Julkaistu    |  Päivitetty 
Pia Paananen

Siunattua hulluutta ja suurta viisautta

Saara Sormunen, Pentti Seutu ja Elina Makkonen ovat tehneet tiivistä yhteistyötä kirjan valmistumiseksi. Kuva: Pia Paananen Saara Sormunen, Pentti Seutu ja Elina Makkonen ovat tehneet tiivistä yhteistyötä kirjan valmistumiseksi. Kuva: Pia Paananen
Vuonna 1910 jakokoskelainen kanavavahti, keksijä, laivanrakentaja, mehiläishoitaja ja separaattorivalmistaja Josef Invenius katseli liikkeelle lähtevää Taimi II -laivaa ja oli todennäköisesti tyytyväinen mies. Hän oli halkaissut kertaalleen rakentamansa liian pienen laivan ja lisännyt siihen kymmenen metriä pituutta, ja uusi laiva oli valmis kuljettamaan väkeä Luhtapohjan ja Joensuun välillä.

Kaikenosaaja Josef Invenius on yksi niistä omalaatuisista jakokoskelaisista, joiden elämäntarina selviää FT tietokirjailija Elina Makkosen ja työryhmän tekemästä juuri julkaistusta kyläkirjasta. Kirjan syntykin on erikoinen:

– Sain kirjaa varten osittain valmiin aineiston. Opettaja Simo Jääskeläisen johdolla 1985 käynnistynyt ja pitkälle 1990-luvulle kokoontunut perinnepiiri sai aikaan paljon. Käytössäni oli valokuvia, haastatteluja ja kirjoituksia ja asiakirjoja, Makkonen kertoi.

Elina Makkoselta suururakka vei viisi vuotta.

– Onneksi kyläyhdistyksen väki, erityisesti kotiseutuneuvos ja kyläaktiivi Pentti Seutu ja Saara Sormunen olivat mukana. Kuvissa olevia ihmisiä tunnistamassa oli mukana tosi moni. Ja Jani Karhu kirjoitti kylän varhaisvaiheista kanssani.

Työnsä aikana Makkonen itse oppi uusien aineistojen käyttöä, näki tietokirjan valmistumisen kaaren  –  ja oppi valtavasti kotiseudustaan.

– Nyt katson kylää ja näen eri aikojen kerrostumat, kaskimaat, vaaramaisemat, vanhan asutuksen ja uuden, jota tänne syntyy koko ajan. Mietin missä oli se tietty urheilukenttä, ja miten ihmiset täällä elivät ja miten Oma Apu ja PKO palvelivat kyläläisiä.

Aineistossa Makkonen on eniten ihastellut kylän yhdistystoiminnan määrää ja tavallisten kyläläisten aktiivisuutta. Pieneen kylään on mahtunut muun muassa osuuskuntatoimintaa, raittiusseuraa, marttayhdistystä, maamiesseuraa, urheiluseuroja, nuorisoseuraa ja elävä, edelleen toimiva teatteri.

– Ihmiset olivat aktiivisia ja kehittivät kylää, sitä on pakko ihailla. Ja samalla ilahduttaa huomata, että kyläyhdistys tai vaikka vesiosuuskunta talkoineen ovat vieneet ja vievät yhteistyön perinnettä nykyäänkin eteenpäin.

Kyläkirjan riveiltä selviää, että Jakokosken kehittymistä ovat mahdollistaneet hyvät kulkuyhteydet. Kylä on ikiaikaisen ison tien vieressä, Pielisjoki kulkee kylän halki, rautatie tuli varhain ja kun tämä kaikki oli valmiina, oli telefoonikin eli puhelinkeskus kylälle saatava.

Jakokoskelaisten oli helppo lähteä oppimaan uutta ja kylään oli helppo tulla muualtakin.

– Kylää ovat kehittäneet muun muassa edistykselliset isännät ja emännät sekä opettajat, Makkonen huomioi.

Hyvä yhteistyö moneen suuntaan jatkuu edelleen. Voi olla, että juuri Jakokoski on se pohjoiskarjalainen kylä, joka on osannut hyödyntää 90-luvulta asti Joensuun seudun Leader -yhdistyksen tarjoamia mahdollisuuksia.

– Näitä hankkeita on ollut melkein kolmisenkymmentä, ja niillä kylää on viety eteenpäin, kertoo Saara Sormunen.

– Onhan tästä kylästä sanottu, että siunatun hulluuden ja suuren viisauden rajoilla tällä kylällä mennään, Pentti Seutu summasi kylän hankehistoriaa ja viittasi esimerkiksi 90-luvun juhannushiihtoihin.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä