Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Nyt mättäille, suomalaiset

Kuukauden päivät kun Maija Martiskainen jaksaa vielä tilannetta seurata, alkaa ämpärin pohjalle kertyä mustikoita.
Kuvat: Aimo Salonen Kuukauden päivät kun Maija Martiskainen jaksaa vielä tilannetta seurata, alkaa ämpärin pohjalle kertyä mustikoita. Kuvat: Aimo Salonen
Hätähuuto marjojen puolesta kajahti Suomussalmelta:

– Parhaimmassakin tapauksessa metsien superfoodia uhkaa jäädä poimimatta satojen miljoonien eurojen arvosta. Tänä vuonna tilanne on entistä kriittisempi ulkomaisten poimijoiden työpanoksen mahdollisesti kokonaan puuttuessa, viestitti Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen sähköpostissaan.

Paikallinen vahvistus huolelle tulee ilomantsilaisen Hermannin Viinitilan tuotantopäälliköltä Timo Kettuselta:

– Ihan oikein se hätähuuto on. Ulkomaisten poimijoiden varassa se marjojen saanti on ollut, ja hyvin toimiva systeemi on pyörinyt pääasiassa thaimaalaisten voimin. Saa nähdä, miten organisaatio toimii nyt, kun thaimaalaisilla ei ole tulolupaa.

Partanen huomauttaa, että marjojen jatkojalostus työllistää satoja ihmisiä ja ala on riippuvainen raaka-aineiden saannista.

Arktiset Aromit ry onkin julistanut marjatalkoot, jolla haastetaan koko kansa mukaan keräämään metsien jättipottia.

– Suomalaiset ovat keräilijäkansaa, ja marjastus on monille rakas harrastus ja virkistyksen lähde. Marjastuksessa yhdistyvät huvi ja hyöty: samalla kun marjaämpäri täyttyy, saa huomaamattaan hyötyliikuntaa ja mieliala kohenee luonnon keskellä, Partanen kirjoittaa.

Mennäänpä siis metsään Maija Martiskaisen, intohimoisen marjastajan, kanssa.

– No kuule, toissa lauantaina kävin tutkailemassa tilannetta, Martiskainen tunnustaa.

– Hirveästihän tuo mustikka kukkii jo, mutta kun pölyttäjiä ei kovin paljoa ole, kävin tutkimassa, tuleeko sinne mitään. Osaan tulee, osaan ei.

Martiskainen sanoo kannattavansa lämpimästi tämän kesän iskulausetta Pelasta pörriäinen.

– Sitä sanovat, että vaikka pörriäisiä ei ole ollut, jossakin on tuulet olleet otollisia. Sinnehän niitä tulee, missä tuuli on pölyttänyt.

Haastattelua tehdään ja kuvaa otetaan Noljakassa Martiskaisen kotinurkilla, mistä kyllä löytyy mustikanvarpuja mutta ei kukkia.

– Koipi jos olisi paremmassa kunnossa, menisin marjaan pitkällekin, mutta nyt pitää tyytyä katselemaan lähempää. Lykynlammen mäkiä kun nousee ja laskee ja Mertalammella käy, niin eikö sitä jo siinä ole.

Sen tarkemmin Martiskainen ei omia marjapaikkojaan ala kenelle tahansa paljastelemaan, mutta yleisellä tasolla hän voi vinkkejä antaa.

– Mustikkaa on eniten varmaan petäjäkankailla ja puolukkaakin, ja järvien rannat on hyviä mustikkapaikkoja. Niille pitäisi vain saada uudestaan vettä.

Birgitta Partanen huomauttaa, että vaikka suomalaiset rakastavat marjastusta, jää teollisuusmarjan poiminta pääosin ulkomaalaisille.

– Kotitarpeisiin ja torimyyntiin poimitaan vuosittain kaksin- tai jopa kolmikertainen määrä verrattuna teollisuusmarjan poimintamääriin, Partanen kirjoittaa.

Martiskaisellakin marjat menevät itselle ja lähipiirille.

– Mulla kun on noita mukuloita ja monta huushollia, en ole myyntiin kerännyt.

Partasen näkemyksen marjastamisen sielua huoltavasta vaikutuksesta Martiskainen jakaa.

– Se on sellainen autuus se metsään meno. Siellä on rauha ja hiljaisuus, eikä haittaa, vaikka olisi itikoitakin.

Martiskainen läheisineen kerää mustikan ja puolukan lisäksi ainakin vadelmaa ja lakkaa. Juolukkaakin, vitamiinipommia, lähipiirissä poimitaan.

– Nyt on ruvettu keräämään karpaloita. Viime syksynäkin käytiin karpalossa ja otettiin nämä pienet ihmiset mukaan. Pienestä pitäen pitää sinne kuljettaa.

Vielä pitää kuitenkin kukintoja seurata ja antaa tunnelman nousta.

– Riippuu tietysti säistä, mutta kuukauden päästä ehkä rupeaa olemaan mustikkaa, jos säät on kohdillaan, Martiskainen pohtii.

Mutta miltä sitten näyttää Hermannin Viinitilan tämän kauden tuotanto?

– Muuten meidän tarvitsemat marjamäärät ovat sen verran pieniä, että luulen vakioporukan keräävän ne, mutta variksenmarjan kohdalla meidän tarvitsemat määrät on niin isoja, että se on kyllä kiikun kaakun. Jos niiden saaminen ei onnistu, pitää miettiä hyvissä ajoin suunnitelmaa B, Timo Kettunen vastaa.

Variksenmarja menee viineihin. Niiden lisäksi yritys tarvitsee marjoja giniin, kuohuviiniin ja likööriin. Kettunen laskee, että kymmenkunnalle eri marjalle on tarvetta, muun muassa mustikalle, lakalle, mesimarjalle ja vadelmalle.

– Tässä vaiheessa marjasato näyttää hyvältä, mutta eihän sitä tiedä, ennen kuin marjat ovat korissa ja pakkasessa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä