Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Pena operoi vahvasti kulttuuritaistossa

Hiukan ovat arkistotiedot puutteelliset, mutta päätoimittaja Pentti Kakkinen tuossa joka tapauksessa on ja maljaa nostetaan PT-talossa Heilin synttäreiden kunniaksi joko vuonna 1990 tai 1995. Hiukan ovat arkistotiedot puutteelliset, mutta päätoimittaja Pentti Kakkinen tuossa joka tapauksessa on ja maljaa nostetaan PT-talossa Heilin synttäreiden kunniaksi joko vuonna 1990 tai 1995.

Kriisi kuin kriisi, Joensuussa puhutaan kaupunginorkesteriin kohdistuvista säästöpaineista.

Koronakevät 2020 kuritti kaikkia, mutta erityisen pahasti se iski Joensuun kaupunginorkesteriin, jonka muusikoilta keskeytettiin kokonaan palkanmaksu ja työnteko samaan aikaan, kun muualla maassa orkesterit olivat mukana striimauksissa ja näyttävissä mosaiikkivideoissa.

Syksyllä 1991 maata koetteli 1980-luvun lopun hulluja vuosia seurannut lama, ja Joensuussa se iski koko kulttuurikenttään.

 

Tuttua niin syksyn 1991 taistossa kuin lukuisissa muissakin kaupunginorkesteriin liittyvissä väännöissä senkin jälkeen on yhdistelmä Rauno Halme – joku nimekäs valtakunnallinen musiikkivaikuttaja.

Viime vuosina Halmeen, kaupunginorkesterin klarinetistin, ay-aktiivin ja monipuolisen paikallisen vaikuttajan taisteluparina on ollut kunniakapellimestari Atso Almila, joka on kirjoittanut aktiivisesti paikallisiin lehtiin Joensuun kaupunginorkesterin puolesta. Syksyllä 1991 Heili julkaisi Halmeen kirjoituksen samana päivänä, jolloin Heiliin kirjoitti myös taiteilijaprofessori Jorma Hynninen, joka ehti olla Joensuun laulujuhlien taiteellisena johtajanakin.

Samaan pakettiin kuului vielä espoolaisen Heikki Riikosen tosi pitkä kirjoitus otsikolla Heikkilän säästämistavat tulevat Joensuulle kalliiksi.

 

Heikkilä oli luonnollisesti kaupunginjohtaja Aaro Heikkilä, jonka nimi esiintyi 23.10.1991 julkaistussa uutisessa Kulttuurivetoomuksessa 10 400 allekirjoitusta.

Tuija Lemmetyinen, Hannu Virolainen ja Rauno Halme luovuttivat kaupunginhallitukselle kaksi adressia, joista Pro kulttuurin vetoomuksessa oli 2 460 nimeä ja Pro orkesterin vetoomuksessa 7 916. Pro orkesterin vetoomuksessa oli myös kaupunginjohtaja Heikkilän allekirjoitus.

Vetoomustekstin mukaan ”orkesteri pitää säilyttää vähintään nykyisen kokoisena”. Vetoomusten luovutuspäivänä Heikkilä antoi kolme sanaa lyhyemmän lausunnon: ”Orkesteri pitää säilyttää”.

 

Vetoomusten sanomaa kulttuuriväki tehosti järjestämällä Joensuussa koko kansan karnevaaliksi kutsutun tempauksen, josta Heilin päätoimittaja Pentti Kakkinen teki näyttävän koko sivun paketin otsikolla Kansa äänesti suullaan Joensuun säästötoimista.

Kakkinen tunnetaan kulttuurin ystävänä, jonka voi nykyäänkin nähdä konserteissa ja pienemmillä musiikkikeikoilla. Syksyllä 1991 hän oli mukana puolustamassa kulttuuria niin vahvasti, että Pohjois-Karjalan läänin taidetoimikunta myönsi hänelle Idän Kaiku -palkinnon.

– Kukaan ei voi väistää eikä elää ilman kulttuuria, vaikka sitä ei varsinaisesti harrastaisikaan, Pena kommentoi.

– Kun radio on auki ja kuuntelee musiikkia, harrastaa kulttuuria. Jos arkkitehtuuri käsitetään kulttuuriksi, niin ihmiset näkevät sitä jatkuvasti ja asuvat sellaisen sisällä.

 

Koko kiivaan syksyn 1991 Heilin yleisönosastossa oli sanailtu sekä kaupunginorkesterin alasajon että sen säilyttämisen puolesta.

Pentti Kakkinen ja Heilin muu toimitus antoivat palstatilaa molemmille näkemyksille. Idän Kaiku -palkintoa vastaan ottaessaan Pena muistutti, että Joensuun kulttuurisota sosiaalitoimen ja kulttuuritoimen vastakkainasetteluna ei palvele ketään.

– Sosiaalipuolelle ei ole mitään hyötyä, jos kulttuuri Joensuusta tapetaan.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä