Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

1972 toi Hennan ja musiikin

Vuonna 1975 oltiin jo aviopari, kun Raimo Hulmi juhli valmistumistaan metsänhoitajaksi ja Hennakin oli juhlimassa Freiburgin suomalaisten kantakapakassa. Paluumatkalla kamera tallensi pariskunnan laivassa. Kuvat: Hulmin perhealbumi Vuonna 1975 oltiin jo aviopari, kun Raimo Hulmi juhli valmistumistaan metsänhoitajaksi ja Hennakin oli juhlimassa Freiburgin suomalaisten kantakapakassa. Paluumatkalla kamera tallensi pariskunnan laivassa. Kuvat: Hulmin perhealbumi
Aloittakaamme rakkaustarinalla.

Oli kesä 1972 ja Euroopan rautatieyhtiöt olivat keksineet tarjota nuorisolle interrail-kortin – halvan tavan matkustaa, joka toi joensuulaisen Helena Viitasalonkin Saksan Freib...

Tai eipä mennäkään vielä siihen. Ensin pitää kertoa edelliskesästä.

Kotkalainen Raimo Hulmi oli mennyt Schwarzwaldiin metsuriksi. Heti ensimmäisenä työpäivänä pomo vei nuoren suomalaisen syömään ja kysäisi, että mitäpä aiot tehdä isona.

Hulmi vastasi, että metsätieteitä on aikomus ruveta lukemaan.

Tuosta alkoi tapahtumaketju, joka toi Hulmin lopulta Joensuuhun, missä mies on ehtinyt olla monessa mukana: muun muassa metsätalouden opettajana, suomalaisen eräopaskoulutuksen käynnistäjänä, merkittävänä osana ampumahiihtokisojen organisaatiota, ENO-verkkokoulun aktiivina, kulttuuritoimijanakin.

Tarinaan liittyy oleellisesti elämänkumppani Helena Hulmi – kuoronjohtaja ja musiikkipedagogi, jonka kautta metsänhoitaja Hulmin verkostot ovat ulottuneet musiikin puolelle.

– Tässähän on ollut se hieno piirre, että minä olen oppinut Hennalta musiikkia ja toisinpäin: Henna ei silloin alussa välittänyt varmaan mitään liikunnasta, mutta nyt hän on aktiivinen liikkuja ja sama on varmaan luonnon kanssa, Hulmi pohtii.

– Kyllä tässä näkee hirveän hyvin sen, miten yhteistyö toimii, kun mennään yhteen. Aika paljon on oltu tukena kaikessa, mitä toinen tekee.

Aloitamme kesäkuusta 1971 ja hetkestä, jolloin nuori Hulmi lounasti saksalaisen metsänhoitajan kanssa.

Annamme nyt Hulmin oman äänen kuulua kuten se haastattelunauhuriin tallentui:

Kun metsänhoitaja kuuli suunnitelmistani opiskella metsätieteitä, hän sanoi, että jää tänne, tässähän on yliopistossa metsätieteet, mennään ruuan jälkeen sinne.

Siihen aikaan ei ollut pääsykoevaatimuksia, sinne pääsivät kaikki. Romanialainen emigranttidekaani sanoi mulle viidentoista minuutin keskustelun jälkeen, että herra Hulmi, te olette nyt Freiburgin yliopiston metsätieteiden opiskelija.

Sen kesän mie olin kesäkuusta lokakuun loppuun metsurina ja aloitin sen jälkeen opiskelut. Kerran sitten kantakapakan ovi aukee ja sisään astuu Paavo Simola, varusmieskaverini rajavartiostosta. Mie kattelin silmät pyöreinä, että mitäs sä täällä teet ja hän, että hän kysyy sitä samaa minulta.

Se oli jostain saanut kuulla, että sinne pääsee opiskelemaan  ja tuli sinne.

Tullaan vuoteen 1972, johon liittyy oleellisesti kaikkien aikojen ensimmäinen interrail-kesä ja Paavo Simola, joka oli tavannut Tuupovaarassa kiinnostavan tytön, tulevan vaimonsa.

Annamme Raimo Hulmin jatkaa omin sanoin:

Paavo sanoi, että se tyttö tulee nyt tänne interrailille ja siinä on se ongelma, että sillä on tyttökaveri mukana ja mie lupasin, että sie piät seuraa sille.

Siitä se alkoi, mutta siinä oli vielä välissä harjoittelu. Kesäloma alkoi heinäkuussa ja olin silloin Suomessa ja menin taas syksyllä Saksaan opiskelemaan ja tulin jouluksi kotiin. Oottelin Kotkan bussia ja huomasin, että mulla oli aikaa kaksi tuntia ja mietin, että antoihan se Henna – se opiskeli silloin Sibelius-Akatemiassa – puhelinnumeron, oiskohan se vielä täällä. Pari korttia se oli lähettänyt.

Soitin ja se sanoi, että se on aamulla lähössä Joensuuhun ja mie, että saanko tulla kahville. No miehän jäin sinne yöksi.

Tarina eteni nopeasti.

Kirjeet singahtelivat talvisin Freiburgin ja Helsingin välillä ja kesät vietettiin yhdessä. Kihloihin pari meni 1973 ja naimisiin 1974, ja vuonna 1975 Hennakin oli juhlissa mukana Freiburgissa, kun Raimo valmistui metsänhoitajaksi.

Tullaan vuoteen 1978, jolloin Joensuuhun perustettiin metsä- ja puutalousopisto, joka sai opettajakseen muiden muassa Raimo Hulmin.

Millaista oli joensuulaistuminen kotkalaispojalle?

– Helppoa. Mie halusin tulla tänne ja sanoin heti valmistuttuani, että haluan Joensuuhun.

Joensuun metsä- ja puutalousopiston nuorena opettajana Hulmi alkoi hyödyntää Freiburgissa saamiaan kansainvälisiä yhteyksiä.

Yksi asia on johtanut toiseen. Freiburgin yhteydet esimerkiksi auttoivat, kun Hulmi järjesti 1991 Joensuuhun metsäammattilaisten EM-kisoja, viikon kestänyttä isoa, lähes tuhannen kilpailijan ja parinkymmenen maan tapahtumaa, jonka järjestelyissä oli mukana Kontiolahden Urheilijat, jonka voimahahmo Esa Haapala johdatti Hulmin ampumahiihtomaailmaan.

Mika Vanhasen, musiikkimiehenkin, kanssa Hulmi taas on tuonut kansainvälistä porukkaa Joensuuhun ENO-verkkokoulun kautta. Nyt on menossa musiikkifestivaalin järjestäminen yhdessä Kemal Achourbekovin kanssa.

Tullaan toukokuuhun 2020

Hulmi virittäytyy helatorstaina 21. toukokuuta juhlimaansa 70-vuotispäiväänsä ja sanoo, että Joensuussa on ollut kiva tehdä kaikenlaista yhdessä muiden kanssa.

– Mun on ollut hirveen helppo päästä tänne sisään. Verkosto laajeni koko ajan, ja Hennan kautta tuli vielä nuo musiikkikuviot tutuiksi. Joensuu on hieno, kansainvälinen paikka.

Yksi asia tosin Hulmia kaupungissa ärsyttää: täällä ei uskalleta käyttää brändinä metsäluontoa, vaikka juhlapuheissa hehkutetaankin Euroopan metsäpääkaupungista.

– Nytkin puhutaan paljon siitä, kuinka tärkeää on lisätä puurakentamista, mutta miksi kaupunkimme ei itse ole siitä kiinnostunut? Jospa me nyt näyttäisimme esimerkkiä vaikka siinä tulevassa musiikkitalossa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä