Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Ikä toi varmuutta äidille

Emil ja Ida ovat hitsautuneet yhteen nopeasti, vaikka ikäeroa on 16 vuotta. – Ida on ihana, kun auttaa niin paljon Emilin kanssa. Mitenkähän me pärjätäänkään, kunhan tyttö muuttaa omilleen, lasten äiti Satu Pitko naurahtaa. Kuva: Jarno Pitko Emil ja Ida ovat hitsautuneet yhteen nopeasti, vaikka ikäeroa on 16 vuotta. – Ida on ihana, kun auttaa niin paljon Emilin kanssa. Mitenkähän me pärjätäänkään, kunhan tyttö muuttaa omilleen, lasten äiti Satu Pitko naurahtaa. Kuva: Jarno Pitko

Joensuulaisella Satu Pitkolla on takuulla perspektiiviä siitä, millaisia elämänvaiheita äitiys pitää sisällään ja millaista on olla äiti eri-ikäisenä. Esikoinen, nyt 18-vuotias Ida, kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi. Abiturientin silmissä siintelee opiskelupaikka Helsingissä. Perheen toinen lapsi, Emil, 1 vuotta 7 kuukautta, tapailee ensimmäisiä sanojaan – eikä takuulla vielä osaa kuvitellakaan, että joskus on muutettava pois äidin ja isän luota.

– Onhan se hassua, että saan elää kahta näin erilaista elämänvaihetta yhtä aikaa. Tyttären aikuistuminen on toisaalta hirveän haikeaa, ja samalla tietenkin olen niin onnellinen siitä, miten hyvin Idalla menee elämässään. Ja sitten on tämä taaperon elämä, jossa todellakin meitä vanhempia tarvitaan kaikessa.

– Aika ja vuodet menevät niin äkkiä, ainakin jälkeenpäin mietittynä. Tuntuu, että vastahan Idan kanssa elin näitä samoja vaiheita, ja nyt hän on jo nuori aikuinen. Ehkä siksi Emilin kanssa olen osannut nauttia melkein kaikesta! Toisella kertaa tajuaa, miten uniikkia ja ohikiitävää kaikki on, Satu Pitko pohtii.

 

 

Kun Satu Pitko alkoi odottaa Idaa, hän oli 21-vuotias teatterialan opiskelija Outokummussa. Lapsuuden Imatralla ja Kuopiossa viettänyt nuori nainen ei tuntenut Pohjois-Karjalasta juuri ketään, ja kun Idan isän kanssa perustettiin koti Joensuuhun, oli päällimmäinen tunne yksinäisyys.

– Ei silloin ollut mitään Facebookia tai Perheentaloja, joissa olisi luontevasti saanut vertaistukea. Olin myös niin nuori, että omista kavereista ei kukaan ollut samassa elämäntilanteessa.

Esikoisen odotusaika on jäänyt Sadun mieleen kaikkiaan hiukan vaikeana.

– Minulla oli raskauspahoinvointia ja muitakin kremppoja. Ennen kaikkea olin kamalan epävarma ja pelokas. Omissa muistikuvissani minun kykyjäni ja meidän pärjäämistä perheenä epäiltiin niin neuvolassa kuin synnytyssairaalassakin.

– Nyt myöhemmin olen miettinyt, että ehkä se oli enemmän sitä, miten itse suhtauduin muiden kommentteihin. Ehkä siinä iässä tietyllä tavalla halusin ja yritin miellyttää kaikkia, enkä ainakaan uskaltanut kyseenalaistaa mitään virallisia ohjeita tai suosituksia.

Toisella kierroksella vuodet olivat tehneet tehtävänsä.

– Emiliä odottaessa en todellakaan kokenut mitään pompottelua tai vähättelyä. Päinvastoin! Sain mahtavaa tukea ja apua kaikkiin asioihin, mikä vain raskauteen tai synnytykseen liittyi.

– Jotenkin ihmeellisesti toinen raskaus oli myös fyysisesti paljon helpompi. Tämä tosin liittyy varmasti myös siihen, että olin nyt paljon paremmassa fyysisessä kunnossa, kun olen urheillut säännöllisesti nyt jo vuosien ajan. Että ei se mitenkään järjestelmällisesti mene niin, että aina nuorempana olisi helpommat raskaudet ja synnytykset.

 

 

Satun lasten ikäeroa eivät läheiset tai vieraammatkaan ihmiset kummastelleet – ainakaan päin naamaa.

– Jotkut ovat toki sanoneet, että miten jaksat aloittaa taas alusta, kun olet yhden melkein aikuiseksi saanut. Eikä sillä: kyllä se välillä itselläkin on mielessä käynyt, Satu Pitko nauraa.

– Se joka sanoo, ettei pikkulapsiaika ole yhtään rankkaa, valehtelee. Vauva-aika, yövalvomiset ja ne kaikki ensimmäisten vuosien vaiheet sekä se intensiteetti, millä pieni lapsi on äidissä ja isässä kiinni; kyllähän ne väsyttävät välillä. Mutta tosiaan nyt minun kohdallani mittasuhteet ovat jotenkin kohdillaan, kun tiedän kokemuksesta, miten äkkiä tämä aika meneekään.

Satu Pitko erosi Idan isästä, kun tytär oli 6-vuotias. Nykyisen miehensä Jarno Pitkon kanssa Satu alkoi seurustella viitisen vuotta sitten. Tämän vuoden helmikuussa pariskunta yllätti läheisensä menemällä naimisiin.

– Oli minulla aina sellainen olo, että haluaisin toisen lapsen, mutta kieltämättä välillä tuntui, että ehkä sitä ei tulekaan. Varmaan siksikin olen osannut nauttia tästä vauva-ajasta niin täysillä.

Idalla on kolme pienempää sisarusta myös isän uudessa perheessä, joten isosiskon rooli on ollut luonteva myös Emilin kanssa.

– On niin ihanaa, kun Ida ja Emil viihtyvät niin hyvin yhdessä, ja toivon kovasti, että heidän läheiset ja rakkaat välinsä pysyvät sellaisina myös, kun Emil kasvaa isommaksi.

– Totta kai heillä on erilainen suhde kuin lapsilla, joilla on pieni ikäero, mutta toisaalta: sisaruus on iso liima, ja lopulta sisarusten suhteet liittyvät ehkä kuitenkin enemmän henkilökemioihin kuin siihen, onko kaikki lapsuuskokemukset jaettu yhdessä, Satu Pitko miettii.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä