Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Vain taivas on rajana Kirkkolahden rannalla

Yrittäjä Tarja Luostarinen Aito Tavara Oy:stä (vasemmalla), yrittäjä Pauli Jämsén Joensuun Sänkytehtaalta sekä Liperin Myllyn omistaja Anne Vänskä valmistautuvat avajaisten ja avoimien ovien viikonloppuun. Yrittäjä Tarja Luostarinen Aito Tavara Oy:stä (vasemmalla), yrittäjä Pauli Jämsén Joensuun Sänkytehtaalta sekä Liperin Myllyn omistaja Anne Vänskä valmistautuvat avajaisten ja avoimien ovien viikonloppuun.
Kivijalkana on perinteikäs mylly alueella, joka mahdollistaa tosi paljon.

Siinäpä lähtökohdat Joensuun kaupunkikeskustayhdistyksestä Liperiin siirtyneen Anne Vänskän visioille.

–  Isossa roolissa tulee kyllä olemaan tuo meijerirakennus. Se on minun sydänkäpynen, Vänskä sanoo.

Eletään maanantaina puoltapäivää ja Kirkkolahden teollisuusalueella valmistaudutaan viikonloppuun, jolloin saadaan ensimmäiset maistiaiset uusista tuulista.

Perjantaina ja lauantaina on uuden kahvila Palasen sekä kirkonkylän keskustasta myllyn alueelle siirtyneen Aito Tavara Oy:n Myllypuodin avajaiset samaan aikaan, kun alueella jo viisi vuotta toiminut Joensuun Sänkytehdas avaa ovensa kaikille, jotka haluavat tehtaan toimintaan tutustua.

Savupiipun hallitseman alueen ydin on perinteikäs Liperin Mylly, jonka omistus siirtyi elokuussa 2019 osuuskunta ItäMaidolta paikallisiin liperiläisiin käsiin, Anne Vänskän ja Kari Huikurin omistukseen.

Kuljetusliike Kallisen rekoilla on alueella tukikohtansa ja hoivapalveluyrityksellä varastotilojaan. Tammi-helmikuun vaihteessa myllyn naapuriin muuttaa vielä Lipstikan leipomo.

–  Kyllähän minä näen tässä paljon potentiaalia, ja sen takia täällä ollaan, Vänskä sanoo.

–  Meillä on maata yhteensä 2,3 hehtaaria ja Kirkkolahden rantaviivaa niin runsaasti, että kyllä täällä voi tehdä paljon muutakin kuin tätä nykyistä toimintaa.

Vänskä sanoo, että semmoista pientä kylää kylän sisällehän tässä rakennetaan.

Onko Vänskällä siis jo visioita siitä, mitä uutta alueelle voisi tulla?

Visionääri nauraa.

–  Oo-on... kyllä sitä jotakin on...

No mitä?

–  Ei niistä ehkä kannata vielä ruveta liiaksi huutelemaan.

Kuinka valmiiksi mietittyjä ne visiot ovat?

–  Perusrunko rupeaa jo olemaan, mutta kyllähän tämän alueen kehittäminen vaatii kovasti investointeja.

Puhutko yksityisistä investoinneista vai julkisesta rahasta?

–  Osittain varmaan voi olla mukana julkistakin rahaa, mutta liiketoiminnasta kun puhutaan, niin kyllähän se riski on aina siellä julkisella puolella  –  mieluummin yksityisiä investoreita, joiden kanssa on jo käyty keskusteluja.

Ja millaisella aikataululla alueella ruvetaan tekemään sitä, mitä siellä meinataan ruveta tekemään?

–  Joka tapauksessa puhutaan vuosista, Vänskä vastaa.

Milloin sitten aiot tiedottaa asioista?

–  Sitten, kun on tiedotettavaa.

–  Jotain saadaan julki varmaan jo tämän vuoden aikana.

Vänskä tunnustaa rakkauttaan  myllyn naapurissa olevaan vanhaan, suojeltuun meijerirakennukseen.

Miksi se oikein on hänen sydänkäpysensä?

–  Kun menee sinne, sisälle, vaikka siellä onkin nyt kaiken maailman ylimääräistä rojua, niin...

Ihastus kuuluu Vänskän äänestä.

–  Rannasta kun katsoo, niin kyllä se vain on kaunis ja historiallinen rakennus kymmenen metrin päässä rannasta. Tällä rannalla on ollut elämää ja bisnestä vuodesta 1906 alkaen.

Vänskä yhdistää tämän viikon tunnelmat historiaan huomauttamalla, kuinka hauskaa on ollut nähdä, kuinka tulevan viikonlopun valmisteluja tehdessä alueella on nyt pyörinyt paljon ihmisiä, jotka ovat kertoneet omia tarinoitaan.

–  Käytännöllisesti katsoen kaikilla on ollut joku perheenjäsen, mummo tai vaari tai itse tai joku muu, joka on ollut töissä täällä, ja joiden juuret ovat täällä. Tämä on niin juureva tämä alue ja lähellä maakuntakeskusta ja lentokenttäkin on tuossa välissä.

Historiaa, suojeltua rakennusta, ainutlaatuista aluetta, maakuntakeskus ja yhteydet lähellä...

Noiden varaanhan voisi perustaa vaikka museota, hotellia tai ravintolaa.

–  Kaikkea sitä. Niin. Mahdollisuuksia on. Taivas on rajana.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä