo totisena ja testaa kolmen kannon sarjan.

Matkan edetessä äidille tulee lisätehtäviä. Pienemmät tahtovat reppuselkään ja syliin.

Kaipaamme kaikki kotiin unohtunutta kantoreppua, jossa osa matkasta olisi taittunut pienimpien osalta mukavasti.

Kysymykset ovat hetkittäin vaativia. Iia-Mari ja sisaruksensa pärjäävät niiden kanssa kuitenkin hyvin.

– Noh, pitää muistaa koko ajan että tämä tapahtuu nyt menneisyydessä, jo siitä voi päätellä monessa kohtaa sen oikean ratkaisun, Iia-Mari paljastaa oikeiden vastausten logiikkaa.

Virrantalot suosittelisivat Utran saarten reittiä retkeilystä ja museoista pitäville lapsiperheille.

– Lukutoukat ja tutkivat ja asioita miettivät lapset varmasti pitävät tästä, ja onhan tässä sekin, että kännykkää ei tarvitse nyt jättää autoon ja tieto Utran historiasta tulee tässä tutusta suunnasta, sieltä mobiililaitteesta. Se tavoittaa näin diginatiiveina syntyneet, Jemina Virrantalo arvioi.

– Tästä voi tulla hyvä kohde koululuokille. Tänne olisi voinut tulla vaikka luokkaretkelle, ja kaikesta jännästä pitäville 8–11-vuotiaille tämä voisi olla hyvä, Iia-Mari arvioi.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä