Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Kun sota ei jatkunutkaan

Joskus asiat voivat saada myönteisellä tavalla yllättävän käänteen. Joskus asiat voivat saada myönteisellä tavalla yllättävän käänteen.
Karjalan Heili syntyi sopivaan aikaan: heti ensimmäisen toimintavuoden 1971 aikana Joensuu koki teatterisotansa, yhden kaikkien aikojen suurimman uutisaiheensa.

Syksyllä 2005 lehti juhli 35-vuotista taivaltaan, jonka yhteydessä se näytti roihauttavan pienimuotoisen teatterijatkosodan.

Kaikki sai alkuna 16.10.2005 julkaistusta juhlanumerosta.

Ensin avajaiskaffit ja sitten lakkoon, otsikoitiin juttu, johon oli haastateltu sekä teatterin vuoden 1971 toimitusjohtajaa Kari U. Pesosta että näyttelijä Esa Pakarinen junioria, jonka Pesonen mainitsi omassa haastattelussaan:

–  Näyttelijät julistivat, että sosialistinen vallankumous alkaa Joensuun kaupunginteatterilta. Esa Pakarinen junior ja Matti Poskiparta tulivat sanomaan minulle, että sosiaalidemokraattina olen pettänyt työväenliikkeen, ja kun he saavat vallan, minut ammutaan ensimmäisenä, Pesonen totesi syksyn 2005 haastattelussa.

Pakarinen yllättyi Pesosen lausunnosta.

–  En ole koskaan ajatellut sosialistisen vallankumouksen alkavan Joensuun kaupunginteatterilta. Kiellän sanoneeni Matti Poskiparran kanssa minkäänlaista henkeen kohdistuvaa uhkausta, Pakarinen totesi Heilille.

Tästä alkoi Pesosen ja Pakarisen välinen sanailu Heilin yleisönosastossa.

–  Esa Pakarisen muisti on kovin valikoiva edelleenkin näin vuosien jälkeen, totesi Pesonen 19.10.2005.

Pesosen kirjoitus oli pitkä, ja siinä oli muun muassa kohta, missä Pesonen kertoi joutuneensa helmikuussa 1975 vakavaan kolariin. Myöhemmin Pesonen kohtasi Pakarisen Helsingissä teatterialan tes-neuvottelujen yhteydessä.

–  Kahviossa Esa Pakarisella oli tarvetta tulla tervehtimään ”ystävällisesti” allekirjoittanutta seuraavilla sanoilla: ”oli suuri vahinko, että et kuollut kolarissa”, Pesonen kirjoitti.

Heilissä jatkoa odotettiin henkeä pidättäen. Selvää oli, että Pakarinen ei voinut sivuuttaa noin rajua väitettä.

Pakarisen vastine tuli, ja se julkaistiin mielipidesivulla 26.10.2005. Teksti kaikessa lyhykäisyydessään hiljensi toimituksen, joka oli valmistautunut pitkään ja kiusalliseen prosessiin:

VAKAVA

ANTEEKSIPYYNTÖNI

Alkusyksyllä -75. Tokaisuni Kari Pesoselle. ”Oli suuri vahinko, että et kuollut kolarissa”. Tosi korkealentoista huumoria. Juuri kolarin kokeneen Kari Pesosen kannalta, voin kuvitella, ei niin kovin hauskaa. Omastakin mielestä huumorina sairasta.

Vakava anteeksipyyntöni Kari Pesoselle.

Esa jr Pakarinen

Kari U. Pesonen kertoi myöhemmin, että tuosta lähtien heillä on ollut Pakarisen kanssa hyvät välit.

Toimitukseenkin Pakarisen anteeksipyyntö ja sanailun saama yllätyskäänne tekivät vaikutuksen. Kävisihän tuo käytösmalliksi tämänkin päivän julkiselle keskustelulle.

Esimerkkiä voisivat ottaa niin somesanailijat kuin vaikka eduskunnassakin keskusteluja käyvät.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä