Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Vuorineuvoksen turkistarha

S.A. Tervo innostui ostamaan Suomen toisiksi suurimman turkistarhan vuonna 1992. S.A. Tervo innostui ostamaan Suomen toisiksi suurimman turkistarhan vuonna 1992.
Vuoden 1992 helmikuisesta Heilistä esille hyppää iso henkilöhaastattelu. Otsikko kertoo että ”Tervolla on turkasesti tekemistä” ja haastateltavana on Pohjois-Karjalan ainoa vuorineuvos S.A. Tervo, kokonimeltään Sulo Albin Tervo.

Tervo oli tuolloin 72-vuotias ja puhkui yhä intoa yrittämiseen ja maakunnan kehittämiseen. Tervo oli jättäytynyt vuonna 1985 pois perustamansa rakennusfirman toimitusjohtajan tehtävistä ja oli myynyt yrityksen ensin Pertti Paukulle ja sittemmin pojalleen Keijo Tervolle.

Lehtijutussa kerrotaan, että ”kokeneen liikemiehen vaisto on vuorineuvoksella yhä tallella. Osoituksena siitä on vuodenvaihteen tienoilla tapahtunut turkistarhan konkurssipesän osto aikana, jolloin kolmisen vuotta alamaissa ollut turkistarhaus näyttää jälleen elpymisen merkkejä”.

Tervo osti Kiihtelysvaaran Huhtilammilta Suomen toisiksi suurimman turkistarhan, jossa oli 830 turkiseläintä.

– Tämä on minun kohdallani todellakin ensimmäinen kosketus turkistarhaukseen, Tervo kertoo lehdessä.

– Itse mietiskelin, etteivät ne naiset jaksa montaa vuotta kävellä tekoturkiksissa.

”Kolmivuotisen turkistarhojen alamäen syinä vuorineuvos näkee muun muassa ekovillityksen, joka sai Keski-Euroopassa aikaan turkisvihan turkkien viiltelyineen ja spray-maalailuineen” kerrotaan haastatellussa.

S.A. Tervo tunnettiin värikkäänä miehenä, joka ei epäröinyt kertoa kantojaan maailman ja erityisesti Pohjois-Karjalan asioihin. Heilinkin haastattelussa Tervo kertoo vuolaasti ajatuksistaan Euroopan Yhteisöön liittymisestä.

Vuorineuvoksen mielestä EY:n ulkopuolelle ei missään tapauksessa saa jäädä.

– Mutta voi tätä maatalousressukkaa, joka EY:öön liittymisen myötä tulee kärsimään varsinkin täällä pientilavaltaisella alueella. Pohjois-Karjalassa ei ole yli kymmentä maatilaa, jotka todennäköisesti jäävät elämään yhteisöön liittymisen jälkeenkin, Tervo ennusti.

Lamasta yli pääsemiseen S.A. Tervolla on selvät sävelet: kaikilla sektoreilla on tehtävä kovasti töitä ja elämisen tasosta on tingittävä.

– Olen käynyt 20 viime vuoden ajan itse ruokani kaupasta ja ostanut aina käteisellä rahalla. En koskaan kortilla. Kaupoissa asioidessani olen seurannut niitä, jotka käyttävät muovirahaa. Silloin ei pihistellä. Taasen ne, jotka maksavat rahalla, katsovat paljon tarkemmin, mitä kärriinsä mättävät.

– Tyylieron huomaa selvästi. Varsinkin hienot akat ostavat tavaraa kärrykuormittain, mutta mikäs on ostaessa, kun ukot maksavat. Tämän asian korjaaminen vaatisi toimenpiteitä näinä vaikeina aikoina varsinkin. Yleisestä elintasosta on suomalaisten nyt pakko tinkiä ja tuhlaaminen on unohdettava, Tervo miettii.

Viimeisenä aukeaman haastattelussa Tervo palaa yhteen lempiaiheistaan: Kolin kehittämiseen.

– Voi voi kun ei olisi noita, jotka yrittävät jatkuvasti panna kapuloita rattaisiin. Asiat olisivat silloin Kolin kannalta paljon paremmin, Tervo huokailee.

1990-luvun alkuvuosina uumoiltiin, että Kolilla olisi vuosituhannen vaihteessa 10 000 vuodepaikkaa. Tätä vuorineuvos pitää hieman utopistisena.

– 5 000 vuodepaikkaa olisi ehkä lähempänä totuutta. Mutta paikkojen lisääminen saattaa tulla ajankohtaiseksi Suomen mentyä Euroopan Yhteisöön ja keskieurooppalaisten kiinnostuttua Kolista.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä