Työt veivät Sveitsiin, unelma palautti Joensuuhun

–  Tavallaan elämäni on alkanut siitä, mihin se täällä jäi. Se 23 vuotta oli hirmu hyödyllinen ja kiva aika, mutta se on nyt ohi ja täällä eletään tällä tavalla. En edes ajattele, että niin, siellä Sveitsissä, Karsikon lemmikkihotellin yrittäjänä lokakuussa aloittanut Vänskä lisää.

Kun Joensuussa syntynyt Vänskä valmistui instrumenttihoitajaksi Savonlinnan sairaanhoito-oppilaitoksesta 90-luvun puolivälissä, Suomea lannisti lama. Työttömyys oli kiilannut lähemmäs 20 prosenttiin, eikä töitä ollut tarjolla. Ei edes leikkaussaleissa, vaikka Vänskä kuinka yritti etsiä.

Siksi hän tarttui tilaisuuteen, kun suomalaisia sairaanhoitajia rekrytoitiin Sveitsiin.

–  Ajattelin vain, että lähden töiden perässä. Ei ollut mielessä mitään, että kuinka kauan olisin, Vänskä muistelee.

Vuonna 1996 hän muutti Sveitsiin, ensin Glarusin kantoniin, sitten Zürichin ja sieltä vielä Bernin kantoniin. Instrumenttihoitajalle riitti sairaaloiden leikkaussaleissa töitä, mutta vähitellen Vänskän mitta alkoi olla täynnä. Kauniisti sanottuna.

–  En halua loukata kirurgeja tai ortopedeja, mutta välillä oli sellainen olo, että olen joko lastentarhanopettaja, kynnysmatto tai vaimon korvike, jolle saa huutaa, puhua ihan miten lystää. Ajattelin, että kuuntelisin koiran haukkuja mieluummin, hän kuvailee.

Vänskän mielenkiinto alkoikin olla toisaalla. Eläinsuojelusta kiinnostuneena hän oli perustanut oman yhdistyksen, joka teki avustustyötä unkarilaisten koiratarhojen kanssa. Toiminnan pyörittäminen kävi aina vain vaikeammaksi ilman koulutusta, ja lopulta Vänskän piti opiskella eläintenhoitajaksi. Sen myötä haave eläinhoitolasta alkoi kyteä ajatuksissa, ja toukokuussa 2019 hän irtisanoutui silloisesta työpaikastaan.

Kesäkuun alussa kutsuikin jo Tallinnan Laululava ja Bon Jovin konsertti, jossa Vänskä kertoi ystävälleen olevansa lopettelemassa leikkaussaliuraansa ja etsivänsä Sveitsistä sopivia tiloja eläinhoitolalleen.

Ystävä ihmetteli, että miksi Sveitsistä. Joensuussa olisi valmis lemmikkihoitola vailla yrittäjää.

Vänskä kuunteli ystäväänsä yllättyneenä ja päätti käväistä kesälomallaan Karsikossa. Joensuussa kaikki palaset loksahtivat kohdilleen.

Sukulaisille Vänskän kotiinpaluu oli odotettu uutinen, olivathan he jo kotvan jutelleet, eikö hänelle voisi löytyä Suomestakin töitä. Vänskä myöntää puntaroineensa sitä itsekin usein, sillä ulkomaalaisena olo alkoi olla Sveitsissä välillä liian rankkaa.

–  Olet aina syypää kaikkeen, mikä maassa menee huonosti, Vänskä selventää.

Viimeisen työpäivänsä sairaalassa hän teki heinäkuussa, ja elokuussa alkoivat muuttotohinat.

Sveitsin kotiin oli vuosien mittaan kertynyt paljon tavaraa, ja ne kaikki piti raivata pois. Vänskä pakkasi valkoisen Vivaronsa niin täyteen kuin mahdollista kirjoja ja vaatteita ja ajoi Rea-koiransa kanssa Joensuuhun. Rea jäi lemmikkihoitolaan, kun Vänskä ajoi takaisin Sveitsiin ja otti paluumatkalle mukaan viisi rescuekissaansa ja mitä autoon vielä mahtui.

–  Voi sanoa, että aika vähällä tässä taas aloitellaan, Iiksenniitylle muuttanut Vänskä naurahtaa.

Työ yrittäjänä käynnistyi vauhdikkaasti. Lokakuu oli syyslomasesonkia, ja lemmikkihoitolassa riitti tekemistä ja juoksemista. Marraskuussa oli hetken hiljaisempaa, ja silloin Vänskä ehti pohtia hieman tulevaisuuttakin. Hän vaihtoi hoitolan nimen Karsikon lemmikkihotelliksi ja päätti, että jossain vaiheessa pitäisi raivata aikaa koirakoulun suunnittelutyöllekin. Sveitsissä asuessaan Vänskä pyöritti koirakoulua ja hän jatkaisi toimintaa mielellään myös Joensuussa. Ensin pitäisi vain ehtiä tehdä pientä gallupia, että millaiselle koirakoululle olisi tarvetta.

Joulukuussa aikaa ei ollut, sillä muutamaa paikkaa lukuun ottamatta Vänskän lemmikkihotelli oli joulun täynnä. Hoidossa oli päivähoitolaisia sekä satunnaisia hotellivieraita, enimmäkseen koiria, mutta myös kissoja ja kaneja.

Arki lemmikkihoitolassa on ollut suurin piirtein sellaista kuin Vänskä oli odottanutkin.

–  Kun ei tässä suuria odotuksia ole ollut, hän summaa.

Hoitolaisten ohella Karsikon lemmikkihotelli huolehtii Joensuun, Kontiolahden, Uimaharjun sekä Enon löytöeläimistä. Haastatteluhetkellä Vänskän hoteissa löytöeläinpuolella on vain yksi kissa, jolle tosin on jo uusi koti tiedossa.

Syksyllä ruuhkaa oli enemmän ja kissatapauksetkin olivat hieman hankalampia. Vänskä kertoo esimerkkitarinan löytökissasta, jolla oli haava päässä ja ärhäkkä luonne. Kissan eläinlääkärikuluihin yrittäjältä meni useampi satanen ja kodin löytyminen vaati paljon sinnikästä työtä, mutta niin vain sekin tarina sai onnellisen lopun.

Koirien osalta tilanne on helpompi, sillä löytölään tuoduista koirista lähes kaikki palautuvat takaisin kotiin ja usein muutamassa tunnissa.

–  Kissoissa se on just toisinpäin. Kyllä niitäkin omistaja tulee hakemaan, mutta ehkä 80 prosentille joutuu etsimään uuden kodin. Joskus omistaja tietää, että kissa on täällä, mutta sitä ei viitsitä hakea, Vänskä ihmettelee.

Talteen otettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kaupunki voi myydä, luovuttaa tai lopettaa eläimen. Joensuun kaupungin omistamassa lemmikkihotellissa löytökissojen häkit ovat niin pieniä, että ne soveltuvat vain 15 päivän säilytykseen. Sen jälkeen kissa on siirrettävä isompaan tilaan joko uuteen kotiin tai sijaiskotiin tai lopetettava.

Jälkimmäinen on Vänskän mielestä ihan viimeinen vaihtoehto.

–  Keski-Euroopassa laissa on sanottu, että tervettä eläintä ei saa lopettaa. Minulle oli järkytys, että Suomessa se on ratkaisu ongelmaan. Minusta se sotii täysin eläinsuojelutyötä vastaan, hän linjaa.

Löytökissojen kodinetsintää helpottaakseen Vänskä on perustamassa tammikuussa eläinsuojeluyhdistyksen, jonka keräämillä varoilla eläinlääkäri voi rokottaa ja leikata kissan ennen kuin se siirtyy uuteen kotiin tai sijaiskotiin.