Julkaistu 

Traagisia kohtaloita ja urbaanilegendoja

Onnettomuudessa menehtyneen tytön sanotaan seisoskelevan hautausmaan lähettyvillä pyytämässä ohikulkijoilta tupakkaa. Kuvamanipulaatio: Hanna-Mari Lappalainen Onnettomuudessa menehtyneen tytön sanotaan seisoskelevan hautausmaan lähettyvillä pyytämässä ohikulkijoilta tupakkaa. Kuvamanipulaatio: Hanna-Mari Lappalainen

Kummitustarinoita on jokaisessa kaupungissa, ja ne pohjautuvat usein todellisiin historian tapahtumiin. Oletko jo kuullut näistä Joensuussa liikkuvista kummitustarinoista?

Historiantutkija ja aaveharrastaja Mauri Karvonen on perehtynyt kummitustarinoihin ympäri Suomea jo kolmen kirjan verran, ja Karvosen tutkimiin paikkoihin lukeutuvat muun muassa Turun linna, Katanajokan vankila, Vanajanlinna, Kuopion kaupunginmuseot ja Joensuun kaupungintalo.
Vaikka moni kummitustarina on peräisin jo vuosikymmenten ja jopa satojen takaa, syntyy Karvosen mukaan tarinoita vielä tänäkin päivänä.
– Ennen vanhaan kummitustarinoita syntyi paljon, koska ne olivat viihdettä siinä missä nykypäivänä Maajussille morsian tai Big Brother. Tarinoihin kyllä liittyi yleensä jokin historiallinen fakta, jonka pohjalta ne ovat syntyneet. Historia ja aavetarinat kulkevat käsi kädessä, Karvonen kertoo.
Heili tiedusteli Joensuussakin asuneelta Karvoselta muutamasta kaupungin tunnetuimmasta kummitustarinasta.

Kaupunginteatterin Hilppa on kuuluisin
Kaupunginteatterin Hilpaksi nimetty kummitus lienee Joensuun aaveista tunnetuin. Kummituksesta liikkuu vähintään kymmeniä erilaisia havaintoja ja tarinoita, ja hänet ovat nähneet sekä teatterin yleisö että henkilökunta. Hilpan kerrotaan kulkeneen korkokengillä tyhjillä ja pimeillä näyttämöillä, sytytelleen ja sammutelleen valoja, polkeneen ompelukonetta pimeässä puvustossa ja siirrelleen lavasteita.
Tarinoiden mukaan Hilppa näyttäytyi teatterilla ensimmäisiä kertoja 1970-luvulla. Näyttelijöiden harjoitellessa vanhanaikaisiin vaatteisiin pukeutuneen naisen on nähty istuvan katsomossa tai kävelevän katsomon oikeaa reunaa.
Hilpan historiasta liikkuu niin ikään monia tarinoita, mutta Mauri Karvosella on asiasta oma teoriansa.
– Joidenkin tarinoiden mukaan hänet olisi ammuttu sota-aikana mustasukkaisuuden seurauksena teatterin ravintolassa, mutta en usko siihen. Tiedän kuitenkin, että kaupungintalon palettua aikanaan puvustonhoitaja erosi työstään heti palon jälkeen. Hilppa voisi olla tämä puvustonhoitaja, Karvonen miettii.

Onnettomuudessa kuollut pyytää tupakkaa
Moottoripyöräonnettomuudessa menehtynyt 16-vuotias tyttö seisoskelee Joensuun hautausmaan lähistöllä ja pyytää ohikulkijoilta tupakkaa. Toisten kertomusten mukaan hän seisoskelee Karsikon hautausmaan nurkilla.
Tyttö ”ilmestyy” vain kesäöinä niihin aikoihin kun hän sai surmansa. Kun tupakan ojentaa tytölle, se huhujen mukaan tipahtaa tytön käden läpi.
Toiset väittävät tietävänsä myös tytön hautakiven paikan.
– Olen minäkin käynyt siellä haudalla. Kuulin myös, että tyttö olisi haudattu uudestaan, minkä jälkeen kummittelu olisi loppunut, mutta en tiedä, pitääkö se paikkansa, Mauri Karvonen kertoo.

Menehtyneet sotilaat kummittelevat
Linnunlahdella aikanaan sijainneessa Kankaanrinnan huvilassa majoittui jatkosodan aikana suomalaisia lentojoukkoja, ja toukokuun lopussa vuonna 1942 huvilassa vietettiin luutnantti Lassi Rädyn läksiäisiä. Huvilassa syttyi yöllä tulipalo, ja talo paloi kivijalkaan asti. Palossa kuolivat vänrikki ja ylikersantti.
Huvilan rauniot sijaitsevat Linnunlahdella yhä, ja menehtyneiden sanotaan kummittelevan alueella.

Linnunniemen huvilan synkkä historia
Vanhoihin huviloihin on perinteisesti liitetty kummitustarinoita, ja huhupuheiden mukaan sekä Vainoniemen että Linnunniemen huviloilla tapahtuu kummia. Linnunniemen huvilan historiasta liikkuu kertomus, jonka mukaan isä olisi ajanut poikansa yli autolla huvilalle johtavalla tiellä.
Miehen haamun voi nähdä vielä tänäkin päivänä istumassa pää painuksissa huvilan keittiönoven portailla.
– Olen nähnyt siitä hyvin vanhan valokuvankin – siinä mies istuu keittiön portailla pää painuksissa, Mauri Karvonen kertoo.

Sisällissodassa teloitettujen huudot kaikuvat
Sisällissodan surullinen historia pitää sisällään myös kummitustarinoita. Siilaisella huhtikuussa 1918 tapahtui yksi sisällissodan suurimmista joukkoteloituksista, kun valkoisen armeijan sotilaat teloittivat omavaltaisesti 99 venäläisvankia.
Sisällissodan päätyttyä huhut Joensuun teloituksesta jäivät elämään, mutta ne pysyivät pelkkinä huhuina vuosikymmeniä. Kun Joensuun läntistä ulosmenotietä alettiin vuonna 1967 rakentaa, joukkohauta paljastui. Vuonna 1974 kaupunki pystytti paikalle muistomerkin. Siilaisella teloitettiin sodan aikana myös 17 suomalaista punavankia.
Tarinoiden mukaan teloituspaikalla kummittelee.
– Sanotaan, että kun painaa korvansa kiinni muistomerkkiin, voi kuulla laukausten ääniä ja kuolinhuutoja, Mauri Karvonen kertoo.

Jokelassa ja Utrassa kummittelee
Liikkuupa tarinoita monesta muustakin Joensuussa tunnetusta paikasta, kuten Utran saarilta, Utran koululta, Niittylahden vanhasta opistorakennuksesta sekä Jokelan rakennuksesta. Niittylahden opistorakennuksessa liikkuvat huhujen mukaan aaveet, jotka on nimetty Kainoksi ja Vienoksi, ja Wanhassa Jokelassa aikaa viettäneet tietävät ovien avautuvan itsekseen.
Mauri Karvosen mukaan Utran saarilla liikuskelee vanha, aikanaan mahdollisesti alueella työskennellyt mies, ja koululla puolestaan näyttäytyy entinen opettaja.
– Näitä tarinoita en itse tunne tarkemmin. Jokelassa olen kuitenkin päässyt todistamaankin assistenttini kanssa omituista tilannetta: erään huoneen ovi, joka oli todistetusti lukossa, avautui omia aikojaan. Eikä huoneessa ollut ketään.

 



Usko yliluonnolliseen
Miksi osa uskoo kummitusjuttuihin ja muuhun yliluonnolliseen ja osa pitää niitä lähinnä viihdyttävinä tarinoina? Kummitukset ovat olleet osa sekä Suomen että muiden maiden ja kulttuurien kansanperinnettä ympäri maailmaa. Valistuksen myötä yliluonnollisia ilmiöitä alettiin selittää pitkälti järjellä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisten erilaiset tavat käsitellä tietoa vaikuttavat yliluonnollisiin uskomuksiin. Skeptisillä ihmisillä psyykkisten, biologisten ja fyysisten ilmiöiden ominaisuudet ovat tarkemmin rajautuneita kuin yliluonnolliseen uskovilla. Yliluonnolliseen uskova voi olla esimerkiksi sitä mieltä, että mieli itsessään voi olla elävä ja liikkua ilman fyysistä kehoa.
Mauri Karvonen itse kertoo uskovansa yliluonnolliseen, vaikkei sanojensa mukaan kaikkea purematta nielekään.
– Olen skeptinen tiedemies, Karvonen toteaa.
Karvonen kertoo itsekin kokeneensa yliluonnollisia asioita, joista viimeisimmät ovat olleet outoja tuoksuja tai hajuja.
– Olen esimerkiksi saattanut olla jossakin paikassa, jossa ei ole varmasti sataan vuoteen poltettu mitään, mutta siellä on tullut vahva sikarin tuoksu. Tai olen ollut jossakin, jossa ei ole edes keittiötä, ja ilmassa on ollut pullantuoksu.

Lähteenä käytetty:

Karvonen, Mauri (2018) Aavetaloja ja ihmiskohtaloita 2. Nemo.
Virtanen, Leena (1987) Varastettu isoäiti. Tammi.
yle.fi/uutiset/3-6864808
yle.fi/uutiset/3-10152518
Holm, Tea (2016) Spiritualismin muotoutuminen Suomessa. Helsingin yliopisto.
Riekki, Tapani (2014) Neuro-cognitive factors contributing to paranormal beliefs : core knowledge violations, cognitive inhibition, and the social brain. Helsingin yliopisto.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä