Julkaistu 
Hanna-Mari Lappalainen

”Olemme saaneet keskittyä perheen perustamiseen”

Hannu Pitkänen ja Hanne Viljakainen kokevat olevansa onnekkaita, kun kaikki meni raskauden ja synnytyksen suhteen hyvin. Hanna-Mari Lappalainen Hannu Pitkänen ja Hanne Viljakainen kokevat olevansa onnekkaita, kun kaikki meni raskauden ja synnytyksen suhteen hyvin.

Synnytysosastolla on ruuhkaa vuodenvaihteen ympärillä, vaikka tilastojen valossa syntyneiden määrä vähenee Joensuussa. Hanne Viljakaisen ja Hannu Pitkäsen tytär oli vuoden 2019 viimeinen vauva.

Pohjois-Karjalan keskussairaalan synnytysosaston ovista sisään astuessa vierailijaa odottaa rauhallinen hiljaisuus. Jonkin oven takaa kantautuu vain varovaista lapsen itkua.
Ensi kertaa osastolla vierailevalle tunnelma on erilainen kuin muualla sairaalassa; ympärillä ei ole sairauden painostavaa tuntua, vaan täällä ollaan jonkin uuden ja onnellisen äärellä. Vaikutelmaan istuu myös sopivasti käytävän ikkunasta sisään paistava aamupäivän aurinko.
Haastateltavaksi suostunut Hanne Viljakainen, 28, käy pikaisesti peseytymässä ja pukee ja syöttää vielä puolitoista vuorokautta vanhan tyttövauvan.
– Ajateltiin, että tämä voi olla meille ainutkertainen tilaisuus osallistua tällaiseen lehtijuttuun, koska harvoin saa vuosikymmenen viimeisen pohjoiskarjalaisvauvan, toteavat Viljakainen ja tämän puoliso Hannu Pitkänen, 29.
16-paikkainen synnytysosasto parhaillaan täynnä, joten haastattelu tehdään tyhjässä imetyspoliklinikan huoneessa. Lapsi nukkuu kaikessa rauhassa huoneen vauvasängyssä, jonka suuntaan vanhemmat katselevat hellin ilmein.
Kotona odottaa kaksi ja puolivuotias isoveli Elmo, joka on ollut uudesta pikkusiskostaan ylpeä.
– Elmo on pidellyt jo vauvaa sylissä ja tykkää silitellä häntä. Kun Hannen sisko ja äiti kävivät vierailulla, Elmo halusi innoissaan esitellä vauvan heille, Pitkänen kertoo.
– Aika ylpeän oloinen hän on ollut vauvasta kaiken kaikkiaan, Viljakainen toteaa.
– Saa nähdä miten kauan, Pitkänen naurahtaa.

Lapsia nuorena
Tyttövauva tuli maailmaan joulukuun viimeisenä päivänä kello 18.47. Hän painaa 3,15 kiloa ja on 47 senttiä pitkä.
– Emme me olleet sairaalassa kuin vähän alle kaksi tuntia, kun vauva jo syntyi, Viljakainen kertoo.
Toimittajan tiedustellessa pariskunnalta ohimennen, ovatko nämä tietoisia Joensuun nykyisistä syntyvyysluvuista, arvaavat molemmat varovasti, että eivätkös ne ole laskeneet – mitä ei haastatteluhetken täyden synnytysosaston perusteella arvaisi.
Syntyvyyden laskun syitä Suomessa on pohdittu monelta kantilta: ensisynnyttäjien ikä on noussut, koska lapsenhankintaa saatetaan lykätä työn tai koulutuksen vuoksi, ja nuorten aikuisten elämäntyyli on muuttunut kokonaisvaltaisesti itsenäisemmäksi.
Viljakainen ja Pitkänen ovat molemmat vakituisesti työelämässä. Kun lapsia on hankittu, ei elämäntilanteesta ole tarvinnut enempää keskustella – asiat ovat olleet järjestyksessä ja hyvin.
– Me ei olla hirveästi puhuttu siitä, Pitkänen pohtii.
– Mutta meillä molemmilla on ollut minusta hyvä elämäntilanne. Koulut on käyty ja työpaikat saatu, eikä elämässä ole ollut merkittäviä haasteita, vaan olemme saaneet keskittyä perheen perustamiseen.
Kun asiasta on aikanaan puhuttu, on Viljakaisen mukaan tullut selväksi, että molemmat tahtoisivat lapsia suhteellisen nuorena.
– Toivoimme saavamme toisen lapsen kahden–kolmen vuoden ikäerolla, jotta olisi sitten sisarus kaverina, Viljakainen toteaa.

Apua saa tarvittaessa
Pariskunnalla on ympärillään hyvät tukiverkostot. Molempien perheet asuvat lähellä.
– Heistä on ollut suuri apu. Varsinkin Hannen äiti, joka asuu tosi lähellä, on auttanut meitä paljon, Pitkänen kertoo.
Ensimmäisen lapsen kohdalla myös neuvola oli suuressa roolissa.
– Silloin oli valmennuksia, me kävimme täällä osastolla tutustumassa ja kaikkea mahdollista. Toisen raskauden kohdalla ei oikeastaan ollut puhettakaan sellaisesta, Pitkänen muistelee.
Hanne Viljakaisen mukaan pariskunta ei kokenut valmennuksia enää tarpeelliseksi.
– Neuvolassa keskusteltiin vain hieman edellisestä synnytyksestä ja kyseltiin, että millä fiiliksillä olen itse. Jos olisimme kokeneet, että tarvitsemme enemmän apua, olisimme sitä varmasti saaneet, Viljakainen toteaa.

Hyvissä käsissä
Kokonaisuudessaan Viljakainen ja Pitkänen ovat kokeneet olevansa hyvissä käsissä perustaessaan perhettä.
– Tietysti voimme puhua vain omasta näkökulmastamme. Suomessa on mahdollista pitää isyysvapaata, yhteistyö neuvolan kanssa on toiminut ja päivähoitoonkin olemme olleet tosi tyytyväisiä, Pitkänen luettelee.
Pariskunta kertoo jakavansa vanhempainvapaat samalla tavoin kuin edellisenkin lapsen syntymän jälkeen: Viljakaisen äitiysvapaan jälkeen Pitkänen pitää isyysvapaansa kokonaan.
– Meille oli viimeksikin alusta asti selvää, että Hannu jää pojan kanssa kesäksi kotiin, kun minä menen töihin. Ja minusta on hienoa, että nykyisin on se mahdollisuus, että miehetkin voivat pitää isyysvapaan, Viljakainen pohtii.
– Minusta vapaat täytyykin pitää, kun sellainen mahdollisuus on annettu, Pitkänen toteaa.
Molempien mukaan ensimmäisen lapsen saapuminen maailmaan oli jännittävää aikaa, vaikka lapsen rytmit oppikin lopulta nopeasti.
– Tässä on nyt se ero, että lasta osaa käsitellä eikä enää pelota, että hän menee rikki, Viljakainen tuumaa.
– Kyllä aluksi vähän pelotti. Ei tiennyt miten päin vauvaa pitäisi, kun hän on niin pieni, Pitkänen naurahtaa väliin.
Kun on aika valokuvata perhe, molemmat kuitenkin käsittelevät vauvaa varmoin mutta varovaisin ottein. Vauva jatkaa tyytyväisenä uniaan vanhempiensa sylissä.
Nyt pariskunta kertoo tuntevansa itsensä äärimmäisen onnekkaaksi, kun kaikki on sujunut hyvin. Edessä on jälkeen vielä lääkärintarkastus.
– Toivottavasti sen jälkeen päästäisiinkin lähtemään. Olisi kiva päästä jo kotiin, Viljakainen päättää.
Synnytysosasto sen sijaan ei hiljene. Seuraavat syntyjät ovat jo valmiina tuloillaan.


 

Syntyvyys laskee ja väkiluku kasvaa – vielä hetken

Joensuun luonnollinen väestönkasvu ja syntyvyys eivät ole tilastojen valossa näyttäneet mairittelevalta enää vuosiin: luonnollinen väestönlisäys on kääntynyt miinukselle ensimmäisen kerran vuonna 2015, josta lähtien se on laskenut entisestään.

Vuonna 2019 tammikuun ja marraskuun lopun välisenä aikana Joensuussa syntyi elävänä 513 lasta, kun taas joensuulaisia menehtyi 661. Tällöin luonnollinen väestönpoistuma kyseiseltä ajalta on 148 henkilöä. Tuoreimmat, myös joulukuun sisältävät luvut koko viime vuodelta valmistuvat tammikuun lopussa.

Vuodesta 2015 lähtien Joensuun luonnollinen väestönlisäys on liikkunut -5:n ja -148:n välillä. Lapsia kyllä syntyy, mutta kuolleisuus on kaupungissa niin korkealla, etteivät syntyneet lapset riitä saamaan luonnollista väestönlisäystä plussan puolelle.

Lisäksi myös syntyvyys on laskenut viime vuosina hiljalleen tasaista tahtia: Vielä vuonna 2012 lapsia syntyi kaupungissa yli kahdeksansataa. Vuonna 2016 luku laski alle seitsemänsadan, nyt ollaan jo lähellä viittäsataa.

Pohjois-Karjalan maakuntaliiton mukaan suunta on sama myös muualla Itä-Suomessa. Tilastokeskus ennustaa, että 15 vuoden kuluttua Suomessa ei ole enää yhtään maakuntaa, jossa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee, mikäli syntyvyys pysyy nykyisellä tasolla (Väestöennuste 2019–2070). Ennusten mukaan Suomen väkiluku lähtee nykyisellä kehityksellä laskuun vuonna 2031.

Toisaalta myös kuolleisuuden ennustetaan jatkavan alentumistaan samalla tavoin, kuten sen on havaittu alentuneen vertailtaessa ajanjaksoja vuosilta 1987–1991 ja 2014–2018.

Siirtymä keskuksiin

Kuten tämän lehden sivuilla 2–3 käy ilmi, on Joensuun väkiluku muuttoliikkeestä johtuen noussut tasaisesti: kokonaisnettomuutto kaupunkiin oli vuoden 2019 tammi–marraskuun aikana reilut viisisataa henkilöä. Kokonaisnettomuutto on lisääntynyt kahden vuosikymmenen aikana reilusti.

Vuoden 2018 kokonaisnettomuutto oli nykyisillä tiedoilla kaikkien aikojen korkein, 600 henkilöä. Tuolloin Joensuun väestö lisääntyi kokonaisuudessaan 484 henkilöllä, kun taas viime vuoden tammi–marraskuun välisenä aikana väestö lisääntyi 356 henkilöllä.

Tilastokeskuksen alueellisen ennusteen mukaan väestön määrä jatkaisi Joensuussa kasvuaan muuttoliikkeen ansiosta ainakin jonkin aikaa: siinä missä Joensuun väkiluku oli viime marraskuussa 76 905 henkilöä, olisi se saman kehityksen jatkuessa noin 78 400 henkilöä vuonna 2040 – vaikkakin huippu sijoittuu jo aiemmaksi, sillä kuten myös kaupungin kaavoituspäällikkö Juha-Pekka Vartiainen sivuilla 2–3 tuo esille, lähtisi Joensuun väkiluku Tilastokeskuksen ennusteen mukaan laskuun vuonna 2033.

Väkiluvun kasvuun vaikuttavat monet seikat, kuten se, että tilastojen perusteella muuttoliike maakuntakeskuksiin on ollut ylipäätään kovaa. Tähän viittaisi myös se, että koko Pohjois-Karjalan väestönmuutos on ollut viime vuosina negatiivinen samalla, kun Joensuun väkiluku on jatkanut kasvuaan.

Lähteenä on käytetty Pohjois-Karjalan maakuntaliiton kokoamia tilastoja.

Kommentoi

Hae Heilistä

Hae Heilistä