Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Kun paikka sattuu kohdalleen

Hannu Kontturin mukaan teerien löytäminen on huomattavasti helpompaa kuin metsojen. Nämä nahistelevat teeret Kontturi taltioi kuluneena kevättalvena, joka on otollista aikaa lintujen kuvaamiselle. Kuva: Hannu Kontturi Hannu Kontturin mukaan teerien löytäminen on huomattavasti helpompaa kuin metsojen. Nämä nahistelevat teeret Kontturi taltioi kuluneena kevättalvena, joka on otollista aikaa lintujen kuvaamiselle. Kuva: Hannu Kontturi
Kun luontokuvausta harrastava Hannu Kontturi vastaa puhelimeen, on hän ehtinyt jo pois Sarvingin metsistä, jossa hän on viettänyt viime yön kuvausteltassaan. Metson soidin on saamassa loppuhuipennustaan, ja olosuhteet saada näyttäviä kuvia linnuista ovat aamuvarhain otolliset.

– En saanut kuvia tänään, meni taas opetellessa. Muutama lintu tuli aamuyöllä puihin, mutta ne eivät laskeutuneet ollenkaan vaan lensivät tiehensä, Kontturi harmittelee.

Luontokuvaus on niitä harvoja harrastuksia, joiden harrastajat ovat voineet jatkaa toimintaansa tavalliseen tapaan poikkeavissakin oloissa.

Kontturi nauraa olevansa erakkosielu, joka ei käy edes lintutorneilla kuvaamassa, sillä siellä voi olla muita ihmisiä.

– Viihdyn yksinään tuolla korvessa, se on aina mukavampaa.

Kontturi on harrastanut luontokuvausta reilut kymmenen vuotta ja siitä aktiivista lintukuvausta noin viisi.

Kevät on lintukuvauksen huippuaikaa muuttolintujen saapuessa ja lintujen viettäessä soidinaikaansa.

– Kyllä tähän metsojen kuvaushommaan täytyy olla vähän sairas luonne, Kontturi naurahtaa.

– Pitää olla hyvin pitkäjänteinen ja hyvät hermot, että tulee mitään.

Hannu Kontturi käy keväisin usein viettämässä öitä teltassa saadakseen taltioitua metsoja kuviinsa. Metsot tulevat nukkumaan puihin yleensä jo iltaisin ja säikähtävät helposti liikettä ja ääntä, joten kuvaajan on hyvä olla paikalla jo ennen niitä.

– Eilen saavuin kuvauspaikalle siinä varttia vaille yhdeksän, virittelin kameran ja jalustan paikalleen ja ei kun makuupussiin nukkumaan, Kontturi selostaa.

– Linnut laskeutuvat puista yleensä aamun sarastaessa noin kello kolmen jälkeen, ja siihen nokan koputukseen ja siipien havinaan herää kyllä ilman herätyskelloakin.

Metsojen kuvaaminen ei ole Kontturin mukaan helppoa: ensimmäinen ja mahdollisesti vaikein haaste on otollisen kuvauspaikan löytäminen. Metsässä voi joutua viettämään useita öitä ilman kuvan kuvaa.

– Kavereilta olen kysellyt vinkkiä, mistä niitä voisi löytää. Osa on sattumaakin – jos ajaa jotakin sivutietä pitkin, voi nähdä aamulla metson pomppimassa tien varressa. Silloin kannattaa tutkiskella aluetta enemmänkin.

Kontturi on kuvannut tänä keväänä ensimmäisiä kertoja myös teeren soidinta, mitä hän luonnehtii huomattavasti helpommaksi kuvauskohteeksi.

Teeren kuulee jo kauas, mikä helpottaa oikean kuvauspaikan löytämistä.

– Metso puolestaan on hankala kuvattava jo hyvin kokeneellekin kuvaajalle, saati sitten minulle.

Kontturi kertoo aloittaneensa teeren soitimen kuvauspaikkojen etsimisen jo maaliskuussa. Hän on harrastanut metsästystä suurimman osan elämästään, mikä auttaa lintujen oleskelupaikkojen etsinnässä.

– Hiihtelin tuolla hangilla silmäillen, mistä voisi löytyä lintujen juoksujälkiä ja siipien vetojälkiä. Sellaisilla paikoilla niitä saattaa pyöriä enemmänkin.

Otollinen kuvauspaikka löytyi lopulta Ilomantsista.

– Olen Ilomantsista kotoisin, ja sieltä kotipihan seuduilta löysin suon, jossa linnut pyörivät, ja vein kuvausteltan sinne. Kävin siellä kymmenisen kertaa, ja joka kerta linnut tulivat hyvin nätisti teltan edustalle.

Metson soitimen etsimistä Kontturi on harjoitellut jo neljä vuotta.

– Tänä vuonna aloitin huhtikuun alkupuolella etsinnän ja tiedänkin suunnilleen mistä niitä löytää, mutta en ole vieläkään päässyt näkemään ja kuvaamaan niitä aamulla.

Lintujen kuvaamisessa kuitenkin koukuttaa Kontturin mukaan nimenomaan se, että kun kuvan lopulta saa, se maksaa vaivan.

– Sitä saattaa yöpyä metsässä viitenä yönä, eikä sopivaa paikkaa vain löydy. Kun se sitten sattuukin lopulta kohdalleen, se on se, miksi sitä hommaa tekee. Aika monena aamuna sitä on miettinyt, että en enää ikinä lähde, mutta illalla levättyään taas toteaa, että jos käyn sittenkin vielä katsomassa, Kontturi nauraa.

Valokuvaamisen kautta oppii myös lintujen ja muiden luonnoneläinten käyttäytymistä.

– Tai luulee oppivansa. Sitä aina kuvittelee, että nyt minä tiedän, mutta sitten se aina pudottaa maan pinnalle, kun ei saakaan kuvia, Kontturi hymähtää.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä