Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Michael Jacksonista suuteleviin etanoihin

Ennen kuin Natasha Podkolzina päätyi Michael Jacksoniin, Puun Sielun veistotapahtumien teemoina olivat Katri Helena, Italia ja erotiikka puutaiteessa. Henri Jumppanen Ennen kuin Natasha Podkolzina päätyi Michael Jacksoniin, Puun Sielun veistotapahtumien teemoina olivat Katri Helena, Italia ja erotiikka puutaiteessa.

Natasha Podkolzina on luonut Puun Sielusta kokonaisuuden, joka tarjoaa jotain kaikille aisteille.


Kuvaaja Jumppanen sen ääneen lausuu: tämähän on taideteos koko paikka.

Puun Sielussa ollaan. Kierros on heitetty ja istutaan kahvilla. Maistellaan Minna Aulassaaren tekemää raparperipiirakkaa ja viinimarjanlehtimehua ja kuunnellaan, kuinka paikan emäntä Natasha Podkolzina kertoo paikasta löytyvien isojen etanoiden – niiden, joita voisi vaikka syödä – aistikkaasta elämästä:

– Nehän suutelevat. Kietovat tuntosarvensa yhteen kuin halaukseen ja painautuvat vartaloillaan toisiaan vasten jopa kahdeksi vuorokaudeksi. Aika pitkään ne jaksaa rakastella.

Suutelevat etanat. Tarina sopii hyvin juuri tähän paikkaan, joka tuntuu tarjoavan jotakin kaikille aisteille. Nokkoset tuoksuvat, lämmin kesäsade tuntuu hyvältä iholla, taustalla jyrisee ukkonen. Emäntä kertoo paikastaan, jonka tunnelmaan samojedi Miska oli johdattanut jo parkkipaikalla. Pehmeäkarvainen koira hyppäsi auton avautuneesta ovesta kuskin syliin kuin tervetulleeksi toivottaakseen.

Tohmajärvellä kuutostien tuntumassa oleva Puun Sielu on ainutlaatuinen yhdistelmä arkkitehtuuria, taidetta ja luontoa, mutta ennen kuin palaamme juhannusviikon 2020 kierrokseen, kiepsahdamme 1960-luvun alun Venäjälle pieneen Prudovajan kylään Tulan alueella, jossa koetuista elämyksistä kaikki tämä oikeastaan kumpuaa.


Mummo opetti näkemään tähdet ja aistimaan luonnon

Puu ja sen sielu on siis Natasha Podkolzinan juttu. Sen ymmärtämiseksi meidän on hiljennyttävä kuuntelemaan tohmajärveläisen taiteilijan ääntä, joka johdattaa Prudovajassa 1960-luvun taitteessa varttuneen 5-vuotiaan pikku Natashan elämään. Tärkeä keskushahmo oli mummo.


Aloitan siitä, että meillä oli ihan talon vieressä pieni rotko, jonne tulvavedet tulivat aina keväisin. Mummo oli sen verran fiksu, että hän aina yöllä herätti minut, että lähdetään kuuntelemaan, miten vesi kuohuu. Siihen liittyi tämä, että jos hän oli ollut jossain käymässä ja tuli takaisin, hän aina ensimmäisenä meni puutarhaan ja otti jonkun pienen oksan, ennen kuin tuli sisälle. Keittiössä, missä hän aina laittoi ruokaa, oli pieni lasipurkki, missä oli joku villiruusu.

Tämä oli minusta erittäin hieno juttu, kun hän aina yöllä vei minut ulos ja opetti tähdistöt. Prudovajassa on kesällä pimeän aikana niin pimeää, että jos ihminen kävelee vierestä ohi, et huomaa, että siinä on ihminen. Voit kuvitella, kuinka valo- tai melusaastetta ei ole ja luonto tuoksuu ja kuulet kaikki ne linnut ja hienot jutut. Se on uskomaton se elinympäristö, missä minä olen kasvanut.

Sitten mummo vei minut sellaiseen paikkaan, missä oli isompia puita, mentiin tavallaan sisälle niin, että puut ympäröivät meitä ja katseltiin tähtiä. Hän opetti minulle tähdistöt, esimerkiksi Otavan kaksoistähdistön. Opin tavallaan erottamaan taivasta vasten puun muotoja ja päättelemään sen perusteella, millaisen puun näen, että ahaa, tuossa on vaahtera ja tuossa koivu ja tuo on saarni.


Tulan alue ja mummo antoivat sivistyksen

Ennen kuin palaamme Tohmajärven kesään 2020, on oleellista kertoa vielä hiukan lisää Tulan alueesta.

– Tula on erittäin tunnettu Venäjällä, koska sieltä on paljon kuuluisia kirjailijoita kuten Leo Tolstoi ja Ivan Turgenev, Podkolzina kertoo.

– Kulttuurikerros on siellä niin paksu, että se ei rajoitu pelkästään Tolstoihin ja Turgeneviin. Siellä valmistetaan harmonikkoja ja samovaareja ja siellä on pelto, josta tiedetään, että tataarit lyötiin siellä ensimmäistä kertaa Euroopassa. Nykypyhimys Matronuska, nyt jo edesmennyt sokeana syntynyt tyttö, joka ennusti ihmisille, on syntynyt 30 kilometrin päässä minun paikastani.

Natashan juttu kiertyy jälleen mummoon:

– Hän oli hyvin koulutettu ihminen, joka luki minulle pienestä pitäen runoja, ja illalla, kun mentiin nukkumaan, mummo kertoi aina kaikkien tarinoiden lisäksi Jumalasta. Se oli kaunista ja turvallista.


Rakkaus toi turkisasiantuntijan Suomeen

Pikku Natasha kasvoi isoksi ja lähti opiskelemaan. Hänestä tuli turkisasiantuntija, mikä on Venäjällä arvostettu ammatti, ja hän tottui työskentelemään johtavissa asemissa.

– Kun tulin Suomeen – rakkaus toi minut tänne – aloin opiskella ihan käytännön asioiden takia. Ex-mieheni oli silloin Puuseppämestarit ry:n puheenjohtaja ja itsekin olen nyt puuseppämestari. Aika nopeasti opin itsekin sorvaamaan ja toimin toisena opettajana, kun opetimme ympäri Suomea.

Palaamme kesään 2020. Natasha Podkolzina pyörittää yksityistä puutyökoulua, joka tarjoaa eri pituisia kursseja sekä Puun Sielussa Tohmajärvellä että ympäri maata. Vanhan maatalon pihapiiriin on noussut uusi, karjalaistyylinen talo, jonka sisältä löytyy taidenäyttely. Lisää taidetta on puulajipuistossa, jossa kävijät saavat kierrellä tutustumassa niin puihin kuin taideteoksiinkin.

– Koko elämä pyörii täällä ja viihdyn kovasti. Teetätin tuommoisen kuusi metriä syvän lammenkin, missä on kaloja.


Teemoja Katri Helenasta erotiikkaan

Natasha Podkolzinasta on tullut kansainvälinen toimija, joka itse käy työskentelemässä välillä ulkomailla, ja välillä hän pitää Tohmajärvellä veistotapahtumia, joiden tuloksia on nähtävissä Puun Sielussa.

– Annan taiteilijoille teeman, jonka mukaisia töitä he tulevat tekemään tänne. Teemoina ovat olleet Katri Helena, Italia, erotiikka puutaiteessa ja nyt kolmena vuonna peräkkäin Michael Jackson.

Keskustelua on tähän saakka käyty ulkona lammen luona, toimittaja ja Podkolzina kahdestaan. Jumppanen on ollut samaan aikaan kuvaamassa toisaalla Miskan ja paikassa harjoittelijana olleen ja siihen ihastuneen taiteilija Minna Aulassaaren opastamana. On aika huutaa Jumppanen mukaan ja mennä sisälle taloon, josta löytyy Michael Jackson jos toinenkin.

Ensimmäisenä silmät pysähtyvät kuitenkin oven vieressä taulussa olevaan nuoreen naiseen.

– On tosi vahva kyllä tämä, Jumppanen henkäisee.

– Se on valokuva, joka on tulostettu kankaalle, Podkolzina kertoo.

Sitten astumme puutaiteen maailmaan. Taidokkaita ovat kahden nyt jo edesmenneet taiteilijan, sortavalalaisen Venäjän kansantaiteilijan Kronid Gogolevin sekä Polvijärveltä kotoisin olleen, Punkaharjulla pitkään asuneen Niilo Lehikoisen, työt, mutta paikan erikoisuus on Michael Jackson.

– Aika usein tulee maailmaa kiertäneiltä ihmisiltä palautetta, kuinka yllättävää on, että jonkun metsän keskellä on Michael Jackson, Podkolzina kertoo.


Ätä Nylynd -videoiden etsintä johdatti Michael Jacksoniin

Jackson on siis ollut kolmen viimeisimmän veistotapahtuman teemana. Ensin oli pelkkä Michael Jackson, sitten Michael Jackson ja hänen naispuoliset ystävänsä ja viimeisimpänä Earth Song, vuonna 1995 julkaistu laulu.

Mutta miksi Natasha Podkolzina juuttui vaihtelevien teemojen jälkeen juuri Jacksoniin? Kaikki alkaa Ätä Nylundista, breakdancen suomalaisesta maailmanmestarista.

– Etsin netistä tietoa Nylundista ja näin, kuinka hän oli jollain videolla tuomarina ja näytti sen jälkeen oman taitonsa. Ihastuin, että wau, haluan katsoa häntä enemmän. Kun laitoin YouTubeen Ätä Nylund, sieltä tuli kaikenlaista, ja sitten sieltä tuli Michael Jacksonin Billie Jean. Se oli ainutlaatuista: uusia liikkeitä, uusia rytmejä – kerta kaikkiaan ainutlaatuista.

Podkolzina alkoi etsiä lisää tietoa Jacksonista. Paljonhan netistä löytyy roskaa, mutta hyvin nopeasti Podkolzinalle hahmottui kuva suuresta, lahjakkaasta persoonasta.

– Luin yhdestä hänen kirjastaan, että silloin kun he olivat Afrikassa, Michael Jackson näki, miten paikalliset taiteilijat tekivät puusta muotokuvia. Kun luin sen lauseen, päätin, että jess, haluan tehdä Michael Jackson -teeman täällä.


"Eihän me kesäsadetta pelätä"

Kolmena vuonna Tohmajärvelle on tullut eri ikäisiä taiteilijoita eri puolilta maailmaa. Nuorin, 8-vuotias jurvalainen Ruth Järvinen, teki yhteisen työn espanjalaisen taiteilijan kanssa. Vanhin, 90-vuotias joensuulainen Irene Leivo, teki oman Jacksoninsa tietokonegrafiikalla. Podkolzinan oma työ on tehty Italiassa vanhalla tekniikalla, missä ei käytetä nykyajan työkaluja.

Kansainväliset taiteilijat ovat pistäneet Michael Jacksonin niin prinsessa Dianan kuin Diana Rossinkin seuraan. Huutavan Jacksonin kohdalla Jumppanen tunnistaa teeman, vaikka ei kuvaamiseen keskittyessään olekaan kuullut Podkolzinan selostusta: onko tuossa taustalla Earth Song? Kyllä, vahvistaa emäntä, Maapallon laulu.

On aika suunnata ulos, missä odottaa kierros arboretumissa. Podkolzina avaa oven ja huomaa, että sää on muuttunut.

– Siellähän on ruvennut satamaan. Sataako kovasti? Vähän. Eihän me tällaista säätä pelätä.


Luonnon ja ihmisen symbioosi tulee esille puun kauneudessa

Polun varrelta löytyy niin erilaisia puita kuin taideteoksiakin.  On jänistä, kettua ja varista. Rinteessä häämöttää hirvilauma ja sen läheltä löytyy villisikaperhe.

– Nuo on tehty juurakoista, jotka on tuotu turvesuolta, taiteilijat vain ottivat niitä ja laittoivat teoksiin. Katsokaa, millainen villisika, siinä on kaikki, mitä pitää olla, karvat ja kaikki.

Podkolzina kertoo, että juurakkotaiteilijat tulivat Venäjältä samalta alueelta kuin muutama vuosi sitten suomalaisetkin hurmannut euroviisumummojen kuoro. Aletaan laskeutua kohti vanhasta navetasta tehtyä kahvilaa. Ukkonen jyrisee etäällä, luonto tuoksuu. Podkolzina näyttää rakennuttamaansa karjalaistyylistä taloa, jonka sisällä Michael Jacksonit ja muut taideteokset ovat.

– Kirvesmiehet olivat Venäjältä Kizin saarelta. Voitte kuvitella, kuinka tuo rakennus veistettiin, ja kuinka se oli valkoisena niin kaunis, että ihmiset itkivät, eivätkä edes halunneet mennä sisälle.

Me menemme nyt entiseen navettaan kahville. Minna Aulassaari on leiponut raparperipiirakkaa ja tehnyt mehua viinimarjanlehdistä. Natasha Podkolzina kertoo suutelevista etanoista ja taivasta vasten piirtyvistä puiden muodoista ja mummostaan.

– Itsekin koen sielukkaita asioita ja kauneutta ihan sen takia, on tärkeää, että luonnon ja ihmisen välillä on symbioosi. Puun kautta se tulee. Kun työstän, puun hienot syyt ja sisäinen kauneus tulevat esille.


Juttu on esimakua keskiviikkona 15. heinäkuuta ilmestyvästä Loma-Heilistä, joka tarjoaa niin vinkkejä kuin lukuelämyksiä kesän keskelle.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä