Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Nyt tärkeintä on nauttia elämästä

Kuopiossa syntynyt, vuonna 2007 Joensuuhun opintojen perässä muuttanut Antti Huuskonen alkoi soittaa kitaraa ja tehdä omia biisejä noin 10-vuotiaana.  Kuva: Tiina Sormunen Kuopiossa syntynyt, vuonna 2007 Joensuuhun opintojen perässä muuttanut Antti Huuskonen alkoi soittaa kitaraa ja tehdä omia biisejä noin 10-vuotiaana. Kuva: Tiina Sormunen
Tuijottaminen on epäkohteliasta, mutta silti katse hakeutuu Antti Elias -nimellä musisoivan Antti Huuskosen, 35, hiuksiin jatkuvasti. Tai oikeastaan siihen, mitä niistä on jäljellä.

Syypää kummasteluun löytyy joensuulaismuusikon tuoreimmalta Indian Burns -musiikkivideolta. Siinä kameran eteen kävelevä Huuskonen kytkee piuhan sähkökitaraansa, istahtaa tuolille ja rämäyttää ilmoille Neil Young -henkisen folkrockkappaleensa. Muusikon pitkät hiukset elävät räimeen tahdissa, kunnes kuvaan astuvat Ida-Meri Havukainen ja Azra Topcu, molemmat saksien kera. Musiikkivideon lopussa Huuskosen pitkistä hiuksista on jäljellä enää muutaman millin sänki.

Karkauspäivänä videon kuvauksista on kuutisen viikkoa ja Huuskonen on jo ehtinyt totutella nykyiseen peilikuvaansa. Ja olihan hän toisaalta miettinyt pitkään, että tukka saa lähteä.

– Mikäpä olisi hienompi tapa hoitaa se kuin tuolla tavalla, hän hymähtää ja paljastaa, että tunteita herättävä musiikkivideo onnistui vasta toisella otolla.

Ensimmäisellä kerralla kitaran piuha ei osunut reikään.

– Onneksi sen jälkeen pystyi ottamaan vielä uudestaan. Kun päästiin hiusten leikkaukseen asti, sitten ei ollut enää paluuta.

Indian Burns on myös Antti Eliaksen neljännen, Kalevalan päivänä ilmestyneen Skyscrapers -nimisen sooloalbumin avausraita. Albumi kulkee lauluntekijälle ominaisia englanninkielisiä ja folkhenkisiä polkuja, mutta mitään tiettyä punaista lankaa kappaleet eivät seuraa. Ne ovat syntyneet samalla tavalla kuin suurin osa Huuskosen kirjoittamista lauluista eli jostain hänen ajatuksiinsa vain pullahtaa jokin lause tai fraasi, jossa on jotain, johon tekee mieli tarttua.

Samalla kaavalla syntyi koulukiusaamisesta kertova Indian Burns, jota Huuskonen luonnehtii rauhan kappaleeksi. Teemaa korostaa lauluun lisätty John F. Kennedyn rauhanpuhe vuodelta 1963.

– Kappaleessa haaveillaan, että koulunpihallakin olisi rauha. Ja siinä halutaan, että se rauha olisi nyt eikä joskus, koska joskus ei lämmitä kenenkään sydäntä, Huuskonen lisää.

Albumin nimibiisissä Skyscrapers lauluntekijä ihmettelee, mitä meidän elämällemme on tapahtunut, kun enää ei ole aikaa hengata kavereiden kanssa. Laulun mukaan elämämme edelle ovat tulleet pilvenpiirtäjät, ja se kysyykin, missä on tyhjä pelto ja kesäyö?

– Se on ehkä kappaleen ydin, ja se, miten todellisuus tulee yhtäkkiä tässä iässä, kun kaikki haaveet eivät ole ehkä toteutuneet. Joillakin ihmisillä saattaa mennä jopa tosi huonosti, vaikka joskus oli paljon haaveita ja hienoja juttuja, Huuskonen summailee.

Skyscrapers-albuminsa hän kävi äänittämässä viime talvena Outokummussa ammattiopiston studiolla. Huuskosen ohella levyllä ovat mukana laulajat Siiri Laine ja Ida-Meri Havukainen, basisti Azra Topcu ja rumpali Katariina Kotila. Äänittäjänä toimi äänituotantoa opiskeleva Vertti Korkki. Kaikki albumin kahdeksan raitaa on äänitetty livenä.

Tuoreimman julkaisunsa Huuskonen on miksannut itse. Viime kesänä miksaustyötä aloitellessaan hän mietti pitkään, onko itse tekemisessä mitään järkeä. Huuskonen kun tietää, miten miksaus pitää tehdä, mutta hän ei osaa mielestään sitä vieläkään.

– Pystyn siihen, mutta en ole siinä kauhean hyvä. Jouduin hirveästi testailemaan, harjoittelemaan ja opettelemaan sitä tekemisen lomassa. Joku muu olisi varmasti saanut tehtyä paljon paremman kuuloista soundia, mutta joku muu voisi varmaan tehdä nämä biisitkin, Huuskonen ruotii.

Miksaustyössä vierähti puoli vuotta. Huuskonen työskenteli yksin kotona työhuoneessaan, ja vähitellen jumiutuminen alkoi käydä myrkylliseksi. Miksauksen loppuvaiheessa, kun levyn piti olla valmis, Huuskosen oli hankala tehdä päätöksiä. Pikkutarkkana luonteena hän löysi koko ajan viilattavia yksityiskohtia, eikä kokonaisuus enää hahmottunut. Samaan aikaan pää oli täynnä paljon muutakin työstettävää, sillä Huuskonen ei ollut ehtinyt juurikaan lomailemaan vuoden aikana.

Olo muuttui lopulta niin tukalaksi, että hän alkoi saada ahdistuskohtauksia.

– Tuli pelko, että varmasti sössin jotenkin, kun siihen asti kaikki oli sujunut älyttömän hyvin. Aloin epäillä kaikkia päätöksiäni. Se meni niin pitkälle, että minun piti soittaa terveyskeskukseen. Siellä pääsin keskustelemaan aiheesta, Huuskonen kertoo.

Yksittäisestä keskustelusta ei seurannut ihmeparantumista, mutta Huuskosen oloa huojensi tieto siitä, että apua on saatavilla. Keskustelut jatkuvat edelleen.

Haastatteluhetkellä Skyscrapers on ollut Spotifyssa kuunneltavissa puolitoista vuorokautta, ja Huuskonen näkee jo pikkuisen valoa tunnelin päässä.

– Kaikki ne päätökset, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä eri tavalla, painavat vieläkin vähän, mutta ehkä nyt alkaa helpottaa. Levy on siellä ja voin jatkaa erilaisiin juttuihin.

Albumin valmiiksi saattaminen oli Huuskoselle tällä kertaa niin raskas kokemus, ettei hän soita edes julkaisukeikkaa. Huuskonen päätti lopettaa myös keikkamuusikon työnsä, eikä häntä nähdä enää Kaukolasipartion riveissä. Soolokeikkoja Huuskonen saattaa soittaa tulevaisuudessa, mutta niiden suunnittelu ei ole vielä ajankohtaista.

Mutta musiikista Huuskonen ei ole luopumassa. Jatkossa hän aikoo keskittyä pestiinsä Keski-Karjalan musiikkiopiston soitonopettajana, sillä pedagoginen työ tuntuu tällä hetkellä erityisen merkitykselliseltä. Huuskonen opettaa rumpujen soittoa, teoriaa, yhtyesoittoa ja ohjaa orkesteriavustajana lyömäsoittajia puhallinorkesterissa.

Myös uusia biisejä syntyy jatkuvasti, siitä tavastaan Huuskonen ei ole päässyt irti. Englanninkielisten tekstien jatkoksi hän on ajatellut haastaa itseään kokeilemalla tehdä lauluja myös äidinkielellä. Antti Elias -nimellä kun voi levyttää ja esittää biisejä vaikka molemmilla kielillä, jos mieli ei vain takerru liikaa itse luotuihin sääntöihin.

Tärkeintä Huuskoselle on tehdä musiikkia, josta hän itse tykkää.

– Tämän uusimman levyn kanssa on harmillista, että en itse haluaisi ainakaan tällä hetkellä kuunnella sitä ollenkaan. Tekemisvaiheessa jouduin kuuntelemaan sitä niin paljon, että nyt kuunnellessa mieleen nousevat vain ne lopun hankaluudet, Huuskonen harmittelee.

Tällä hetkellä hänen tärkeimpänä tavoitteenaan on yrittää nauttia elämästä, jotta liian painostavaksi käynyt tarve onnistua ja ylittää itsensä muusikkona hälvenisi. Oman musiikin tekeminen kun on Huuskosesta kivointa mitä hän tietää, ja niin hän haluaisi asian olevan myös tulevaisuudessa.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä